Cinema Mondo tuo uuslevitykseen animeklassikon 4K-restauraation – Akira nähtiin Suomessa viimeksi 1992

Kaneda johtaa neotokiolaista moottoripyöräjengiä. Kuva: Cinema Mondo

”Akiran ensimmäiset viisi minuuttia ampuvat liikkeelle kaksituntisen cyperpunkin kulttielokuvan. Japanin kallein animaatioelokuva luo kolmiulotteisuuden tunnun piirroskaupunkiin ennennäkemättömällä tavalla. Nopeat leikkaukset paikasta toiseen tottelevat kaikkien action-elokuvien lakeja. Liikkeen tuntu syöksyy valkokankaalta katsojan kimppuun.”

Näin kirjoitin vuonna 1992 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin katalogiin. Nyt on aihetta palata uudelleen kulttiklassikon pariin, kun R&A-festarin myötä perustettu Cinema Mondo tuo Akiran teatterilevitykseen, tuliteränä 4K-restaurointina.

Akira on todellakin nähty Suomessa valkokankaalla ainoastaan Rakkautta & Anarkiaa -juhlilla vuonna 1992. Nyt tämä 1988 valmistunut animehistorian merkkipaalu saa viimeinkin ansaitsemansa Suomen levityksen.

Neo-Tokio vuonna 2019. Maailma on lähes tuhoutunut suursodassa ja uusi Tokio on rakennettu entisen raunioille. Rikollisjengit, poliisiväkivalta, korruptio ja korporatismi raivoavat. Moottoripyöräjengin johtaja Kaneda pyyhältää pitkin Neo-Tokion eri tasojen valtateitä keskelle mielenosoitusta. Hänen ystävänsä Tetsuo joutuu onnettomuuteen ja saa sen myötä telekineettisiä kykyjä, jotka uhkaavat Neo-Tokiota johtavaa militaristis-taloudellista korporaatiota. Korporaatio on johtajansa kenraali Shikishiman alaisuudessa kerännyt salaiseen laboratorioon lapsia, joilla on telekineettisiä voimia ja tutkii ja käyttää heitä hyväkseen. Tetsuo viedään tähän laboratorioon ja pian tutkijat saavat selville, että Tetsuo saattaa omistaa vastaavia tuhoavia voimia kuin legendaarinen hahmo nimeltä Akira, joka aiheutti Tokion tuhon vuonna 1988. Tähän väliin iskee Kanedan jengi apunaan vastarintaliikkeen johtohahmo Kei ja tavoittena pelastaa Tetsuo.

Akiran postapokalyptinen maailma sopii nykyhetken tunnelmiin, jolloin pandemia on nytkäyttänyt maailman uuteen järjestykseen. Se osui myös tunnelmiin keväällä 2011, jolloin Fukushiman ydinvoimala oli lähellä räjähtää – jos niin olisi käynyt, tuho olisi yltänyt Tokioon saakka. Akiraan liitetään myös termi cyberpunk, mitä ohjaaja Katsuhiro Otomo jatkoi teollistuvaan 1800-luvun Is-Britanniaan sijoittuvassa anime-elokuvassaan Steamboy (2004). Cyberpunkissa katutason toimijoiden neuvokkuus ja rujo estetiikka kohtaavat edistyneen teknologian maailman – keskeinen cyberpunkelokuva on Bladerunner.

Kanedan moottoripyöräjengi ammentaa japanilaisesta bosozoku-alakulttuurista. Etenkin takavuosikymmeninä Japanissa lähiöasukkien yöunta häiritsi moottoripyöräjenginuorten päristely. Jengeihin ei eksynyt keskiluokan kouluputkinuoria vaan se oli enemmänkin työväenluokkaista alakulttuuria.

Akira käyttää dynaamisesti erilaisia kuvakulmia ja -kokoja. Kuva: Cinema Mondo

Mielenkiintoista kyllä, Tokion tuhon aiheuttaneen Akiran syväjäädytetty ruumis makaa animessa rakenteilla olevan Neo-Tokion olympiastadionin alla. Vuonna 2019 todella valmistui uusi olympiastadion. Sillä piti käymän tämän kesän kesäolympialaiset, jotka lykättiin kesälle 2021.

Akiran tuotantohistoria on saman tapainen kuin Ghibli-studion Tuulen laakson Nausicaan: molemmat perustuvat ohjaajansa tekemään jatkuvaan mangasarjakuvaan. Otomo piirsi Akira-mangaa vuosina 1982–1990 (lopettaen tarinan siis pari vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen) Young Magazine -nimiseen viikoittain ilmestyvään mangalehteen. Kustannusyhtiö Kodansha kokosi sarjakuvan kuudeksi kirjavoluumiksi, jotka on julkaissut suomeksi Like.

Elokuvan on tuottanut Tokyo Movie Shinsha animaatioyhtiö, jolla on Suomi-yhteyskin: se tuotti vuosina 1969–1970 sitä ensimmäistä Muumi-animaatiota, jota ei ole koskaan näytetty Suomessa. Akiran tuotantobudjetti oli 1980-luvun anime-elokuvaksi suuri ja sitä kattamaan koottiin tuotantokomiteaksi useita media- ja mainosalan yrityksiä.

Neo-Tokion kuvaus on antanut vaikutteita cyberpunk-kulttuuriin. Kuva: Cinema Mondo

Akira osuu Japanin anime-historiassa aikajanalle, jossa toisella puolella kulkee lempeämpi lasten-, tyttöjen ja koko perheen anime Muumeista ja muista lasten klassikkoromaanien animesovituksista Studio Ghibliin. Samanaikaisesti toinen jana on tuottanut lasten tieteisfantasia-tv-ohjelmia ja Godzilloja käsin askarreltuine erikoistehosteineen ensimmäisen tv-animesarjan Astro Boyn kautta sci-fi- ja mecha-tyyliseen avaruusfantasiontiin. Jälkimmäisellä janalla Akira on keskeinen merkkiteos, joka sekä tiivisti siihenastisten Macrossien ja muut robotti- scifi- ja mecha-animeiden hengen ja tekniikan että näytti tietä sen jälkeen tuleville Neon Genesis Evangelioneille.

Akira animoitiin kunnianhimoisesti. Moottoripyörien vauhti, kuvakulmien vaihtelu ja kuin päin ”kameraa” tuleva liike luovat huikeaa dynamiikkaa. Taustojen Neo-Tokio on dystooppinen tulevaisuudenkuvaus. Tilankäsittelyä varten luotiin luonnoskarttoja Neo-Tokion maantieteestä. Animointitekniikka oli kuitenkin normaalista japanilaisesta animetekniikasta poikkeava: ääninäyttelijöiden osuus äänitettiin ensin luonnosmaisten animaticsien avulla ja hahmoanimointi sovitettiin siihen – normaali japanilainen animointijärjestys on päinvastainen, eli ääninäyttelijät pääsevät töihin vasta animoinnin valmistuttua. Pääanimaattori oli Yoshiji Kigami, joka myöhemmin siirtyi Kyoto Animation -studiolle ja menehtyi viime vuonna 61 vuoden iässä Kyoto Animationin studiolle kohdistuneessa tuhopoltossa.

Huikean visuaalisen ja kineettisen kuvan lisäksi Akirasta kannattaa huomioida soundtrack-musiikki, jonka sävelsi Shoji Yamashiro. Se yhdistelee indonesialaista gamelan-musiikkia japanilaiseen no-teatteri-äänimaisemaan.

Akiran vaikutus populaarikulttuuriin niin Japanissa kuin muuallakin maailmassa on ollut valtava. Se on innoittanut paitsi muita animaatioita ja elokuvia, myös pelejä, designia, musiikkivideoita ja kahvilasisustuksia.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua