Lukupäiväkirja 2026: osa 5 – Lasten- ja nuortenkirjoja ja queeriä

Kuva: Mikko Saari

Toukokuussa lukemiseni piristyi taas hiljaisemman huhtikuun jälkeen. Kuukauteen mahtui monta mainiota lukukokemusta. Lastenkirjojen maailmaa kolusin jonkun verran; etenkin vasta lukemaan oppineiden kirjat ovat sellainen maailma, jota tulee käsiteltyä kovin harvoin. Hyvä kai olisi siihenkin perehtyä ja osata suositella jotain.

Toukokuussakin aikaa meni Kirjavinkkien lehden parissa. Toista numeroa kokosin pitkin kuukautta aina sitä mukaa kun avustajat juttuja kirjoittivat, joten sitä sai haudutella paremmassa rauhassa. Lopputulos onkin mielestäni ensimmäistä numeroa parempi, vaikka on taittamisessa vielä opettelemista.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten jo julkaistuihin arvioihin. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne joskus lähitulevaisuudessa.

* *

Kaunokirjallisuus

Siiri Enoranta: Keskusteluja kukkasten kanssa (WSOY 2026) – Olipas suloinen ja jännittävä! Pidin aikoinaan Maailmantyttäristä, jossa oli ihanaa utopiaa, mutta hieman köykäinen juoni, joka lähinnä palveli maailmanrakennusta. Nyt ollaan taas ihanan utopioinnin äärellä, mutta tällä kertaa juoni on selvästi vetävämpi. Taikaopiskelija Xaskia joutuu ansaan kummalliseen loitsutodellisuuteen, josta vapautuminen ei ole helppoa. Tarina kytkee yhteen ihmisiä kiehtovalla tavalla. Teos käy myös polyamorian oppikirjasta, sen verran mallikelpoisesti ja turvallisesti asiaa käsitellään. Seksiinkin päästään, mutta varsinaista toimintaa kuumempaa on se, miten asiasta puhutaan ja miten osapuolten epävarmuuksia ja pelkoja käsitellään. Miten ilahduttavalla tavalla omituinen kirja!

Annie Ernaux: Tytön tarina (Gummerus 2026, suom. Lotta Toivanen) – Vanha kirjailija hakee muistoistaan itseään teini-iässä. 17-vuotias tyttö lähtee loppukesästä 1958 Normandian maaseudulle ohjaajaksi leirikeskukseen. Siellä syntyy kipeitä muistoja, jotka ovat myöhemmin kirjailijan materiaalia. Vuoden 1958 tyttö on ensimmäistä kertaa poissa kotoa, vanhempien ja katolisen tyttökoulun vaikutuspiiristä, ja sosiaalisesti kovin tietämätön. Uusi vapaus ajaa tytön seksikokeiluihin, jotka johtavat kauaskantoisiin häpeän ja nöyryytyksen kokemuksiin. Nämä kokemukset ohjaavat myös tytön tulevaisuutta. Tätä kaikkea yli 70-vuotias kirjailija muistelee ja tarkastelee. ”Tutkin kuilua, joka erottaa tapahtumien kauhistuttavan todellisuuden siitä merkillisestä epätoden tunnusta, joka niitä vuosien kuluttua verhoaa.” Ernaux’n taito on kuvata kaikkea tätä niin, että se nousee yksittäisen muistelun yläpuolelle, ja suomennoskin on totuttuun tapaan erinomainen. Marjatta Honkasalon arvio Tytön tarinasta.

Daniela Hakulinen: Kittilä Rewind (Tammi 2026) – Nopealukuisessa nuortenromaanissa äitinsä kanssa Helsingissä elänyt 17-vuotias Joonatan päättää äidin yllättävän kuoleman jälkeen muuttaa isänsä luokse Kittilään. Suhde isään on etäinen, Joonatan on lähes täysin vieraantunut isästään, mutta jokin pohjoisessa kutsuu. Kittilässä Joonatan asettuu osaksi paikallisia sosiaalisia suhteita, jotka ovat erilaisuutta pelkääviä ja jännittyneitä. Kirjassa on pitkälti kyse siitä, millaisia tarinoita me elämistämme itsellemme ja muille kerromme, ja siitä, miten rakkaus ja turva ravistelevat palikoita kohdalleen. Oikein viehättävä kirja, tykkäsin. Arvioni Kirjavinkeissä.  Leena Reikon kommentti kirjasta.

Helena Immonen: Ahman varjo (Tammi 2026) – Toimintaseikkailusarja lapsilukijoille jatkuu. Edellinen osa jäi hurjaan cliffhangeriin – ja niin muuten jää tämäkin. Immonen osaa koukuttavan jännärin kirjoittamisen, tässäkin jännittäviä käänteitä riittää hurjaa vauhtia. Se tietysti tarkoittaa myös sitä, että kaikki vaikeudet selviävät aika helposti eikä mihinkään kohtaan pysähdy pidemmäksi aikaa. Se on tietoinen pyrkimys, ja siinä on onnistuttu hyvin. No, nyt ei sitten auta kuin odottaa kuudetta osaa, jotta tietää mihin tämä cliffhanger päättyy, ja sitten pitäisi tämä isompi tarinakaari olla taputeltu.

Maija Kajanto: Tilinpäätös (WSOY 2026) – Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa vähän sivuhenkilömäinen Assi lomautetaan. Se antaa hyvin aikaa kaikenlaisille projekteille ja myös tilaisuuden miettiä oman elämän järjestystä. Tämä on pätevä viihdekirja, mutta ei mikään romanssikirja – tervetullutta vaihtelua sinänsä. Pidin kirjan jokseenkin täyspäisestä otteesta, tässä on hyvä tunnelma ja romantiikan sijasta pääpaino on ystävyydessä. Tämä on oikein mainio viihdekirjasarja ja jos jatkoa seuraa, aion kyllä lukea. Arvosteluni Kulttuuritoimituksessa.

Malin Klingenberg: Tasangon tyttäret (S&S 2024, suom. Outi Menna) – Tämä kirja odotteli hyllyssäni lukuvuoroa kuukausitolkulla, mutta sainpa vihdoin luettua. Lasten fantasiasarjan avaus sijoittuu tasangolle, jossa paimentolaisheimo elää julman johtajansa komennossa. Johtajan tyttärille selviää, että heillä on taikavoimia, jotka halutaan heiltä pimittää. Sen jälkeen mikään ei ole entisellään. Ainekset ovat tuttuja: omien voimien löytämistä, henkistä isänmurhaa, ystävyyden voimaa ja niin edelleen. Juttu etenee kyllä sujuvasti. Tämä tuntuu hieman lasten versiolta Maria Turtschaninoffin kirjoista. Tarina on sen verran houkutteleva, että laitoin trilogian loputkin osat tilaukseen.

Hildur Knútsdóttir: Yöjuoksu (Haamu 2026, suom. Eeva-Kaisa Suhonen) – Islantilainen kauhutarina kertoo nuoresta naisesta, joka elää tavallista elämää, mutta on aamuisin kovin väsynyt. Lääkäri ei osaa oikein auttaa, mutta kun nainen kokeilee aktiivisuusranneketta, yön aikana tulee askelia 40 000. Mitä ihmettä öisin tapahtuu? Nopeatempoinen kirja meni kerralla luettavana välipalana ja sellaisena kyllä toimi. Ei mitään kovin ikimuistoista, mutta viihdyttävää luettavaa ja jotain sanottavaakin tällä kirjalla oli.

Seanan McGuire: Luona luiden ja risukoiden (Hertta 2026, suom. Kaisa Ranta) – Koska Harhateiden lapset ilmeisesti vuorottelee Eleanor Westin koulukodin ja ihmemaiden välillä, koulukotiin sijoittuvan avausosan jälkeen on aika tutustua ihmemaahan. Ensimmäisestä kirjasta tuttujen Jackin ja Jillin tarina sijoittuu Nummille, goottilaisen synkkään maailmaan, jota hallitsee vampyyriruhtinas. Miten suloisista kaksostytöistä tulee kauhumaailman selviytyjiä? Kirja kertoo paitsi lapsista myös vanhemmista ja siitä, miten vanhempien mahdottomat odotukset lapsia muovaavat. Avausosa ei minua täysin sytyttänyt, mutta tämä vierailu synkässä ihmemaassa kiinnosti selvästi enemmän. Aion siis jatkaa sarjan parissa.

J. S. Meresmaa: Varjokahle (Karisto 2026) – Tätä jo odottelinkin, sen verran kiperään paikkaan Lumola-trilogian keskimmäinen osa jäi. Onneksi ei tarvinnut odottaa pitkään! Nyt Aapon ja tämän isoisän salaisuudet selviävät. Luvassa on jännittäviä tilanteita ja hurjia hetkiä hirviöiden parissa. Sarjassa on viehättävää se, miten hirviöitä ei kuitenkaan nähdä pahiksina. Vaarallisina ja arvaamattomina, kyllä, mutta ei pahoina. Asiat ratkeavat lastenkirjamaisen selkeästi, mutta lapsillehan tämä onkin suunnattu. Hyviä ideoita kirjassa piisaa ja lopussa päästään taas frisbeegolfinkin pariin. Sari Passaron arvio kirjasta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Kathrine Nedrejord: Kuka minä olen jos sinä yhtäkkiä katoat? (Kieletär Inari 2025, suom. Kaija Anttonen) – Nuortenkirja kaukaa pohjoisesta: kirjan tapahtumat sijoittuvat Kjøllefjordiin kauas Norjan pohjoisrannikolle. Yläkouluikäisen Jennyn luokkakaveri kuolee, mikä saa pikkukylän sekaisin. Jennyn paras ystävä Henning muuttuu oudoksi ja samalla Jenny rakastuu paikkakunnan uuteen poikaan. Ristiriitaisissa tunteissa riittää setvimistä, mutta puolessavälissä kirja kääntyy seikkailun puolelle, kun kirja kääntääkin suunnan kohti Suomea. Pohjoisen olot antavat tälle nuortenkirjalle omintakeiset puitteet. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Niinimäki: Viljami Vitikainen – Nolointa ikinä (Reuna 2021, kuv. Antti Yrjölä) – Luin joku aika sitten sarjan kolmososan, joka jätti halun lukea aikaisemmat osat. Kannen perusteella odottaisi jotain kepeää lastenhupailua, mutta tämä onkin monilta osin aika rankka kuvaus huostaanotetun 11-vuotiaan pojan elämästä. Entistä elämää ei salailla, taustalla on huumeongelmainen äiti ja sekoileva isä. Viljamin uudessa kodissa on toinen poika, jonka pikkuveli on kuntoutussairaalassa vanhempien piestyä lapselle aivovaurion. Kaikenlaista noloa sekoilua sattuu, kun Viljami on tottumaton maalaiselämään. Vähän epäjohdonmukainen kokonaisuus kaikkineen, mutta on tässä jotain mielenkiintoista kyllä.

Maija Niinimäki: Viljami Vitikainen – Nolommaksi menee (Reuna 2022, kuv. Anna Ring) – Vielä viimeinen osa tästä trilogiasta – tai siis keskimmäinen, joka nyt jäi viimeiseksi. Tässä osassa keskitytään paljolti Viljamin koulunkäyntiin uudessa koulussa, joka onkin pikkukylän pikkukouluna vähän erilainen kokemus kuin Viljamin aikaisempi koulu. Kaikki on tietysti kovin noloa, mutta niin vain sijaisvanhempien turvallisuus alkaa Viljaminkin turvallisuudentunnetta parantaa. Trilogia on mainio kokonaisuus, mutta vaikka kolmella kirjalla on kolme eri kuvittajaa, kukaan heistä ei ole oikein täysosuma.

Sara Norja: Kummajaisten kesä (Nysalor 2023) – Aikuisten säeromaani sijoittuu kesämökille, jonka nuori nainen on veljensä kanssa perinyt mummoltaan. Mummo kuoli ja oli ennen kuolemaansa Alzheimerin myrkyttämä pahasuinen ilkiö. Mökillä mummosta löytyy toinen puoli, kun Kanerva kohtaa pienellä mökkisaarella kaikenlaisia taikaolentoja ja käy ilmi, että mummon jutut, jotka Kanervan äiti julisti taikauskoiseksi höpötykseksi, ovatkin totista totta. Mummon kuoleman käsittely käy Kanervalle pykälää monimutkaisemmaksi. Säeromaanimuoto saa tämän tuntumaan nuortenkirjalta, koska siihenhän tässä on totuttu, eikä tämä nyt nuortenkirjanakaan hullumpi olisi.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja kauheat naapurit (WSOY 2017) – Yökoulu-projekti etenee. Tämän kirjan kärki on sanaleikeissä, jotka pääsivät jopa yllättämään nokkeluudelaan – siinä vaiheessa kun opettaja julistaa, että ”nyt on verikokeen aika, penaalit pois ja laastarit esille” ja oppilas valittaa, miksi pitää olla niin usein pistokokeita, saatoin jopa tyrskähtää. Juoni nipottavista naapureista on jotenkin ihan pöljä ja etenee ihan supernopeasti, kun kaikki tapahtuu yhden koulupäivän aikana, mutta eiköhän näillä kauhujutuilla lapsia viihdytä hetkisen. Kuvitus piristää mukavasti.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja noidutut tossut (Tammi 2018) – Lisää kammottavaa koulunkäyntiä. Tässä jatkuvat pölvästit sanaleikit ja kielikuvat, mutta juontakin on mukana. Lumikin paha serkku Lemukki (joka on ruskea kuin kakka, eli kappas kun on valkoisille lapsille kirjoitettu kirja) aiheuttaa yökoululaisille päänvaivaa noidutuilla tossuilla. Pulman ratkaisu on hilpeä. Tässä on pienillä lukemaan opettelevilla sopiva sekoitus huumoria ja jännitystä, mutta yllätysrasismin johdosta suosittelen harkitsemaan.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja karmiva luokkaretki (Tammi 2021) – Yökoulu matkustaa Transilvaniaan kreivi Draculan luokse kuuluisille Kauhukarnevaaleille. Pettymys onkin suuri, kun Dracula ja muut legendaariset hirviöt ovatkin väsyneitä vässyköitä, joissa ei ole mitään pelottavaa. Onneksi yökoululaiset keksivät keinon korjata tilanteen ja palauttaa vähän eloa ja pelottavuutta hirviöihin. Juoni oli aika pöhkö, mutta muuten tämä on sarjan tavanomaista tasoa.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja pelottava peli (Tammi 2022) – Yökoululaisten ja tavallisten lasten välillä on kränää, joka johtaa kiusaamiseen ja pelotteluun puolin ja toisin. Asian ratkaisemiseksi päätetään järjestää korikallopeli tavallisten lasten ja yökoululaisten välillä. Sekin näyttää menevän aika kehnosti yökoululaisten kannalta, mutta koulun henkilökunta kaivaa Paavo Tekonurmen haudasta motivaatiopuhujaksi. Höpö juoni kääntyy siis oppitunniksi: huijaamalla pärjää ja erilainen saa olla.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja paha pulpetti (Tammi 2023) – Tässähän on oikein hauska idea: näkymättömän lapsen jatkuva lintsaaminen koulusta paljastuu siivouspäivänä. Pulpetissa oleva salatunneli käy ilmi ja muutkin lapset innostuvat lintsaamaan. Kiinnihän siitä jäädään, ja opettaja pitää sitten oppitunnin siitä, miten omat tavoitteet ja toiveet eivät toteudu, jos vain lintsaa koulusta. Ei kannata lintsata! Pahan pulpetin sisältä löytyvä salaluola on kuitenkin hieno, että vähän voi kyllä lusmuilla, jos sen voi tehdä noin hienossa paikassa.

Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja kaamea kosto (Tammi 2024) – Paavo-zombin kaukainen serkku Aapo joutuu vaihtamaan tavallisesta koulusta yökouluun pakoon kiusaajaa. Tavallinen lapsi otetaan hyvin vastaan, mutta eihän hän oudossa yökoulussa pärjää. Omaan kouluun pitää siis päästä takaisin. Yökoululaiset ratkaisevat asian pelottelemalla kiusaajaa julmasti, opettajien vaivihkaisella hyväksynnällä. Kiusaajat pistetään siis ruotuun kiusaamalla heitä porukalla vielä kovempaa. Mikäs siinä.

Ulla Onerva: Karamellikatastrofi (Tammi 2026) – Oikukkaiden romantikkojen piirin kakkososa jatkaa romantikkojen abivuotta. Kirjoitukset lähestyvät, mutta draaman ja säädön määrä on vakio. Nyt pääosassa on Melli, joka pitää romantiikan sijasta enemmän synkistä tarinoista. Hän haluaa pysyä suhdesotkuista kaukana, koska pelkää rakkauden johtavan vain katastrofiin – kuten hänen vanhempiensa kohdalla, kun isä lähti perustamaan uutta perhettä nuoremman naisen kanssa. Mellillä on kuitenkin syvä yhteys nettiystävä Vitaan, jota hän pitää salassa ystäviltään. Romantikkojen piiriin liittyy uutena jäsenenä Bea, joka saa Mellin pään pyörälle, eikä katastrofi ole vältettävissä. Romantiikkaa ja abimenoa on siis sittenkin luvassa. Tämä kakkososa toimi sarjan avausosaa sujuvammin ja oli nautinnollinen viihde-elämys. Arvioni Kirjavinkeissä.

Leena Paasio: Lännessä loistaa majakka (WSOY 2026) – Kotisatama-sarjan toisessa osassa pääroolin saa Meriön sisaruksista Heikki. Eronnut vuoroviikkovanhempi yrittää saada elämänsä palikoita järjestykseen. Ellalla taas vuosia suunniteltu maailmanympäripurjehdus tyssää heti alkuun Utön edustalle. Tämä saattaa Ellan ja Heikin tutustumaan toisiinsa ja kun sattuma vielä puskee paria enemmän toisiinsa, romanttisen kirjallisuuden ystävä osaa jo arvata miten käy. Kummankin elämäntilanne on kuitenkin sen verran konstikas, että matka alusta loppuun on mielenkiintoinen. Romanttinen juoni on oikein mukava, mutta erityisesti lukemisen arvoisen kirjasta tekee sen puitteet saaristomaisemineen ja purjehduksineen. Niitä on ilo lukea, vaikka en purjehduksesta mitään ymmärräkään.

Kaisa Paasto: Prankensteinin morsian (Tammi 2025, kuv. Mari Ahokoivu) – Sarjan avausosassa prankkikunkkuna juhlinut Elmeri on vannonut luopuvansa kepposista kokonaan. Joku alkaa kuitenkin tehdä rehtorille prankkeja ja rehtori kääntää tietysti syyttävän katseen täysin viattomaan Elmeriin. Kuka yrittää lavastaa Elmerin syylliseksi? Elmeri on täysin varma, että kyseessä on arkkivihollinen Leo. Oppilaskunnan Ruotsin-risteily on uhattuna, joten Elmerin on puhdistettava maineensa. Notkeasti kirjoitettu kirja hauskuuttaa ja tarjoaa oivan kotimaisen vaihtoehdon Neropatin päiväkirjoille ja vastaaville.

Heidi Viherjuuri: Hilja ja leijonan isoveli (Kustannus-Mäkelä 2025, kuv. Nadja Sarell) – Vihreässä talossa on vieraita, kun Martti-serkku tulee taas käymään. Tällä kertaa mukana on myös pikkuveli Uljas, jonka karjuminen onkin uljasta. Vauvassa riittää ihmeteltävää ja Hiljan äidillä hoitamista. Päänvaivaa tuottavat katoavat tutit, ja itse vauvakin onnistuu katoamaan hetkeksi. Siinä sivussa touhutaan taas tuttuja juttuja naapuruston väen kanssa ja tuskaillaan isoveljeksi tulemisen vaikeutta.

John Wiswell: Sinusta teen pesäni (Jalava 2026, suom. Kaisa Ranta) – Shesheshen on kotiseutuaan piinaava hirviö, iljettävä muodonmuuttaja, joka rakentaa kehoaan nielemistään aineksista. Hän on myös tämän kirjan päähenkilö, jonka näkökulmasta tarkastellaan Hukanlieskan suvun pyrkimyksiä hävittää sukunsa kironnut hirviö maan päältä (Shesheshen ei tiedä mitään mistään kirouksista). Mutta entäs kun hirviö rakastuu? Tämä romantiikkaa, fantasiaa, huumoria ja vähän kauhuakin yhteen sulauttava teos on viihdyttävä,  hauska ja koskettava kirja, jonka päähenkilö tuo etenkin alkuun hieman mieleen Murhabotin. Sen päähenkilön epäinhimillisyys on viehättävää ja sen kuvaama rakkaus on viehkosti queeriä. En ihmettele, että teos on palkittu ja pidetty. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

* *

Kuvakirjat

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme (Teos 2021) – Yksi tunteikkaimmista kuvakirjasarjoista on saanut jouluisen osan. Ystävykset Näätä, Kissa ja Koira viettävät joulua käyskennellen hiljentyneessä Helsingissä. He katselevat lapsiperheen joulunviettoa ja kohtaavat perheen lapsen, jolle Näätä tuo mieleen joulupukin. Tällä resuisella pukilla ei ole aineellisia lahjoja, mutta viisautta sentään. Seuraa lämminhenkinen kohtaaminen. Tämä kuvakirjasarja jatkuu siis erinomaisena.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa ja viimeinen naali (Teos 2024) – Tämä kuvakirjasarja on sijoittunut vahvasti Helsinkiin, mutta nyt päästään katselemaan Lappia. Näätä ystävineen pääsee matkalle pohjoiseen edellisessä kirjassa tutuksi tulleen Tiikeri-tytön perheen kanssa. Lapissa vaelletaan erämaassa ja ihastellaan kaunista luontoa. Kuukkelit tulevat kertomaan ystävyksille, että pesimään palannut naali on pulassa, koska kettu vaanii pesän suulla. Saavatko ystävät suostuteltua ketun jättämään naalit rauhaan? Kirja on varsin nopeaa reagoimista vuonna 2022 havaittuun ensimmäiseen onnistuneeseen naalin pesintään sitten vuoden 1996. Kaunis kirja tämäkin.

Květa Pacovská: Keskiyönteatteri (Lasten Keskus 1993, suom. Ilpo Tiihonen) – Leikkisä kuvakirja kertoo teatterista, jonne kuu tulee yleisöksi. Näyttelijät esiintyvät ja vaihtavat asujaan. Kirja perustuu leikatuille sivuille, joita kääntelemällä saa luotua erilaisia pään, vartalon ja jalkojen yhdistelmiä. Kuvitustyyli on erottuvaa; sitä luonnehdittiin eräässä arviossa 1920 dadan tyyliseksi. Yllättävää, omaperäistä, vähän rumaakin; tämä jää kyllä varmasti mieleen. Voi olla, että 1990-luvun alussa tämä on ollut painotuotteena erottuvampi. Nykyään tehdään niin paljon kaikenlaista, ettei tämä enää samalla tavalla vaikuta. Omintakeisten lastenkirjakuvitusten ystäville palkitun tšekkiläisen mestarikuvittajan kädenjälki on yhä tutustumisen arvoista.

Sanna Pelliccioni: Unen ovi (Etana Editions 2026) – Ihmeellinen unitarina kertoo nukahtamisen vaikeudesta ja siitä, millaisiin ihmeellisiin suuntiin uni voi näkijäänsä viedä. Pelliccionin viime aikoina suosima intensiivinen vesivärikuvitus sopii aihepiiriin oivallisesti, ja tekstissä on mukavaa mielikuvituksellisuutta. Tarinassa on vähän jännittävää ja paljon levollista, joten eiköhän tämä iltasatuna mene oikein mukavasti. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maria Vilja: Juuli, isoveli ja viisi vadelmaa (WSOY 2026) – Juuli-sarjan toinenkin kirja on kertakaikkisen hieno. Upea kuvitus siivittää tunteidentäyteistä tarinaa, jossa vadelmanpoiminta menee pieleen ja juuri viisi vuotta täyttäneeltä Juulilta hermot. Isoveljellä onneksi riittää kärsivällisyyttä. Pienten lasten arkea kirja kuvaa hienosti, ja tässäkin isovanhemmat ovat lämpimästi mukana. Miellyttävän kesäinen kuvakirja. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjallisuus

Vuokko Hurme & Väinö Heinonen: Housuvaaran uimahalli – Tietoa vesihirmuille (Into 2020) – Mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, kun rakennetaan uimahallia? Lasten tietokuvakirjassa on tarinaa niukasti, mutta sitäkin enemmän kaikkea hauskaa ja jännittävää tietoa uimahalleista ja uimisesta. Olisin kyllä tykännyt, jos faktatietoa uimahallien tekniikasta olisi ollut vielä enemmän, koska se oli kirjan kiehtovinta antia. Kuvitus on erinomaisen onnistunutta ja tukee tekstiä hyvin. Täytyypä lukea sarjan muutkin kirjat.

Vuokko Hurme & Väinö Heinonen: Housuvaaran paloasema – Tulipalotietoa pikku pelastajille (Into 2022) – Kolmannessa Housuvaara-kirjassa ollaan tulenpalavan asian äärellä. KIrja antaa paljon tietoa tulipalojen torjunnasta ja siitä, mitä palopelastajat tekevät ja mitä paloasemalla on. Kirjassa on myös hurja tarina siitä, miten perheen pihasauna palaa. Tekstissä on sen verran tietopuolta, että tarinallinen tietokirja kallistuu vahvasti tietokirjan puoleen, mutta hauska kuvitus elävöittää tätä hyvin.

Vesa Rantama: Runominän vuosi (Siltala 2026) – Kokenut runoihin erikoistunut kriitikko tarttuu kynään ja kirjoittaa esseeteoksen runoudesta. Lupaava lähtökohta osoittautuu toimivaksi: Rantamalla on hyvä ote aiheeseensa. Teos kiertää vuoden kiertoa, mutta koska runoudessa on enemmän tilaa kuin uskoisi, tässä kuljetaankin yhden vuoden sijasta sujuvasti useamman vuoden aikana. Teksti on paikoin terävän hauskaa, mutta koko ajan runouden asialla ja yleistä ankeutumista vastaan. Tätä oli mukavaa ja inspiroivaa lukea.

* *

Runous

Aino-Kaisa Koistinen: Jätän silmäpaon paikkaamatta (Palladium Kirjat 2026) – Runokirja tytöistä ja naisista. Pojatkin saavat lukea! Puhuttelevia tekstejä, erityisesti runo ”Haluaisin välttää väkivaltaa, mutta”, josta pidin kovasti. Mukana on myös valokuvia, joista pidin vähemmän; en kyllä ylipäänsä pidä kovin viehättävänä tai käytännöllisenä pienehköjä mustavalkokuvia kirjoissa. Mieluummin kunnollisia kuvia. Tekstien vuoksi tämä kuitenkin kannattaa lukea. Arvioni Kirjavinkeissä.

Elli Leppä: Pilvipuut (Nysalor 2024) – Leppä on ollut tuttu nimi Tähtivaeltaja-raadista, mutta hänhän on myös tuottelias runoilija, joka on julkaissut vuodesta 2020 alkaen kokoelman vuodessa. Tämä on kokoelmista viides ja tarjoaa scifiin kallellaan olevaa runoutta, jossa matkustetaan avaruuden halki, mutta myös Tyynellämerellä, rinnastaen Polynesian purjehtijoita sukupolvialuksiin. Toimii, runoteoksen paikoin hyvinkin tieteellinen ote viehättää. Täytyypä perehtyä Lepän muuhunkin tuotantoon.

Kaija Rantakari: Hovi (WSOY 2026) – Rantakarin edellisestä runoteoksesta onkin muutama vuosi aikaa. Kertosäe sai silloin lukemaan kaikki aikaisemmatkin, ja nyt pääsen ilahtumaan uudesta. Verenpunainen kansi vie ajatuksia oikeaan suuntaan. Aistillisuutta ja fyysisyyttä Rantakarin runoissa on aiemminkin ollut; tässä kirjassa hoviaan pitää kuningatar E, joka tuntee yksiössään kipua ja ihmettelee Saharasta tuulen mukana kantautuvaa hiekkaa. Mukana on myös nautintoa, herttuat poikkeavat yöjalassa, ja lakanoita vaihdetaan. Hieno teos vie ajatuksia eri suuntiin, ja tässä on kovin viehättävästi muotoiltuja säkeitä. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Uutuuskirjat

Myllylahden aikuisten puoli on pääasiassa dekkarisarjojen jatko-osia, joten se siitä, mutta nuortenkirjapuolella on odotetusti kiinnostavaa luettavaa. Maria Mustrannan Me olemme päättäneet pääsee lukulistalle, kunhan luen edeltävän Te olette liian nuoria -kirjan. J. S. Meresmaan Metsänkorva on tietysti pakko lukea, sijoittuuhan se samaan maailmaan erinomaisen Noidanlangan kanssa. Anu Holopaisen varhaisnuorten fantasiakirja Pahansyöjät kuulostaa mielenkiintoiselta.

Kvalitin kuvastosta löytyy Joyce Grantin Ulos kuplasta! – Päihitä algoritmit ja näe, mitä jäi näkemättä, joka on  jatkoa Grantin aikaisemmalle lasten tietokirjalle valeuutisista ja faktantarkistuksesta. Mediakritiikki on tärkeä aihe ja edellinen kirja oli hyvä, joten tähän tutustun mieluusti.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua