Edmond Dantèsin roolihahmon vahva tulkinta kiehtoo Tampereen Teatterin Monte-Criston kreivissä

Lasse Viitamäki. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Tampereen Teatterin uusi sovitus ja Antti Mikkolan ohjaustyö Alexandre Dumas’n Monte-Criston kreivistä (1844–1845) puhuttelee monelta osin. Se herättää yhä ajankohtaisiakin kysymyksiä maailmasta, sen oikeudenmukaisuudesta, moraalista, toivosta ja kostosta, mitä pohdin teatterin pimennossa.

Näytelmän päähenkilönä on alussa nuori, rakastunut, oikeudenmukainen merimies Edmond Dantès (Lasse Viitamäki), joka kavalletaan bonapartisti Noirtier de Villefortin suojelemiseksi. Ennen pidätystä Edmondin aikomuksena oli avioitua kauniin Mercedesin (Pia Piltz) kanssa. Edmond Dantès passitetaan pian tutkimatta syyttömänä Ifin vankilasaarelle. Täältä hänen onnistuu paeta peräti 14 vuoden jälkeen.

Löytämänsä aarteen avulla Dantès astuu Ranskan seurapiireihin salaperäisenä herrasmiehenä, joka alkaa jakaa oikeutta ja tuomioita Jumalan tavoin. Matka hyväntahtoisesta merimiehestä kostoa hautovaksi Monte-Criston kreiviksi alkaa.

Nuori, rakastunut Edmond on vilpitön ja hyvä nuori mies, jolla on edessään tulevaisuus laivan kapteenina. Mercedesin hiukset hulmuavat vapaina, ja heitä ympäröi onni. Kuva: Teppo Järvinen / Tampereen Teatteri

* *

Kyseessä on suuri, kuolematon, historiallinen seikkailukertomus monine käänteineen. Tampereen Teatterin sovituksen visuaalinen toteutus on näyttävä puvustuksineen, valaistuksineen ja videotehosteineen. Kaikki kreivin vaiheissa on melko uskomatonta, monessa kohtaa epätodellista.

Haastava päärooli jää mieleen eri ulottuvuuksiensa vuoksi, vaikka muutkin näyttelijänsuoritukset säväyttävät suuresti. Monte-Criston kreivissä viehättää erityisesti koko roolisuoritusta kuvaileva dramaattistenkin tunteiden kirjo.

Lopussa kreivi osoittaa hyvyytensä nuorta Albertia kohtaan ja haluaa auttaa tämän elämän alkuun, toisin kuin oman kohtalonsa kohdalla. Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

* *

Pyrin asettumaan Edmond Dantèsin asemaan ja hänen vaiheisiinsa, kun seurasin sovitusta. Voimakas tulkinta näytti ja tuntui käsinkosketeltavasti ja tavoitti tunteet olosuhteissa, joihin päähenkilö näytelmän kulussa joutuu.

Kun Edmond riutuu vankilassa ja haluaa luovuttaa, odottamaton yhteensattuma avaa hänelle yhteyden oppineeseen apotti Fariaan (Risto Korhonen). Apotin logiikan avulla Dantèsin kavaltaneiden henkilöiden salaperäinen rikosvyyhti ratkeaa, ja pian epätoivo vaihtuu elämänvoimaksi ja haluksi kostaa. Hienoon mutta karmivaan vankilakohtaukseen sovitus käyttää aikaa.

Yksi näytelmän mieleenpainuvista hetkistä on, kun lavan taakse heijastetaan latinankielinen teksti Dum spiro, spero. ”Niin kauan kuin hengitän, toivon.” Sanat pätevät hyvin romaanin ja siitä tehdyn sovituksen kärsivällisyyden, epätoivon voittamisen sekä vankkumattoman toivon merkitykseen. Mietelmä on ikään kuin Dumas’n romaanin loppusanojen filosofinen sisarlause.

Riipaiseva vankilakohtaus luo käsin kosketeltavan kuvauksen Edmond Dantèsin kärsimyksistä Ifin vankilasaarella. Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

* *

Tulkinnassa nousevat esiin kysymykset koston ja anteeksiannon välisestä kamppailusta, vaikka vastaavanlaista kertomusta ei löydykään elävästä maailmasta. Monte-Criston kreivissä viehättää pohjimmiltaan koko roolisuoritusta kuvaileva usko oikeudenmukaisuuteen maailmassa.

Vaikka oikeuden toteutuminen on maailmassa yhä paikoin kyseenalaista, ja Ranskan historiassa havaittavissa, voidaan romaanin nähdä pohjimmiltaan luottavan ihmiseen. Vaikka kreiviä riivaa kostonjano, ja sen hän näytelmän kuluessa tyydyttääkin, voidaan kysyä, tuoko se lopulta takaisin hänen menettämäänsä aikaa ja rakkautta.

Monet erilaiset versiot jättävät vastaamatta tähän kysymykseen. Useat sovitukset Monte-Criston kreivin lopusta poikkeavatkin romaanista paljon. Tampereen Teatterin sovituksessa ja romaanissa kaiken pohjalta nousee esiin toiveikkuus. Kreivi tekee sovinnon itsensä kanssa. Viimeisessä kohtauksessa Monte-Criston kreivin Albertille jättämä kirje päättyykin Dumas’n romaanin loppusanoihin: Odota ja toivo.

Mari Loponen

Monte-Criston kreivi Tampreen Teatterissa 24.4.2027 asti. Lue Kari Pitkäsen arvio näytelmästä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua