Thomas Olde Heuvelt. Kuvat: David Samwel / Like
KIRJAT | Marraskuu yhdistää kauhun, psykologian ja yhteiskuntakritiikin kertomukseksi ihmisistä, jotka ovat valmiita uhraamaan toisen oman onnensa säilyttämiseksi.
”Onnellisuudella on hintansa, ja joskus sen maksaa joku toinen.”
ARVOSTELU

Thomas Olde Heuvelt: Marraskuu
- Suomentanut Sanna van Leeuwen.
- Like, 2026.
- 525 sivua.
Hollantilaisen Thomas Olde Heuveltin tuotantoon kuuluu romaaneja, pienoisromaaneja ja novellikokoelma. Hänen teoksiaan on palkittu, ja kansainväliseen tietoisuuteen hän on noussut etenkin omaperäisellä kauhuromaanillaan HEX (2013).
Marraskuu (Like, 2026) on ensimmäinen hänen tuotannostaan suomennettu teos.
Ihmisiä uhraava eutanasiakultti
Marraskuun tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, Snoqualmiejoen laaksoon, pienen ajomatkan päähän Seattlesta. Jylhän metsän katveessa sijaitsee Bird Street, lyhyt kadunpätkä, jonka varrella elää joukko poikkeuksellisen onnellisia ja menestyviä perheitä.
Onnen taustalla on kuitenkin sopimus yliluonnollisten voimien kanssa. Joka marraskuu perheet uhraavat kuolemaa toivovan ihmisen, usein parantumattomasti sairaan tai iäkkään, ja saavat vastineeksi menestystä ja selittämättömän onnellisuuden tunteen. Kun vaikutus vuoden kuluessa hiipuu, on seuraavana marraskuuna aika antaa uusi uhri. Järjestely on moraalisesti kestämätön ja seurauksiltaan lopulta katastrofaalinen. Kyse on siis faustisesta sopimuksesta, aivan kuten Karl Ove Knausgårdin tänä vuonna julkaistussa Yökoulussa (Like).
Monta näkökulmaa ja oivallusta
Romaanin tapahtumia seurataan Bird Streetillä asuvan Lewis da Silvan perheen neljän jäsenen näkökulmista: äiti Luanan, isä Ralphin sekä heidän lastensa, kymmenvuotiaan Djangon ja viisitoistavuotiaan Kailan. Ratkaisu on oivallinen, sillä sen ansiosta tarinan tragedia konkretisoituu yhden perheen sisäisessä dynamiikassa.
Etenkin tytär Kailan näkökulma on romaanin vahvimpia. Kaikesta onnesta huolimatta Kaila kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja siihen liittyvästä itsetuhoisuudesta, joka kuitenkin kärjistyy lähinnä marraskuussa ennen uhrin antamista. Kirjan pelottavimmat kohtaukset eivät liitykään yliluonnollisiin ilmiöihin vaan itsetuhoisuuden kuvaukseen: masennuksen synkeä pohja on kuvattu paikoin selkäpiitä karmivalla tavalla. Suomennokseen on jopa liitetty MIELI ry:n kriisipuhelimen yhteystiedot.
Samanlaista realismia ja oivaltavuutta on myös perheen sisäisten jännitteiden kuvauksessa. Marraskuussa koettava synkeys on psykologisesti uskottavaa: ihmiset menettävät yhteyden toisiinsa, viinapullot korkataan ja viha nousee pintaan. Tämä on epätoivoon ja kriisiin ajautuneen perheyhteisön psykologiaa, jossa kiintymys ei enää riitä sitomaan perheenjäseniä yhteen.
”Mutta sinä aamuna keittiössä seurasi taas palautus maan pinnalle. Ralph kiristeli hampaitaan osaamatta keskittyä, Django tuli pöytään ja alkoi selata videoita iPadilla, Kaila laahusti sisään paistamaan kananmunia. Kukaan ei sanonut toisilleen mitään, ei edes huomenta. Mikä teitä vaivaa? Luanan teki mieli kiljua.”
Vanhempien eettinen ahdinko on myös kiinnostava. Sopimuksesta irtautuminen tietäisi katastrofia, joten he alistuvat rooliinsa ja yrittävät perustella tekojaan, vaikka kantavatkin mukanaan kalvavaa syyllisyyttä. Uhrin jälkeen koettava onni saa kuitenkin syyllisyyden unohtumaan tai ainakin lievenemään.
Kuvaamalla vanhemmat samastuttavina, lapsiaan rakastavina ihmisinä Heuvelt vie lukijan ristiriitaiseen tilanteeseen: mitä pitäisi ajatella henkilöistä, jotka tekevät moraalisesti kyseenalaisia tekoja mutta joiden perheonnea ja yhteistä läsnäoloa kuvataan seuraavassa hetkessä perusteellisesti?
Tässä voi nähdä yhteiskuntakriittisen äänen: eivätkö monet elämässään hyvin toimeentulevat elä juuri tämänkaltaisessa ristiriidassa? Vertauskuvan voi ulottaa niin yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin kuin vauraiden teollisuusmaiden ja köyhempien maiden suhteisiin. Samaan aikaan kun toisaalla kärsitään, oma hyvinvointi voi sumentaa käsityksen siitä, millaisten uhrausten varaan se rakentuu ja miten omat valinnat ylläpitävät muiden kärsimystä.
Lopun kiihdytys ja osuma kasiin
Heuveltin romaani tulee luettua nopeasti, sillä pituudestaan huolimatta tarinassa on imua ja lukupaine vain kasvaa loppua kohden. Myös Sanna van Leeuwenin suomennos tekee lukukokemuksesta sujuvan.
Heikkoutena näyttäytyy ympäristön kuvailu, jota Heuvelt ei hyödynnä kovinkaan tehokkaasti. Pelottavaksi tarkoitetun metsän uhkaavuus jää sanomisen tasolle: metsästä, kuten muustakaan ympäristöstä, ei useinkaan välity elävää kuvaa.
Teoksessa on myös paljon Stephen King -vaikutteita, mikä ei sinällään ole negatiivinen asia. Kenties tarpeetonta on kuitenkin jäljitellä Kingin tapaa kuvailla yksityiskohtaisesti makeis- ja juomamerkkejä sekä merkitä henkilöhahmojen ajatuksia sulkeisiin.
Romaanin loppu jäi myös mietityttämään. Heuvelt onnistuu rakentamaan yllättävän ja moraalisesti ristiriitaisen loppuratkaisun, mutta sen ratkaiseva käänne tapahtuu hieman liian nopeasti eikä tunnu riittävästi pohjustetulta. Näin vahvasti rakentunut romaani tuntuisi vaativan lähes täydellisen päätöksen. Nyt Heuvelt osuu napakympin sijaan kahdeksikkoon tai kenties ysiin. Toisaalta juuri loppuratkaisun moraaliset ristiriidat jättävät lukijan pohtimaan teoksen herättämiä kysymyksiä.
Kaikkiaan Marraskuu edustaa kauhukirjallisuuden vahvinta antia: sen kuvaama kärsimys tuntuu todelliselta, mutta yliluonnollinen kauhu tarjoaa lukijalle riittävästi etäisyyttä kestää sen lohduttomuus.
Timo Teräsahjo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Myyttien mataharit ja todelliset naisvakoojat – arviossa Piia Vuorisen Vaarallisen viekkaita
KIRJAT | Piia Vuorinen vie itsenäisyyden alkuajan vakoojajahtiin, jossa todellisuus on fiktiota monimutkaisempaa.
Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhteistoiminnan vuosikymmenet – arviossa Marjut Hjeltin Tarinoiden taitajat
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhdistyksen historiikki tuo näkyviin yhdistystoiminnan merkityksen kirjailijoiden työlle.
Sinua varten on myrskylinnun terävä hiljaisuus – arviossa Paula Sankelon Iso valkea
KIRJAT | Jos haaveilet risteilystä pohjoisnavalle, kannattaa perehtyä asiaan tämän runoteoksen parissa – voi olla, että mielesi muuttuu.
Ekokylät monikriisin vastavoimana – arviossa Saraleena Aarnitaipaleen opas yhteisölliseen omavaraisuuteen
KIRJAT | Suomessa on vain muutama ekokylä. Ekokylät-kirjassa Saraleena Aarnitaival asettaa niille kovia tavoitteita maaseudun elvyttämisestä kapitalismin kumoamiseen.




