Kuva: Tom Walker Studio
LEVYT | Englantilaisen synth pop -duon viidestoista albumi on lämpimän haikea, ajattoman oloinen ja lähes musikaalimaisen melodinen kuuntelulevy.
”Nonetheless ei elä menneessä, vaikka sieltä ammentaakin.”
Englantilaisen synth pop -duon Pet Shop Boysin viidestoista albumi ei välttämättä tarjoile alusta loppuun iskeviä tanssilattiabangereitä. Silti Nonethelessiä (2024) ei missään nimessä voi pitää huonona tai tyhjänpäiväisenä julkaisuna, päinvastoin. Neljä vuosikymmentä omaa vakiintunutta soundimaailmaansa ja Neil Tennantin aina tunnistettavaa laulua musiikkiympyröihin puskenut yhtye on rakentanut kauniisti kaartuvan, kuulaudestaan huolimatta lämpimän ja vahvoille tarinoille rakentuvan kokonaisuuden, joka ei elä menneessä, vaikka sieltä ammentaakin.
Energisesti pumppaavan mutta ihanan haikean Loneliness-kappaleen ”kuinka kukaan ei voi elää ilman rakkautta” -teema on kypsän yhtyeen linjaus oikeasti tärkeistä asioista ihmisen elämässä. Tarinat sukeltavat Oscar Wilden kaltaisista kaikkien tuntemien queer-maailman esitaistelijoiden ajatuksista kaksikon omiin kokemuksiin vuosikymmenten ajoilta. Lämpimän haikea ja ajattoman oloinen, lähes musikaalimainen melodisuus tekee kokonaisuudesta hymyn nostattavan kuuntelulevyn.
James Fordin tuotanto ei lähde haastamaan Neil Tennant / Chris Lowe -duon vuosikymmenien marinoimaa kaavaa, mutta on ajanut pientä karsimista elementteihin, mikä toimiikin hyvin.
Feelin tumahtavampi sätkätys löytää pienen vinouden kautta tiensä juhlakenkien alla kiiltävälle parketille, josta Tennantin tuntemuksia nostetaan komealla jousisovituksella. Tanssilattialla liu’utaan ennemmin frakki päällä kuin kaulukset pystyssä. Yhtä lailla juhlavalla torventuuttauksella tanssiaskeleensa alustava Why Am I Dancing? sivelee korvia raukeasti hymyillen, energisestä sykkeestään huolimatta.
Ihanan märästi läiskähtävä New London Boy muistelee pääkaupungin kirkkaisiin valoihin ja isompiin piireihin saapumista isolla mutta rauhallisella viivaimella. Leppeää kuin aulamuzak raukeine saksofoneineen, mutta juuri niin koukukkaan heleästi hellivää ja mukaansa peittelevää kuin Tennant-Lowe-kaksikolta sopii odottaa.
Dancing Starin sähköisesti kumiseva basso ja kulmikkaammin töksähtelevät reunat sekä A New Bohemian pianon äärelle istahtava ja sieltä jousiorkesterin leveille siiville kiipeävä hipsuttelu ovat täyteläisyydessään ihania ja parasta mahdollista ääniraitaa raukeampiin hetkiin. The Schlager Hit Parade laulaa muustakin kuin joulusta, mutta kilkahtelevista soundeista nousevat mieleen nimenomaan kauppakeskusten harmittomuudellaan ärsyttävät joulusoittolistat. Iskelmäparaatissa on joulu kesälläkin.
The Secret of Happinessin pelkistetyn täyteläisen musikaalimaailman keskellä etsitään onnellisuutta. Bullet for Narcissus askeltaa kolhommin, yhdistellen kasarisädehtivää tanssilattiakaikua pienesti kauniiseen melodiaan.
Päätösraita Love Is The Law alleviivaa olennaista selkeästi uhkaavammalla tummalla aaltoilulla; pinnan alla kuohuu, vaikka kappale asteleekin rauhallisesti. Loppua kohden orkesterisovitus nostaa aaltoja komeaan rantakuohuun. Hieno musiikillinen matka.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.