Petri Kotwica päätyi ohjaamaan Musta jää -elokuvansa Tampereen Teatterille, vaikka yrittikin pyristellä vastaan

Kuva: Harri Hinkka. Graafinen suunnittelu: Maria Atosuo

Ritva Alpola, teksti

Petri Kotwican käsikirjoittama ja ohjaama Musta jää (2007) oli kiitetty ja monin elokuva-alan Jussein palkittu. Nyt, miltei kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Kotwica ohjaa Mustan jään Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle.

Kyseessä on Kotwican ensimmäinen teatteriohjaus. Mutta miten elokuvan ja teatterinäytelmän ohjaaminen eroavat toisistaan?

– Työ on aivan erilaista! On ollut herkullista päästä kiinni teatterin maailmaan ja kokemaan, mihin kaikkeen se taipuu, ohjaaja kertoo.

– Yksi konkreettinen ero dramatisoinnissa on, että elokuvassa liikuttiin Helsingissä ja Otaniemessä, nyt tapahtumapaikkoina ovat Tampere ja Hervanta. Näytelmä on myös tuotu tähän päivään.

Pakkasöiden jälkeinen musta jää saattaa yllättää liikkujan, jos siihen ei osaa varautua. Millainen vertauskuva piilee Tampereen Teatterin Musta jää -näytelmässä?

– Siinä ehkä liukastellaan sillä jäällä, minkä kohtalo on eteen tuonut ja yritetään sitten päästä eteenpäin olemassaolevilla ehdoilla, Kotwica luonnehtii.

Musta jää -elokuvan käsikirjoitus oli täysin Petri Kotwican. Nyt Tuomas Timonen on laatinut näytelmädramatisoinnin, jossa toki näkyy myös Kotwican peukalonjälki.

Petri Kotwica (s. 1964) opiskeli nuoruudessaan vuoden Teknillisessä korkeakoulussa, sitten neljä vuotta Helsingin yliopistossa teoreettista filosofiaa ja kirjallisuutta, minkä jälkeen tie vei Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselle (nykyään osa Aalto-yliopistoa), josta Kotwica valmistui taiteiden maisteriksi ja elokuvaohjaajaksi vuonna 1999.

Kotwica kertoo haaveilleensa koko lukioajan Teknilliseen korkeakouluun pääsystä ja olevansa edelleen suuri tekniikan ystävä. Tuolloin, vuoden opiskelun jälkeen, hän kuitenkin kaipasi jotakin henkisempää. Sellaiseksi valikoitui yliopisto kirjallisuuden ja filosofian opintoineen.

Kiinnostus filosofiaan viestii halusta päästä ihmisyyden pinnan alle. Pelkät teoreettisen ajattelun opit eivät kuitenkaan riittäneet Kotwicalle, mutta johdattivat hänet käytännön pariin, eli TaiKiin ohjaajaopintoihin sekä ilmentämään myöhemmin elokuvissaan sitä kaikkea, mitä meissä ihmisissä piilee.

KATSO: Musta jää -elokuvan traileri.

* *

Petri Kotwican elokuva-alan esikuvia ovat olleet Krzysztof Kieślowski, Stanley Kubrick ja Ingmar Bergman, kotimaisista Mikko Niskanen. Jo näistä nimistä saa vihjeen siitä, mihin Kotwica ohjauksissaan pyrkii. Hänen elokuvissaan on ollut syvyyttä, salaperäisyyttä ja tietynlaista vääjäämättömyyttä. Ne ovat saaneet katsojatkin pohtimaan omia arvojaan ja toimiensa motiiveja. Uskon, että nämä samat asiat välittyvät teatteriohjauksessakin.

Luodessaan ja hioessaan ilmaisuaan Kotwica rikkoo tarkoituksella eri lajityyppien rajoja, mikä ei aina miellytä katsojaa, senkin on ohjaaja kokenut.

– Meidät on orjuutettu vähän liikaa hyvin jyrkkään genre-ajatteluun, vaikka elämähän on oikeasti paljon monisyisempää, Kotwica huomauttaa.

Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä kantaesityksensä (14.10.2026) saava Musta jää on psykologinen jännitysnäytelmä. Petri Kotwican alkuperäiselokuvan tarinaa on kuvailtu ”kolmiodraamaksi mustasukkaisuudesta, valheista ja petoksista”. Sen Kotwica allekirjoittaa itsekin. Sen sijaan joissakin elokuva-arvioissa mainitusta ”monimutkaisen koston” elementistä ohjaaja on eri mieltä.

Kotwica ei näe tarinassa kostoa, vaan petetyn aviovaimon järkytystä ja halua ottaa selville ”mistä hemmetistä tässä kaikessa on kyse”. Vaimo Saara (roolissa Mari Turunen) on saanut tietää, että hänen miehellään Leolla (Tommi Raitolehto) on suhde nuoren Tuulin (Katriina Lilienkampf) kanssa. Saara punoo suunnitelman, miten ujuttautua Tuulin ystäväksi (taustalla ehkä ”tunne vihollisesi” -ajatus). Oikeastaan he kaikki ovat siis pettureita, mutta Kotwican mukaan näytelmän Saara menee pisimmälle, koska hänen toimintansa valheellisen identiteetin turvin on täysin laskelmoitua.

Roolitus on näytelmissä aina tärkeää, mutta erityisesti siltä tuntuu Mustan jään kohdalla, koska Petri Kotwican elokuva sai aikoinaan osakseen niin suurta suitsutusta. On toivottavaa, ettei Tampereen Teatterin näyttelijöitä vertailtaisi elokuvan vastaaviin.

Kotwica ei ota tätä seikkaa edes puheeksi, mutta kertoo työskennelleensä Musta jää -näytelmän triangelidraaman osapuolten kanssa jonkin verran aiemminkin ja ihailevansa heidän työskentelyään. Muita ensemblen jäseniä Kotwica ei tuntenut ennestään. Nyt, ensi-illan lähetessä, ohjaaja Kotwica kehuu tyytyväisenä koko porukkaa.

Katriina Lilienkampf, Petri Kotwica ja Mari Turunen. Kuva: Harri Hinkka

* *

Tarina on intensiivinen ja monisäikeinen kudelma ihmismielen arvoituksellisuudesta. Miten rakentaa tarinasta sellainen, että sen psykologiset ja filosofiset ulottuvuudet ja oivallukset tuntuisivat uskottavilta eivätkä teoreettisilta?

Petri Kotwica ilahtuu kysymyksestä, koska hän on pohtinut asiaa jo elokuvataiteen laitoksella opiskellessaan. Aiemmat filosofianopiskeluvuodet yliopistolla olivat aiheuttaneet sen, että hänestä oli tullut ylianalysoija, jolloin oikein mistään ei tullut valmista. Tapa voi lisäksi pahimmillaan johtaa viisasteluun ja moralistiseen sormella osoitteluun, Kotwica kuvailee. Tiedostettuaan nämä vaarat Kotwica on pyristellyt moisista irti, ja uskoo onnistuneensa siinä ainakin Mustan jään kohdalla.

Kotwica nostaa kuitenkin esiin erään dramaturgisen seikan, jonka hän on ratkaissut omalla tavallaan, joka on kuulemma kielletty: Hän vaihtaa fokusta kesken kaiken. De facto, määrittelee ohjaaja Kotwica. Hän halusi, että kokonaisuus näyttää eletyltä elämältä eikä ”oikeaoppiselta dramaturgiselta rakenteelta”.

Näkökulman siirtyessä petetystä Saarasta Tuuliin esiin nousee toisenlainen tapahtumien tulkinta. Ei siis niin, että toinen olisi petoksen uhri ja toinen syyllinen, vaan niin, ettei kumpikaan ole ”paha”. Näytelmän lopuksi langat solmitaan yhteen, jolloin kohtaaminen ja anteeksianto mahdollistuvat, lepyttää Kotwica niitä katsojia, jotka närkästyvät tästä yllättävästä dramaturgisesta käännöksestä.

Sitä paitsi tarinahan on Petri Kotwican, joten hän saa myös päättää sen kulusta. Ja eikö tämänkaltainen käänne sovi oikein hyvin teatterin lavalle?

Petri Kotwica on ehdottomasti samaa mieltä. Hän sanoo olevansa miltei kateellinen teatterille, jonka vuosituhantinen perinne kykenee yhä uudistumaan toisin kuin elokuva, joka on hänen mielestään lukitsemassa itsensä nurkkaan tiukkoine kriteereineen siitä, miten elokuvia pitäisi tehdä.

Kotwica sanookin rakastavansa teatteria ja seuraavansa sitä mielenkiinnolla. Hän on ilahtunut nykyteatterin fyysisyydestä, siitä, miten tarinoita kerrotaan muutenkin kuin muutaman henkilön välisinä, staattisina keskusteluina. Siihen hän pyrkii ensimmäisessä teatteriohjauksessaankin.

Petri Kotwica kertoo yrittäneensä pyristellä vastaan, kun häntä pyydettiin ohjaamaan Musta jää Tampereen Teatterille. Hän ei kuulemma osaa tehdä teatteria. Miten on, se nähdään 14. lokakuuta alkaen Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.

Musta jää Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 14.10.2026 alkaen. Esityksiä 21.1.2027 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua