Werner Herzog vuonna 2019. Kuva: Wiki Commons
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janne Laurilan listalla on muun muassa madrigaaleja ja ohjaajaveteraanin muisteloita.
1
Luin juuri Werner Herzogin muistelmat. Ne on nimetty herkullisesti: Every Man for Himself and God Against All (2023).
Toki Herzogin dokumentteja ja podcast-haastatteluja rutkasti kuluttaneena monet anekdooteista olivat tuttuja, mutta olen aina innoissani, kun joku touhuilee menemään verrattain pidäkkeettömästi. Herzog kertoo muun muassa kuinka rupesi ohjaamaan oopperoita täysin pystymetsästä. Toki auttoi, että hänen silloinen puolisonsa oli muusikko.
Oman ajankohtaisenkin lisäkierteensä Herzogin muistelmiin tuo tietoisuus siitä, että koskaan ei voi olla varma, milloin Herzog kertoo todellisia muistoja ja milloin hän pistelee omiaan. Sama ilmiöhän on tuttu Bob Dylanin muistelmista.
Joka tapauksessa värikäs ja kiehtova tarina/muistelo monipuolisen ja työteliään taiteilijan pitkästä urasta!
2
Herzogin kirjassa nousi esiin säveltäjä ja aatelismies Carlo Gesualdo (1566–1613). Herzog on tehnyt hänestä dokumentin Gesualdo: Death in Five Voices (1995).
Gesualdo oli ruhtinas, joka 24-vuotiaana murhasi apureidensa kanssa puolisonsa ja tämän rakastajan. Tuohon aikaan tämä oli ihan sallittu kosto, mutta herätti silti valtavasti pahennusta. Myöhemmin Gesualdo meni uudelleen naimisiin, mutta oli uskoton. Hänen uusi puolisonsa syytti miehensä rakastajatarta noituudesta, ja noidaksi todettu rakastajatar ”tuomittiin” asumaan Gesualdon kanssa – mielenkiintoinen oikeuden ratkaisu.
Joka tapauksessa, uskonnolliset mietteet ja erakoituminen seurasivat Gesualdoa tämän loppuelämän ajan. Hän viettii aikaansa lähinnä linnassaan säveltäen ajan oloihin eriskummallista laulumusiikkia. Etenkin madrigaalilaulukirjat V & VI sisältävät harmonioita, joita kuultiin laajemmin länsimaisessa musiikissa vasta Stravinskyn myötä.
Olen kuunnellut Gesualdon madrigaaleja viime aikoina ja vaikka ne eivät minua tolaltaan olekaan suistaneet (kuten aikalaiskertomuksissa kerrotaan tapahtuneen), suuren vaikutuksen ne ovat kyllä tehneet!
3
Herzogin muistelmien ohella olen lukenut Hannu Linkolan kirjoittamaa hienoa Kaseva-historiikkia Jykeen kiven lämpö (S&S, 2024; lue arvio täältä).
Kasevan musiikki on täysin uniikki seos iskelmällistä melankoliaa, Beatles-harmonioita ja yllättäviäkin käänteitä sisältäviä lyriikoita. Olin katselemassa Kasevan 50-vuotisjuhlakonserttia Tavara-asemalla huhtikuun alussa ja sydäntä lämmitti, kuinka tämä tamperelainen kansallisaarre otettiin vastaan. Hienoa, että bändi saa näin paljon tunnustusta upeasta musiikistaan!
4
Tavara-asemasta puheen ollen, olen ollut innoissani ensi viikolla alkavasta [KVÄÄR]-konseptista! Helatorstain aattona (8.5.2024) järjestetään nimittäin bileet, joissa sateenkaariväelle tarjotaan ”elämyksiä omilla ehdoilla ja ripaus Berliiniä”, kuten konseptia ideoinut Emmi Nuorgam asian esittää.
Ensimmäisessä tapahtumassa dj:nä kuullaan radiostakin tuttua Renaz Ebrahimia. Illan aikana nähdään myös Kiukkupussyn ja Narrikoiran drag king -esitykset! Kyseessä on siis ensimmäinen tapahtuma konseptille, joka tulee toivottavasti jatkumaan pitkään.
5
Uusista konsepteista puheen ollen, on syytä mainita ihan Tavara-aseman vieressä sijaitsevasta GO21-rakennuksesta löytyvä uusi taidetila Gofore Art, joka on hieno avaus yritysmaailman suunnasta tuoda taidetta toimitiloihin kaikkien nähtäville. Ensimmäinen näyttely on puolisoni Laura Laurilan maalauksia esittelevä Kaupunki puun juurella ja se on avoinna arkisin kello 10–15. Vaikka olisinkin jäävi sanomaan, niin näyttely sisältää todella upeita ja värikkäitä maalauksia muuttuvasta kaupunkiluonnosta. Näyttely on esillä kesäkuun puoliväliin saakka.
Toivon myötäisiä tuulia tällaisille avauksille, sillä taide on erottamaton osa elämää – miksei siis myös toimistorakennusten arkea?
Janne Laurila
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ville Hytösen Toisten virolaisten valtakunta herättää tunteen, että toiseudesta voisi syntyä ykseys
KIRJAT | Ville Hytönen on omistanut teoksensa pienelle Werner-pojalleen, joka on ollut usein mukana isänsä retkillä mielenavarrusta ja kotiseutuoppia saamassa.
Tragikoominen tulkinta sukupolvien välisistä kuiluista ja traumoista – arviossa Kansallisteatterin Isän maa
TEATTERI | Onko soveliasta tai luvallista painiskella eksistentiaalisessa ahdistuksessa, kun maailma ympäriltämme on tuhoutumassa ja koko ihmislaji on vaarassa kadota?
Kulttuuriala luo hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen, mutta jää usein politiikan pelien varjoon
KOLUMNI | Luettuaan Teemu Luukan kirjan Petteri Orposta ja hänen oikeistohallituksensa taipaleesta Aila-Liisa Laurila alkoi pohtia kulttuurialan tilaa kurjistuvassa Suomessa.
Muistutus ihmisluonteen ahneudesta ja itsekeskeisyydestä, mutta myös kyvystä hyvään – arviossa Johanna Sinisalon Joutsenlaulu
KIRJAT | Joutsenlaulu on painava puheenvuoro maapallon puolesta. Sellaisen maapallon, jossa ihminen kunnioittaa kaikkea elämää ja näkee eri elämänmuotojen ainutlaatuisuuden.