Kuvat: WSOY / Sabrina Bqain
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.
”Kajanto on oivallinen heteroromanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittaja.”
ARVOSTELU

Maija Kajanto: Tilinpäätös
- WSOY, 2026.
- 292 sivua.
Nelikymppinen kirjanpitäjä Assi elää käytännöllistä, järkevää elämää: hän on nelikymppinen lapseton nainen, avoliitossa mukavan miehen kanssa ja asuu kodikkaasti sisustetussa paritalon puolikkaassa. Mutta puuttuuko kuitenkin jotain? Assi tulee lomautetuksi työstään, mikä antaa syksyksi kalenteriin väljyyttä, antaa mahdollisuuksia kokeilla jotain uutta ja huomata, mitä kaikkea omassa elämässä onkin jollain tapaa vialla.
Tilinpäätös (WSOY, 2026) on jatkoa Maija Kajannon uudelle Puistokadun pesula -sarjalle. Sen avausosassa Pyykkipäivä kolmikymppinen Inka palasi pieneen kotikaupunkiinsa ja perusti sinne pesulan – ei sentään kahvilaa, kuten viihderomaaneissa usein on tapana. Assi päätyi osaksi Inkan ystäväpiiriä ja hoitamaan pesulan kirjanpitoa. Pesula toimii nytkin Assin tukikohtana, kun kotona etätöissä olevan miehen seura ei Assia houkuttele.
Kelpo mieshän Olli on, mutta. Lapsuuden kokemusten traumatisoima mies on tavattoman pihi ja tarkka rahoistaan. Assin lomautus ei pariskunnan taloutta syöksykierteeseen suista, sillä Ollilla on edelleen hyväpalkkainen työnsä ja Assillakin omat sivubisneksensä, joista saa vähän rahaa, Olli menee välittömästi selviytymistilaan ja pohtii, mistä kaikesta on luovuttava. Juustoa nyt ainakaan ei voi enää syödä!
Assi keksii päiviinsä sisältöä. Hän innostuu lähtemään talviretkeilykurssille ja toisena isona projektina on edesmenneen isoisän kuolinpesän tyhjennys. Assin äidin välit isäänsä katkesivat jostain syystä täysin, eikä Assi ja sisko Annika tunne isoisäänsä ollenkaan. Jostain syystä isoisä kuitenkin testamenttasi rintamamiestalonsa siskoksille ja nyt he joutuvat uppoutumaan isoisänsä elämään kunnolla raivatessaan rintamamiestalon vanhoja romuja – tai vintageaarteita, sillä sellaisiakin talosta löytyy, kirjasarjan vintagehenkeen sopivasti.
* *
Kajanto on oivallinen heteroromanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittaja. Kahvila Koivu -sarja on ollut hyvin suosittu ja tämä Puistokadun pesula -sarjakin vaikuttaa kahden ensimmäisen osan perusteella vetävältä, sujuvalukuiselta ja henkilöiltään kiinnostavalta.
Raikasta Tilinpäätöksessä on se, että se ei ole varsinaisesti romantiikkaviihdettä. Assihan on avoliitossa Ollinsa kanssa. Se, miten avoliitto kestää lomautuksen tuomaa ravistelua, on sitten toinen juttu. Tilinpäätöksessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että tässä on ilmiselvästi yhteen kuuluva pari ja kysymys on vain siitä, miten yhteen päästään ja millaisia mutkia on matkalla. Siitä siis pisteet.
Elämänmuutosten ja pölyisten kuvioiden tuulettamisen teema on Puistokadun pesula -sarjassa vahvaa. Tällaisia tarinoita on mukava lukea ja Assissa on lopulta miellyttävää sisukkuutta. Tarina välttää kliseisimmät karikot ja lopussa asiat kääntyvät sujuvasti parhain päin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuka nousee seuraavan Puistokadun pesula -kirjan päähenkilöksi.
Mikko Saari
@msaari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.




