KOLUMNI | Mikko Saari debytoi Kulttuuritoimituksessa vuosi sitten ja katselee nyt taaksepäin: mitä tuli tehtyä? Ainakin pinkka kirja- ja levyarvioita!
”Oivalsin sitten, että onhan Kulttuuritoimitus, tarjouduin parin demoarvion kera ja minut otettiin ystävällisesti mukaan.”
Tein ensiesiintymiseni Kulttuuritoimituksen sivuilla jo lokakuussa 2019 julkaistuissa Eisevväliä!-katsauksessa Tampereen parhaisiin asioihin. Kirjoittamisen Kulttuuritoimitukseen aloitin kuitenkin vasta vuosi sitten: ensimmäinen levyarvioni ilmestyi 29.11.2021. Nyt on siis vuosi Kulttuuritoimitusta takana – miltä nyt tuntuu?
Ihan hyvältä, kiitos kysymystä! Vuosi Kulttuuritoimituksessa on ollut vallan antoisa. Olen kirjoitellut sivuille kaikennäköistä, mutta muutamalla selkeällä kärjellä. Ensisijaisesti tulin Kulttuuritoimitukseen mukaan kirjoittaakseni levyarvosteluja: olen harrastanut aihetta vuosien varrella muun muassa Prospectiven, Hamaran ja Infernon sivuilla, mutta asia on jäänyt, kun en ole jaksanut omaan hyvin vähän luettuun blogiini kirjoitella. Oivalsin sitten, että onhan Kulttuuritoimitus, tarjouduin parin demoarvion kera ja minut otettiin ystävällisesti mukaan.
Musiikkijuttujen lisäksi olen kirjoittanut kirjoista. Kirja-arvioille pääalustani on Kirjavinkit.fi, mutta toisinaan lukemani kirjat ovat muille varattuja ja silloin tekstini voivat löytää kodin Kulttuuritoimituksesta. Onhan niitä tännekin ihan kelpo nippu päätynyt.
Lisäksi kirjoitan silloin tällöin lautapeleistä, elokuvista ja tv-sarjoista, mutta noin kaksi kolmasosaa kaikista jutuistani on ollut kirja- ja levyarvioita. Samoilla linjoilla aion jatkaa vastedeskin niin kauan kuin tekstejäni vain julkaistaan – tämä on sen verran mainio ja arvokas alusta.
* *
Kulttuuritoimituksen tekijöille ei makseta korvauksia kirjoituksistaan. Taloudelliset realiteetit ovat ymmärrettäviä. Eikä siinä mitään; asia tehtiin hyvin selväksi heti alkuun ja sopii minulle. En ole muutenkaan ammattitoimittaja, vaan silkka diletantti, joka elättää itsensä muilla töillä.
Kulttuurijournalismin ahdinko on toki todellinen ongelma, jota harmittelen Aamulehden äärellä päivittäin, ja soisin oikeille ammattilaisille maksettavan työpanoksestaan ja töitä löytyvän.
Omalta osaltani ilman korvausta kirjoittelemiseen liittyy kuitenkin riemukas vapautensa: saan valita aiheeni ja aikatauluni itse. Vaikkapa aika moni levyarvioistani olisi tainnut jäädä tekemättä, jos jonkun maksavan tahon olisi pitänyt hyväksyä aihe siinä määrin kiinnostavaksi, että jutun kirjoittamisesta kannattaa maksaa. Näinköhän vaikkapa Sarah Shookin ja The Disarmersin tuoreimman levyn arvio olisi rahanarvoista tavaraa? En myöskään haluaisi välttämättä kirjoitella niistä levyistä, jotka joku toimituspäällikkö katsoisi arvioimisen arvoisiksi.
Mitä rahaan tulee: yksi kohta, jossa olen jättänyt jälkeni Kulttuuritoimitukseen, on kirja-arvioiden alusta löytyvä ”Osta kirja tai kuuntele sitä äänikirjapalveluista, tuet samalla Kulttuuritoimitusta!”-laatikko – se on minun ideoimani ja tekemäni. Tästä kaupallisen turmeluksen läikähdyksestä saa siis kiittää tai syyttää minua. On tämä ostokehotus sentään jokusen euron Kulttuuritoimituksen laariin tuonut ja siten osaltaan edistänyt hyvää asiaa.
* *
Kävin läpi tähänastisten juttujeni arkiston ja poimin sieltä muutaman noston parhaimpina pitämistä jutuistani:
Parasta juuri nyt (3.10.2022): Kirjoittajan työkalut
- Tästä Parasta juuri nyt -jutusta kuulin kiertoteitse kehuja, mikä on harvinaista. Oli tämä minunkin mielestäni hauska aihe. PJN-juttuja on toki muutenkin aina hauska kirjoitella, etenkin jos onnistuu keksimään jonkun hauskan teeman.
- Kävin vartavasten reportaasikeikalla Kulttuuritoimituksen nimissä jututtamassa Pelimuseon Niklas Nylundia ja lopputuloksena oli mielestäni aivan kelpo juttu.
Tanssia karhujen kanssa – sukellus YLEn runopalkinnon voittajiin 1994–2021
- Luin vuodenvaihteessa kaikki Tanssiva karhu -palkinnon voittaneet runokirjat ja tein niistä tällaisen kokonaiskatsauksen. Tämä on ollut työläin juttuni tähän mennessä, mutta toisaalta se potkaisi käyntiin melkoisen runoinnostuksen, josta on iloa edelleen.
Torinon satoa perkaamassa – Euroviisut 2022 biisi biisiltä
- Samaa sarjaa, eri genre, eli kuuntelin kaikki vuoden 2022 euroviisubiisit läpi ja jakelin tuomioita. Hauska projekti tämäkin ja mikä parasta, tämän voi tehdä uudestaan ensi vuonna! Uhka vai mahdollisuus?
Resurssinhallintaa Indiana Jonesin hengessä – arviossa lautapeli Lost Ruins of Arnak
- Ensimmäisessä lautapeliarviossani Kulttuuritoimitukselle mielenkiintoisin haaste oli, miten kirjoittaa sinänsä aika monimutkaisesta pelistä yleisölle, joka ei lähtökohtaisesti ole pelimaailmassa sisällä. Lautapelioppaaseen kirjoittaessa voi olettaa vähän kovemman lähtötason lautapeliosaamiselle. Mielestäni tästä tuli aivan hyvä.
* *
Toivottavasti olette viihtyneet kirjoitusteni parissa, koska lisää on tulossa!
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirjailijan täytyy kuvitella ikäviä ja ahdistaviakin asioita, jotta niille voitaisiin tehdä jotakin
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Älä polta tätä kirjaa – Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on yhtä ajankohtainen nyt kuin 1950-luvulla
KOLUMNI | Kaikki kirjat eivät vanhene. Ray Bradburyn Fahrenheit 451:n ehkä tärkein sanoma on muistuttaa diktaattorien olevan diktaattoreja vain meidän avullamme, usein vieläpä meidän aloitteestamme.
Paskamyrsky: Matti Kuusela sai koko Suomen pohtimaan, mitä on median totuus vuonna 2024
KIRJE | Kulttuuritoimituksen Kari Pitkänen päätti lukea paskamyrskyn keskelle joutuneen toimittaja Matti Kuuselan muistelmat ja kirjoittaa hänelle kirjeen.
Kielikello – ei mikään turhanpäiväinen juoruilija
KOLUMNI | Vuosikymmenten ajan Kielikello on tarjonnut kielenkäytön opastusta ja toiminut suomen kielen lautakunnan suositusten ja kannanottojen tiedotuskanavana.
