Maiju Wuokko kertoo kuinka Suomen Yrittäjät nousi työmarkkinapolitiikan tärkeäksi vaikuttajaksi – arviossa Työn liike

Kuvat: Veikko Somerpuro / Siltala

Tämä on kertomus 30 vuoden mittaisesta projektista. Kertomus sinnikkäästä yrittämisestä, työmarkkinaväännöistä, politiikan kiemuroista, työmarkkinoiden ja maailman muutoksista. Tarkemmin sanottuna Maiju Wuokon teos kertoo siitä, miten Suomen Yrittäjät (SY) nousi kuin nousikin työmarkkinapolitiikan tärkeäksi vaikuttajaksi. Tie oli pitkä ja mutkikas eikä maalikaan pysynyt aivan samana kuin lähtiessä ajateltiin.

Filosofian tohtori, dosentti Maiju Wuokko on historioitsijana perehtynyt erityisesti elinkeinoelämän järjestöjen toimintaan viime vuosikymmenten työmarkkinapolitiikan muutoksissa. Työn liike (Siltala, 2026) on Suomen Yrittäjien toimeksiannosta laadittu analyysi yrittäjäjärjestön roolin muutoksesta suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa. Keskeisenä lähdeaineistona ovat SY:n sisäiset pöytäkirjat ja muistiot sekä mukana olleiden päättäjien ja asiantuntijoiden haastattelut. Tekijä on kuitenkin saanut nauttia tutkijan vapautta, mikä välittyy paikoin kriittisinä huomioina sekä myös järjestön sisäisten jännitteiden ja ristiriitojen käsittelynä.

Kun järjestöfuusion tuloksena syntynyt SY aloitti toimintansa vuonna 1996, Suomessa elettiin lamasta nousun ja pääministeri Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikaa. Työmarkkinapolitiikkaa hallitsivat vakiintuneet keskusjärjestöt, varsinkin Etelärannan Teollisuus ja työnantajat (TT) sekä Hakaniemen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. Elettiin tulopoliittisten ja keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aikaa. Edessä kuitenkin häämötti jo visio tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta.

Tupo-ovea raapimaan

SY ei alun alkaen ollut työmarkkinajärjestö. Sitä toki kuultiin työ- ja sosiaalilainsäädännön valmistelussa, mutta työnantajia edustavana neuvotteluosapuolena sitä ei pidetty. SY:n mielestä tämä oli väärin, koska järjestö edusti erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden työllistämispotentiaali oli merkittävä. SY aloitti sinnikkään taistelun tavoitteena tasavertainen mukanaolo työmarkkinapöydissä työnantajajärjestönä. Tätä varten järjestön sääntöjäkin muutettiin vuonna 1999 siten, että SY:llä olisi valtuudet solmia työehtosopimuksia.

Hyvänä ja rakentavana neuvottelijana tunnetun toimitusjohtaja Jussi Järventauksen ponnekkaasta ja määrätietoisesta yrityksestä huolimatta SY pidettiin työmarkkinapöytien ulkopuolella. Sympatiaa ja kahvipullaa järjestölle toki tarjottiin, mutta tie vallan ytimeen ei auennut. SY:n näkökulmasta perustelut eivät kuitenkaan vakuuttaneet: sekä TT että SAK perustelivat kielteisestä kantaa erityisesti sillä, että ”kyllähän me ymmärrämme, mutta tuo vastapuoli ei kuitenkaan hyväksy”.

Isoa kalaa pyytämään

Kun tupo-ovi ei auennut, piti yrittää edetä muuta kautta. Yrittäjien työmarkkinapoliittisen asialistan kärjessä on alusta alkaen ollut työpaikkakohtaisen, paikallisen sopimisen edistäminen. Sopimismahdollisuudet on kuitenkin rajattu pääosin koskemaan vain työehtosopimusten määrittämiä tilanteita, jolloin sopimismahdollisuudet ovat käytännössä vain järjestäytyneiden työnantajien käytettävissä.

SY muutti työmarkkinapolitiikkansa strategista kurssia 2000-luvun alkuvuosina. Kärkitavoitteeksi asetettiin paikallisen sopimisen edistäminen järjestäytymättömässä kentässä. Tähän tarvittiin lainsäädäntömuutoksia ja siksi vaikuttamistyön kohteeksi asetettiin poliittinen päätöksenteko. Samalla vahvistui SY:n kritiikki korporatiivista keskitettyä työmarkkinamallia kohtaan. Sitä pidettiin menneen maailman järjestelmänä.

Ensimmäistä valonkajastusta saatiin kuitenkin odottaa jokunen vuosi. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa esiintyi paikallista sopimista koskeva lievä kirjaus, mutta pajatso kilisi iloisesti vasta Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa. Paikallista sopimista luvattiin laajentaa myös järjestäytymättömässä kentässä.

Pettymys oli suuri, kun kolmikantaisen työryhmätyön tuloksena syntyikin kompromissimalli, jossa paikallisen sopimisen laajentaminen olisi edellyttänyt ammattiliittoon kuuluvan luottamusmiehen osallisuutta sopimukseen. Tätä ns. luottamusmieslukkoa SY ei voinut hyväksyä, mutta jäi mielipiteineen yksin. Muut valmistelussa mukana olleet järjestöt, myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK, hyväksyivät kompromissin, jota SY piti ”katastrofaalisen huonona”. Vimmatulla lobbaamisella järjestö sai tämän hankkeen kuitenkin kumoon.

Isoa kalaa pitää pyytää kärsivällisesti. Sanna Marinin hallituksen ohjelmassakin paikallinen sopiminen mainittiin, mutta ilman SY:n tavoittelemaa konkretiaa. Odotus jatkui ja sitten jysähti. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa luvattiin toteuttaa lähes kaikki, mitä SY oli työmarkkinapolitiikassa tavoitellut: paikallisen sopimisen tasapuolistamisen lisäksi siihen sisältyi irtisanomissuojan alentaminen, määräaikaisten työsopimusten käytön lisääminen sekä lakko-oikeuden rajaamiset. Tätä koskevat teoksen kappaleiden otsikot ovat kuvaavia: ”Makeaa mahan täydeltä” ja ”Toiveiden täyttymys”. SY:n vaikuttamistyö hallitusohjelmakirjauksiin oli ollut mallikelpoisen tehokasta.

Lue ajan merkit

SY on 30-vuotisen olemassaolonsa aikana noussut työmarkkinapolitiikan ulkopuolisesta räksyttäjästä keskeiseksi työnantajapuolen vaikuttajaksi. Muutos kertoo pitkäjänteisen ja määrätietoisen vaikuttamistyön merkityksestä. Lisäksi se kertoo siitä, kuinka tärkeää on reagoida ajan merkkeihin ja vääjäämättömään muutokseen.

Suomen työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset ovat viime vuosikymmeninä olleet merkittäviä. Tieto- ja viestintäteollisuuden, metsäteollisuuden, palvelualojen, start-up-yritysten, kotimarkkina- ja vientialojen sekä yhä laajempien tuotanto- ja palveluketjujen merkitysten ja painoarvojen muutokset näkyvät kaikkialla, myös järjestökentässä.

Perinteisten työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli on hapertunut. Työehtosopimusjärjestelmän uudistamisen vaikeus avaa yhä enemmän mahdollisuuksia muokata työmarkkinajärjestelmää lainsäädännön avulla. Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä merkitys järjestäytymättömän kentän saamilla lisääntyneillä paikallisen sopimisen mahdollisuuksilla on yritysten kasvun ja työllistämisen näkökulmasta.

* *

Maiju Wuokon teos on oivallinen kuvaus siitä, miten SY on olemassaolonsa ajan sinnitellyt työmarkkinoiden muutosten kuohuissa ja akanvirroissa. Helppoa se ei ole ollut juuri koskaan, turhauttavaa monesti ja palkitsevaa harvoin – tosin tuore jättipotti paikannee aikaisempia kolhuja aika makeasti.

Työn liike on tietokirjaksi harvinaista herkkua: se on napakan tiivis, mutta sujuvasti, elävästi ja hauskastikin kirjoitettu. Mukana olleiden kommentit ja arviot ryydittävät tekstiä mukavasti. Lukijalle välittyy vaikutelma osaavasta ja innostuneesta kirjoittajasta, joka on sinut annetun aiheen kanssa.

Jukka Ahtela

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua