Kuvat: Otto Virtanen / Tammi
KIRJAT | Yhdenpäivänromaania esittävä teos on itse asiassa ja vuosikymmenien ylettyvä kertomus monien ihmisten elämästä, kohtaamisista, asettumisista ja eroista.
”Kirjailijan kynä on kevyt ja notkeasti liikkuva, mutta jälki painavaa.”
ARVOSTELU
Terhi Kivikoski: Pimeää kaikkina vuorokauden aikoina
- Tammi, 2026.
- 393 sivua.
Pimeää kaikkina vuorokauden aikoina (Tammi, 2026) esittää olevansa niin sanottu yhdenpäivänromaani, mutta on itse asiassa yli vuosien ja vuosikymmenien ylettyvä kertomus monien ihmisten elämästä, kohtaamisista, asettumisista ja eroista.
Milla on romaanin päähenkilö, jonka kautta tutustumme moniin muihin. On isä, äitipuoli Leena ja tämän tytär Noora, josta tulee rakas kasvinkumppani. He ovat yksikkö, mutta aina ”Noora ja Milla”, ei koskaan toisinpäin. Kilpailu on osa suhdetta alusta loppuun.
Ja sitten on Ville, jonka kanssa on aluksi, ja pitkäänkin, rakkautta, kepeyttä, yhteinen Helmi-tytär, koti ja yhteisiä unelmia. Kymmenen vuoden kuluttua jäljellä on Helmi.
Terhi Kivikoski kertoo henkilöistään rakkaudella ja lämmöllä ja herättää jokaisen henkiin. Kuvailut saattavat olla lyhyitä, mutta ne ovat osuvia ja täynnä arjen huomioita. Kirjaa elävöittävät myös nostalgiset tuokiokuvat menneiden vuosikymmenien elämästä, ruoista, väreistä.
Romaanin alussa ollaan tilanteessa, jossa Milla suree ongelmien keskellä. Hän on leski, Helmi kyselee isän perään, töihinkin pitäisi palata, muutto on ollut raskas.
Romaanin kuvaukset mielen järkkymisestä ja uupumuksesta ovat parhaita koskaan lukemiani. Kivikoski kuvailee Millan tilannetta ja tuntemuksia niin väkevästi, että lukija ymmärtää hyvin selvästi, mitä tämä käy läpi.
Teksti on tiivistä ja välillä tiiviydessään jopa uuvuttavaa. Jokainen lause on niin ladattu joko tiedolla, tunteella tai muistoilla, että lukijalle jää vain vähän aikaa olla ja nauttia hienosti soljuvasta tekstistä. Kirjailijan kynä on kevyt ja notkeasti liikkuva, mutta jälki painavaa. Etupäässä pidän siitä, mutta välillä huomaan toivovani kevyen suvannon hetkiä.
Terhi Kivikoski on filosofian maisteri, väitöskirjatutkija ja suomen kielen opettaja. Lukijana olen iloinen, että hän on nyt myös kirjoittanut romaanin.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mieskirjailijalla on vaikea äitisuhde – arvioitavana Heikki Kännön Silmät
KIRJAT | Pariisiin sodanjälkeisiin älykköpiireihin sijoittuva Silmät yhdistelee todellisia henkilöitä fiktiivisiin mysteereihin ja kertoo pakkomielteisestä mieskirjailijasta.
Pelastuuko totuus faktoja tarkistamalla – arviossa Seppo Kangaspunnan Tulkitusti totta
KIRJAT | Jokaisen journalistin, opettajan ja aloille aikovan kannattaa lukea Seppo Kangaspunnan kirja luottamuksen jälkeisestä ajasta.
Mistä syntyi isoveljen Haava? arviossa Édouard Louis’n Luhistuminen
KIRJAT | Édouard Louis pohtii uudessa kirjassaan alkoholismiin kuolleen isoveljensä elämää ja huomaa, että on paljon, mitä hän ei tiedä.
Kirja MV-lehden vaiheista ja siitä miten se repi Suomen kahtia – arviossa Vehkaojan ja Creutzin Maan vaiva
KIRJAT | Mikael Vehkaoja ja Karin Creutz keskittyvät Ilja Janitskiniin ja MV-lehden käänteitä täynnä olevaan historiaan. Teoksen henkilöluettelo on laaja.