Kuvat: Otto Virtanen / Tammi
KIRJAT | Yhdenpäivänromaania esittävä teos on itse asiassa ja vuosikymmenien ylettyvä kertomus monien ihmisten elämästä, kohtaamisista, asettumisista ja eroista.
”Kirjailijan kynä on kevyt ja notkeasti liikkuva, mutta jälki painavaa.”
ARVOSTELU
Terhi Kivikoski: Pimeää kaikkina vuorokauden aikoina
- Tammi, 2026.
- 393 sivua.
Pimeää kaikkina vuorokauden aikoina (Tammi, 2026) esittää olevansa niin sanottu yhdenpäivänromaani, mutta on itse asiassa yli vuosien ja vuosikymmenien ylettyvä kertomus monien ihmisten elämästä, kohtaamisista, asettumisista ja eroista.
Milla on romaanin päähenkilö, jonka kautta tutustumme moniin muihin. On isä, äitipuoli Leena ja tämän tytär Noora, josta tulee rakas kasvinkumppani. He ovat yksikkö, mutta aina ”Noora ja Milla”, ei koskaan toisinpäin. Kilpailu on osa suhdetta alusta loppuun.
Ja sitten on Ville, jonka kanssa on aluksi, ja pitkäänkin, rakkautta, kepeyttä, yhteinen Helmi-tytär, koti ja yhteisiä unelmia. Kymmenen vuoden kuluttua jäljellä on Helmi.
Terhi Kivikoski kertoo henkilöistään rakkaudella ja lämmöllä ja herättää jokaisen henkiin. Kuvailut saattavat olla lyhyitä, mutta ne ovat osuvia ja täynnä arjen huomioita. Kirjaa elävöittävät myös nostalgiset tuokiokuvat menneiden vuosikymmenien elämästä, ruoista, väreistä.
Romaanin alussa ollaan tilanteessa, jossa Milla suree ongelmien keskellä. Hän on leski, Helmi kyselee isän perään, töihinkin pitäisi palata, muutto on ollut raskas.
Romaanin kuvaukset mielen järkkymisestä ja uupumuksesta ovat parhaita koskaan lukemiani. Kivikoski kuvailee Millan tilannetta ja tuntemuksia niin väkevästi, että lukija ymmärtää hyvin selvästi, mitä tämä käy läpi.
Teksti on tiivistä ja välillä tiiviydessään jopa uuvuttavaa. Jokainen lause on niin ladattu joko tiedolla, tunteella tai muistoilla, että lukijalle jää vain vähän aikaa olla ja nauttia hienosti soljuvasta tekstistä. Kirjailijan kynä on kevyt ja notkeasti liikkuva, mutta jälki painavaa. Etupäässä pidän siitä, mutta välillä huomaan toivovani kevyen suvannon hetkiä.
Terhi Kivikoski on filosofian maisteri, väitöskirjatutkija ja suomen kielen opettaja. Lukijana olen iloinen, että hän on nyt myös kirjoittanut romaanin.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jörn Donner lehtikirjoittajana – arviossa Kai Ekholmin Kirjoittaminen on helvettiä
KIRJAT | Jörn Donner oli intellektuelli, joka pani meidät reagoimaan ja ajattelemaan, kenties tuntemaan itsemme hieman paremmin.
Outo mies Venäjältä tapetaan itärajalle, minkä myötä Arto Ratamolla on käsissään vuosisadan soppa – arviossa Shivan silmä
KIRJAT | Uusimmassa Arto Ratamo -seikkailussa kuvaillaan pelottavan realistisesti, miten suurvaltojen sählääminen voi johtaa kolmanteen maailmansotaan.
Noitamaista cottagecorea – arvosteltavana Magdalena Hain Teen ja loitsujen vuosi
KIRJAT | Neljän kertomuksen kokonaisuus vie nuorten noitien kokemusten äärelle. Lempeä ja turvallinen kirja tarjoaa rauhan hetken, mutta on myös kiinni tärkeissä asioissa, eikä vain pakene todellisuutta.
Janne Saarikiven esseet kattavat näennäisen kepeästi laajan kirjon ihmisen elämää – arviossa Kieli vie
KIRJAT | Kieli vie käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä, yliopistomaailman arkipäivää, matkustelua sekä kielitieteilijän asiantuntevia ja hauskojakin etymologisia löydöksiä.