Tie sydämeen ei käy vatsan kautta – arviossa Juliette Binochen tähdittämä ensi-iltaelokuva

Kuva: Carole Bethuel

Ranskalaisen gastronomian kehittäjän Jean Anthelme Brillat-Savarinin (1755–1826) elämästä idean saanut Tie sydämeen on kaunis ja ihmeellinen elokuva elämästä ja rakkaudesta, jossa ruoka on pääroolissa.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa tehdään hiljaisuuden vallassa ateriaa, alkuruoista pääruokien kautta jälkiruokaan. Eletään 1800-luvun loppua Ranskassa. Ruokaa valmistavat kokki Dodin, hänen rakastettunsa, kokki Eugenie ja aputyttö Violette. Ruoka tehdään kokki Dodinin paikkakunnalla asuville kavereille, joita hän tapaa usein. Jokaisen ainesosan ja juoman arvosteleminen on osa miesten ruokailua.

Eletään linnassa, jonka Dodin omistaa. Dodinin mukaan Eugenie on se varsinainen pääkokki, joka osaa tehdä kaiken paremmin, vaikka hänet itsensä tunnetaan paremmin. Eugenie on kotoisin Pariisista ja oppinut vanhemmiltaan kaiken ruoasta. Nainen on tullut töihin linnaan parikymmentä vuotta aikaisemmin.

* *

Dodinin kaveripiiri koostuu varakkaista miehistä, joiden harrastus on ruoka-ainesten hankkiminen ja tunnistaminen, mutta enimmäkseen syöminen. Heidän varsinainen ammattinsa tai työnsä ei yhtä lääkäriä lukuun ottamatta käy ilmi.

Dodinin maine kokkina kiirii jopa kuninkaallisten korviin. Euraasian prinssi pyytää Dodinia syömään, ystävät voi ottaa mukaan. Porukka pettyy prinssin tarjoiluun. Ruoka on runsasta ja rikasta, mutta siinä ei ole selkeyttä – kuin ”paraati ilman organisaatiota”. Tarkoittanee siis, että ruoassa on liikaa kaikkea.

Keittiössä häärää pariskunnan lisäksi nuori nainen, Violette, joka on ollut aputyttönä jo kauan, sekä Violetten nuori sukulaistyttö Pauline, jolla on erityinen taito tunnistaa ruokien mausteet. Eugenie ei aina voi hyvin, hän väsyy ja pyörtyilee. Siitä tosin tietää ensin vain Violette.

”Minkä menetät maussa, näet väreissä”, on Dodinin ohje ruokaan ja elämään. Lause on peräisin keskustelusta Eugenien kanssa. Dodin on kosinut Eugenieta lukemattomia kertoja ja saanut aina kieltävän vastauksen. Eugenien elämään ei ole kuulunut avioliitto ennen kuin hän yllättäen kesäjuhlissa lupautuu Dodinille vaimoksi.

Benoît Magimel ja Juliette Binoche. Kuva: Stephanie Branchu

* *

Juliette Binoche (Eugenie) voi näytellä mitä vain, katseet ja eleet ovat aina paljon puhuvia. Perinteisemmän miehen kuvan antaa Benoît Magimel (Dodin), joka on vahva ja antoisa näyttelijä. Hänen liikkeensä sopivat täydellisewti ruokaan ja ihmisiin omistautumiselle. Nuoren Bonnie Chagneau-Ravoiren (Pauline) ilmeikkyys on hauskaa nautinnon kuvitusta.

Elokuvassa erityisen onnistunutta ovat taustaäänet. Musiikin sijaan dialogin korvaavat ajoittain astioiden, kokkaamisen ja ulkoa kantautuvien lintujen äänet.

Osa kohtauksista ällistyttää aihetta tuntemattoman katsojan. Ruoka ja juoma voivat siis olla tutkimuksen, yhteiskunnan tai kuoleman lailla elokuvan pääroolissa.

Rakkaudesta on ollut kyse Tran Anh Hungin aikaisemmissakin elokuvissa, kuten Norwegian Wood (2010), Päivien kimallus (2003) ja Vihreän papaijan tuoksu (1993). Vietnamilaissyntyinen, Ranskassa asuva elokuvaohjaaja on aina tehnyt kauniisti ja hillitysti eteneviä tarinoita. Ruoan tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa intohimon kohteen, ja silti Tie sydämeen olisi loistavasti kerrottu rakkaustarina ihmisistä.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua