Yksinäisenä naisena maailman ympäri 1890-luvulla – arviossa Nellie Blyn 1800-luvun lopun bestseller

12.02.2022

Kuvat: Punos Kustannus

KIRJAT | Tutkivan journalismin pioneeri Nellie Bly matkusti maailman ympäri 72 päivässä vuonna 1889. Yksinäisen naisen matka halki Brittiläisen imperiumin ennätysnopeudella on sujuvalukuinen ajankuva, josta loistaa aikakauteen sisäänrakennettu rasismi ja humoristinen kanssamatkustajien ja matkaolojen tarkkailu.

”Maailman ympäri 72 päivässä on hieno kertomus yksinäisestä naisesta, joka ei anna sukupuolensa rajoittaa menemistä ja tekemistä. Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus Brittiläisen imperiumin kukoistuksen ajasta.”

ARVOSTELU

3 out of 5 stars

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

  • Alkuteos: Around the World in Seventy-Two Days (1890)
  • Suomentanut Tuija Tuomaala.
  • Punos, 2021.
  • 234 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Toisinaan bestseller-kirjat saadaan suomeksi välittömästi ilmestymisensä jälkeen, toisinaan joudutaan odottelemaan hieman pidempi tovi. Kirjoittajanimellä Nellie Bly tunnetun Elizabeth Jane Cochranin (1864–1922) menestysteos Maailman ympäri 72 päivässä ilmestyi kirjamuodossa vuonna 1890 ja suomeksi 131 vuotta myöhemmin pienen Punos-kustantamon Tuija Tuomaalan suomennoksena. Punos on erikoistunut unohdettujen klassikoiden ja vanhojen kirjahelmien julkaisemiseen, ja sille agendalle tämä kirja sopii erinomaisesti.

Taustalla on tietenkin menestysromaani: Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1872. Siinä vedonlyönti maailmanympärimatkan onnistumisesta saa alkunsa artikkelista, jossa kerrotaan uuden rautatieyhteyden avaamisesta Intiassa.

Maailmanympärimatkailu tähän maailmanaikaan onkin monessa mielessä Brittiläisen imperiumin ympäri matkailua. Imperiumia ylläpitävä koneisto mahdollistaa nopean matkanteon.

Phileas Foggia nopeammin

Nellie Bly saa siis ajatuksen maailman kiertämisestä Phileas Foggia lyhyemmässä ajassa. New York World -lehden päätoimittaja Joseph Pulitzer tyrmää idean, kun Bly esittää sen ensimmäisen kerran vuonna 1888: yksinäinen nainenko muka lähtisi tällaiselle matkalle!

Vuotta myöhemmin Bly kuitenkin lähtee matkaan. Asiassa auttoi Blyn maine Worldin tähtitoimittajana. Ennen tätä maailmanympärimatkaa tutkivan journalismin pioneereihin kuulunut Bly oli jo ehtinyt kirjoittaa laajasti tehtaiden naistyöläisten oikeuksista, raportoida Porfirio Díazin hallitseman Meksikon oloista ja kirjautua newyorkilaiseen mielisairaalaan kymmeneksi päiväksi voidakseen raportoida omakohtaisesti mielisairaanhoidon kurjista oloista.

Kun Bly sanoo, että joko hän lähtee matkalle joko Worldin tai jonkun kilpailijan leivissä, lupa matkaan heltiää. Kuten kirjan nimikin paljastaa, Blyn onnistuu tehdä matka selvästi Phileas Foggia nopeammin, vain 72 päivässä. Matkan varrelle mahtui sekä hyvää tuuria että epäonnea. Lisäksi Bly sai vasta Hong Kongissa tietää, että samana päivänä matkaan oli lähtenyt toinen naistoimittaja, joka tekee matkaa päinvastaiseen suuntaan Blytä vastaan kilpaillen.

Bly matkusti höyrylaivoilla ja junalla. Matka vie ensin Englantiin ja sieltä Kanaalin yli Ranskaan, jossa Bly tapaa Jules Vernen. Ranskasta postijuna vie hänet Italiaan, sieltä laivalla Suezin kanavan kautta – vuonna 1869 avattu kanava oli sekin uutuus, joka nopeutti matkaa – Sri Lankalle. Siellä Bly joutuu odottelemaan hyvän tovin laivaa, joka vie hänet Singaporeen. Singaporesta matka jatkuu Hong Kongiin, jossa on toinen pidempi pysähdys. Myös seuraavalla etapilla Jokohamassa on odottelua. Lopulta laiva vie Blyn Tyynen valtameren yli San Franciscoon, josta juna kiidättää hänet Chicagon kautta takaisin New Yorkiin.

Tarkka havainnoija, aikansa lapsi

Kirjassa kuvataan matkantekoa kepeästi ja hauskasti, Bly tekee tarkkoja ja humoristisia huomioita näkemistään paikoista ja kanssamatkustajistaan. Olosuhteet junissa ja laivoissa herättävät välillä terävää kritiikkiä, välillä haltioitunutta ihastelua. Bly matkustaa kevyesti; voisitteko itse kuvitella lähtevänne maailmanympärimatkalle vain yhden käsilaukun kanssa?

Matkoillaan Bly kohtaa muun muassa gentlemannin, joka haluaisi puolisokseen vähiin tavaroihin tyytyvän naisen – miehellä itsellään kun on 19 matka-arkullista tavaroita mukanaan. Matkailijoita on ylipäänsä liikkeellä varsin paljon, osa työasioissa ja osa huvin vuoksi. Bly kohtaa muitakin maailmanympärimatkailijoita, kuten miehen, joka on tehnyt matka jo useamman kerran.

Kirja on aikansa ilmiö. Se näkyy toiseuden kuvaamisessa. Erityisen kovasti Bly kohtelee Kiinaa. Hong Kongissa ollessaan Bly vierailee Kantonissa, eikä tästä etapista ole juurikaan kaunista kerrottavaa. Bly muun muassa kuvailee yksityiskohtaisesti kiinalaisia kuolemanrangaistus- ja kidutusmenetelmiä. Päästessään Japaniin Bly päätyy vertailemaan inhottavan likaisia kiinalaisia ja täydellisen puhtaita ja ihastuttavia japanilaisia. Nykyaikaan kumpikaan käsittelytapa ei oikein istu, saman orientalismin ja eksotiikan kääntöpuolia molemmat.

Bly päätyy muun muassa ostamaan matkan varrelta itselleen pienen apinan: ”Olin vastustanut houkutusta ostaa Port Saidista poika ja tukahduttanut halun ostaa Colombosta singaleesityttö, mutta kun näin apinan, tahdonvoimani katosi ja aloin välittömästi tehdä siitä kauppaa.” Ajankuvaa, totta tosiaan.

Epäilemättä aikakauden yleisö on saanut ihmetellä Blyn kuvaillessa kaukomaita, toki myös kauniisti ja ihaillen, mutta myös niiden asukkaita esineellistäen. Selvästikään yleinen ihmisarvo ei vielä toteutunut.

Ikäisekseen Maailman ympäri 72 päivässä on sujuva teos, nopealukuinen ja miellyttävä. Se on hieno kertomus yksinäisestä naisesta, joka ei anna sukupuolensa rajoittaa menemistä ja tekemistä. Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus Brittiläisen imperiumin kukoistuksen ajasta, vaikka ei kovin laajasti maailmaa ehdikään tarkastella, kun Blyn on vain kiidettävä eteenpäin junalla ja laivalla. Suomennos on ansiokas lisä käännettyyn kirjallisuuteen; jokunen kuva ja kartta olisi kuitenkin parantanut teosta.

Matkan ennätys ei pysynyt Blyn hallussa pitkään. Muutamaa kuukautta myöhemmin George Francis Train suoritti matkan ensin 67 päivässä ja kolmannella matkallaan 60 päivässä. Vuonna 1913 maailma oli pienentynyt jo sen verran, että John Henry Mearsin onnistui tehdä matka 36 päivässä. 1920-luvulla kuvioihin tulivat ilmalaivat ja lentokoneet, jonka jälkeen suorituksen luonne muuttui toisenlaiseksi.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua