Pavel Talankin. Kuva: Dr Danish Broadcasting Corporation

1

Yksin Putinia vastaan (2025) on ruohonjuuritason dokumenttielokuva propagandasodasta Venäjällä.

Dokumentin päähenkilö Pavel Talankin on Venäjän likaisimmaksi mainitun kaupungin Karabashin koulun videopedagogi. Hiljaisella ja ujonoloisella Pavelilla on hyvä suhde oppilaisiinsa ja hän pääsee nuorten lähelle myös koulun ulkopuolella.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan talvella 2022 militarismi ja ääri-isänmaallisuus alkoi tulla osaksi koulujen opetusta. Lapsista pitää kasvattaa Putinin pikku sotilaita. Pavelin kontolle tuli kuvata sitä, että koulussa noudatetaan vallanpitäjien kasvatusohjeita.

Hänen kuvamateriaalistaan syntyi teos, joka voitti dokumenttielokuvien Oscarin, eikä turhaan. Dokumentti ei vedä suuria poliittisia linjoja eikä siinä ole kuvallista kikkailua, mutta asia tulee hyvin selväksi.

Yksin Putinia vastaan Yle Areenassa.

2

Yang Shuang-zin Matkapäiväkirja Taiwanista (Aula & Co, 2026) on monitahoinen kirja erityisesti herkkusuille ja ruoasta kiinnostuneille.

”Löytyyköhän lähistöltä jotakin hyvää syötävää?” on romaanin kantava lause.

Romaanissa matkustetaan paljon kiitosta ja julkisuutta saaneen japanilaisen kirjailijan Ayoama Chicukon kanssa luentomatkalle Taiwanin saarelle vuonna 1938. Nuori kirjailijatar saa oppaakseen saarelaisen Chizurun, ja kahden nuoren naisen välille kehittyy läheinen ja monimutkainen suhde.

Teos kuvaa hyvin valtarakenteiden vaikutusta ihmissuhteisiin. Romaani sijoittuu aikaan, jolloin Taiwan oli Japanin siirtomaa, ja Chizuko edustaa tätä herruutta. Hän itse protestoi asetelmaa vastaan eikä halua kohdella saarelaisia alamaisina, mutta liikkumavara hänelle asetetussa tilassa on kapea. Toisaalta hän siltikin, ehkä alitajuisesti, käyttäytyy toisinaan alentuvasti taiwanilaista tulkkiaan kohtaan.

Chizuru puolestaan on jalkavaimon tytär ja kokee paikkansa yhteiskunnassa olevan ennalta määrätty: ”Olen näille ihmisille kuin valeginseng tai kalansilmä, joka yrittää käydä helmestä.”

Romaanin taustarina on mutkikas. Kustantajan huomautus kirjan alussa kertoo sen esittävän olevansa käännösteos, joka kuvaa aikakautensa todellisuutta fiktion keinoin. Moni muukin asia romaanissa saa kiinnostumaan Taiwanin, Japanin ja Kiinan suhteista vuosikymmeniä sitten.

Teoksen suomentajalle Rauno Sainiolle pitää nostaa hattua, korkealle!

3

Kittilä Rewind (Tammi, 2026) on pieni ja lämmin kirja, jonka lukemisesta saa hyvän ja toivorikkaan olon.

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Joonatanista, joka on juuri menettänyt äitinsä ja muuttaa isänsä luokse Kittilään. Viimeksi hän asui siellä 1-vuotiaana.

Joonatan kokee olevansa erilainen niin taustansa kuin seksuaalisen suuntautumisensakin vuoksi. Onnekseen hän saa koulussa kolme ystävää ja uusi elämä alkaa sujua paljon paremmin Suden, Derekin ja Moukan ansiosta. Yhdessä he selviytyvät kiusaajista.

Jäntevästi ja jaarittelematta Daniela Hakulinen kertoo Joonatanin ja tämän ystävien ajasta aikuisuuden kynnyksellä. Vaikka kaikki voisi mennä pieleen – kaikki voi mennä myös hyvin.

4

Anneli Vehkoon uusin romaani Kaksi askelta kaipuuseen (Vinha, 2026) on varmaotteinen ja uskottava kuvaus kahden aikuisen ihmisen suhteesta elämänmuutosten keskellä.

Oona ja Samuel ovat muuttaneet Samuelin lapsuudenkotiin Pariisin lähistöllä, kun mikään ei pakota enää asumaan juuri Suomessa. Heillä on takanaan pitkä avioliitto, jonka aikana Samuel on kotoutunut vaimonsa kotimaahan. Elämässä ei ole mitään valittamista, joskaan ei hurrattavaakaan.

Nyt aviopuolisoiden osat vaihtuvat. Tällä kertaa Oonan pitää sopeutua uuteen maahan sen asukkaana, ei vierailijana.

Vehkoo kirjoittaa vanhenevien ihmisten haluista, toiveista ja tyytyväisyyden aiheista kauniisti.

Elämän ei tarvitse olla kovin ihmeellistä ollakseen hyvää. Toisaalta aina voi haluta lisää, vaikka olisikin jotakuinkin tyytyväinen.

Anneli Vehkoo on asunut ison osan elämästään Pariisissa, ja se näkyy ja tuntuu tapahtumaympäristön ja ihmisten kuvailun varmuutena.

5

Kun kaipaan näkökulman vaihtoa meneillään olevaan murhenäytelmään Lähi-idässä, katson qatarilaisen al-Jazeeran ilmaista englanninkielistä uutiskanavaa.

Kirjeenvaihtajat muun muassa Teheranissa, Washingtonissa, Beirutissa, Ramallahissa, Gazassa, Dohassa ja Kuwait Cityssä kertovat siitä, mitä juuri heidän ympärillään tapahtuu. Kanavan toimittajajoukko on kansainvälinen, ja osa on aikoinaan siirtynyt sinne muun muassa CNN:stä ja BBC:stä.

Israel on jo muutama vuosi sitten kieltänyt kanavan toiminnan siellä, joten Jerusalemissa ei enää ole kirjeenvaihtajaa.

Al-Jazeeralla oli toimittajia paikan päällä myös Gazassa koko sodan ajan, ja on edelleenkin, samoin Länsirannalla. Raportit eivät näin jää ainoastaan tapahtumien luettelemiseksi, vaan niiden avulla voidaan myös näyttää, mitä sota tarkoittaa siviileille, tavallisten ihmisten elämälle.

Maailmankuva laajentuu myös sillä, että kanavan studio-osuuksissa haastatellaan asiantuntijoita ja toimijoita, joita luonnollisestikaan ei usein näe länsimaisissa tiedotusvälineissä.

Mutta vaikka näkökulmaa välillä vaihtaakin, mediakriittisyyttä ei pidä unohtaa. Kaikilla on agendansa.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua