Nykytaiteen valioita mänttäläisittäin – arviossa Kuusi katsetta kokoelmaan

11.11.2022

Kuva: Parvs / Serlachius-museot

KIRJAT | Serlachius-museoiden johtajan Pauli Sivosen toimittama teos esittelee Serlachiuksen taidesäätiön nykytaidehankintoja 2010-luvun alusta tähän päivään.

”Kirjasta riittää selailtavaa ja ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa; se on kaunis esine kirjahyllyssä tai sohvapöydällä.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Pauli Sivonen (toim.): Kuusi katsetta kokoelmaan – teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön nykytaidekokoelmasta

  • Parvs, 2022
  • 319 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö perustettiin vuonna 1933 hoitamaan ja ylläpitämään vuorineuvos Gösta Serlachiuksen (1876–1942) keräämää taidekokoelmaa. Akseli Gallen-Kallelan kuolema vuonna 1931 oli saanut Serlachiuksen, Gallen-Kallelan ystävän ja mesenaatin, ajattelemaan omaa kuolemaansa. Mitä taidekokoelmalle kävisi siinä vaiheessa?

Tuolloin Serlachiuksen kokoelmassa oli aikansa nykytaidetta: useita teoksia Gallen-Kallelalta, Emil Wikströmiltä ja muilta taiteilijoilta, jotka nyt mielletään Suomen kuvataiteen kultakauden klassikoiksi. Mutta mitä kokoelmalle tapahtuu, kun sen luoja kuolee? Mihin suuntaan kokoelman pitäisi lähteä kehittymään?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdiskelee Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen Kuusi katsetta kokoelmaan -teoksen (Parvs, 2022) avaavassa kirjoituksessaan, joka käy läpi Serlachiuksen taidesäätiön vaiheita sen perustamisesta tähän päivään asti. Jätän tarkemmat vaiheet kirjan sivuille ja hyppään tähän päivään: vuonna 2013 säätiölle valmistui kokoelmapoliittinen ohjelma, jonka mukaan kokoelmaa on sittemmin kehitetty. Sivonen esittää omana näkemyksenään Serlachiuksen säätiön kokoelman kehittämiselle seuraavanlaiset puitteet:

  1. Säätiö kerää vanhaa ja uutta koti- ja ulkomaista taidetta, kuten Serlachiuksen aikaankin. Paino on laadussa, ei määrässä.
  2. Kokoelman identiteettiä halutaan ylläpitää, eli uusien hankintojen on oltava jossain suhteessa aikaisempaan. Kokoelmasta ei pidä tulla yleiskokoelmaa.
  3. Alkuperäistä kokoelmaa kartutetaan harvoin; se on jo nyt hyvä dokumentti Serlachiuksen keräilijäidentiteetistä. Nykytaiteen osuus kokoelmasta kasvaa ja saakin kasvaa.
  4. Aikalaistaiteen osalta kokoelmassa on aukko 1940-luvulta 2000-luvun alkuun, kun uutta taidetta hankittiin hyvin vähän. Tätä aukkoa ei pyritäkään paikkaamaan.

* *

c3535bb1 3f88 4327 9f4b 46c4d2a186b3

Taidetta Serlachius-kokoelmasta: Anselm Kieferin ”Väinämöinen Ilmarinen”, 2018, emulsio, öljyväri, akryyliväri, sellakka, köysi ja lyijy kankaalle, 280 ✕ 380 cm. Kuva: Sampo Linkoneva

Sen jälkeen kirja jättää kokoelman kehittämisen teorian – joka on kyllä itsessään oikein mielenkiintoinen kurkistus kulissien taakse, etenkin lukijalle, jolle taidemuseoiden kokoelmatyön periaatteet ovat vieraita – ja siirtyy esittelemään taidesäätiön 2000-luvun aikana tekemiä hankintoja.

Kokoelman vanhempaa taidetta esitellään Tarja Talvitien toimittamassa Kymmenen polkua kokoelmaan -teoksessa (2017), jolle tämä teos toimii sisarteoksena. Vuoden 2023 aikana pitäisi sitten ilmestyä Helena Hännisen kirja Nimeään kantava, joka tutkii tarkemmin säätiön hankintapolitiikkaa vuosikymmenten varrella.

3443dee7 f349 4c96 9f34 82cc424d8c88

Elina Brotheruksen ”Nu montant un escalator (Alaston nousee liukuportaita)”, 2017, sarjasta Régle du jeu, 4K-video, kesto 3 min 30 s. Kuva: Elina Brotherus

Kokoelmaa tarkastellaan kuuden katseen kautta, kuutena löyhästi temaattisena kokonaisuutena, jotka on otsikoitu Ihmisen kuva, Koettu luonto, Elämyksiä, Tarinan lumo, Kertomuksia Mäntästä ja Taide muuttaa maailmaa. Nimet kertovat hyvin, mistä on kyse ja millaista taidetta otsikoiden alla esitellään: luvassa on muotokuvia, omakuvia, luontonäkymiä, kuvia Mäntästä, poliittista taidetta ja monenlaisia yllättäviä elämyksiä ja tarinoita.

Taiten tehty kirja on täynnä laadukkaita kuvia taidesäätiön kokoelmassa olevista teoksista. 34 teosta pääsee lähemmän tarkastelun kohteeksi, niistä on kuvien lisäksi sivun mittainen esittelyartikkeli. Näitä artikkeleita kirjoittamassa ovat olleet Serlachius-museoiden työntekijät, taidekriitikot ja toimittajat. Artikkelit ovat kautta linjan valaisevia ja asiantuntevia. Kirjasta riittää selailtavaa ja ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa; se on kaunis esine kirjahyllyssä tai sohvapöydällä.

e8e29527 f15a 47f7 8350 c7f21bdcca70

Clare Woodsin ”Englantilainen hymy”, 2021, öljy alumiinille, 70 ✕ 70 cm. Kuva: Simon Lee Gallery, London

Kuusi katsetta kokoelmaan on hieno katsaus Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman hankinnoista. Mukana on paljon tuttua nykytaidetta, jonka äärellä viime vuosina Mäntässä taidenäyttelyissä käynyt saa palata tuttujen teosten pariin.

Teoksen seuraksi sopii Gösta-museossa 16.4.2023 asti esillä oleva Aamukahvit kaupungin katolla -näyttely, jossa esitellään kuusikymmentä valikoitua teosta taidesäätiön nykytaidekokoelmasta. Näyttelyn seuraksi on tehty myös Taidepuhetta-podcast.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua