Kuva: Alice Moitie
LEVYT | La Femme -yhtyeen laulajana tunnettu Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
”Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii.”
Clara Lucianin kakkosalbumi Cœur (”Sydän”) alkaa nimibiisillä, joka on herkullisen pomppivaa ja funkkia bassottelua, napakkaa diskobiittiä, jousia ja Lucianin pehmeä-äänistä laulua. Leppoisalta kuulostavan pinnan alle kätkeytyy kuitenkin rakkauden mustelmantummia sävyjä, kun sanoituksiin perehtyy tarkemmin.
Kakkosbiisi, levyn johtosinkku Le reste (”Mitä jäljelle jää”) toimii myös erinomaisesti. Se kertoo suhteen päättymisestä ihastuttavan aurinkoisella haikeudella. ”Je reste amoureuse d’une idée qui s’éteint”, ”olen yhä rakastunut pois haihtuvaan ajatukseen”.
Levyltä löytyy useampi iskevä diskohitti. Albumin kruununjalokiveksi nostaisin kappaleen Respire encore, joka on täydellinen esimerkki siitä, mitä sanapari ”ranskalainen disko” mieleen tuo. Kappale on silkkaa kertosäettä kohti rakentavaa koukkua ja kun kertosäkeeseen lopulta päästään, se on täydellinen. Kappale on kirjoitettu Covid-19-lockdownin aikana ja kuvaa himoa päästä tanssilattialle:
”Elle veut pas s’asseoir, elle veut s’oublier
Elle veut qu’on la drague, qu’on la regarde et qu’on la fasse tournerElle veut pas s’asseoir, ça a trop duré
L’immobilité forcée, ce soir la vie va recommencer”
Menevien tanssikappaleiden tunnelmat voivat olla myös haikeita. Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
Levyllä on tanssibiisien vastapainoksi myös jokunen slovari. Niistä Julien Dorén kanssa duetoitu Sad and Slow on aika kammottava pianoballadi, jonka voi suosiolla jättää väliin, mutta sekä albumin lopettava Au revoir tai laulajan epävarmuuksista kertova J’sais pas plaire toimivat erinomaisesti.
Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii. Levy on tuotettu erittäin hyvin. Soundit ovat kirkkaat ja terävät. Taustalla sykkii kirkas diskobiitti ja iskevät bassokuviot, jonka päälle on rakenneltu jousia, taustalauluja ja kaikenlaista mielenkiintoista pitämään kuuntelijan kiinnostuneena. En tiedä, kuinka pitkään tulen koko levyä sellaisenaan pyörittämään, mutta nostin levyltä sen verran monta kappaletta soittolistoilleni, että sitä on pakko pitää onnistuneena.
Eteläranskalaisen Lucianin ura alkoi La Femme -yhtyeen laulajana ja erilaisissa duokuvioissa. Debyyttisoololevy Sainte-Victoire (2018) myi triplaplatinaa ja toi Lucianille Ranskan Victoires de la Musique -gaalassa parhaan naisartistin palkinnon. Cœur myi Ranskassa ja Belgiassa riittävästi noustakseen listaykköseksi.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Deep Purple laukkaa edelleen pirteästi – arviossa uutuusalbumi =1
LEVYT | Raskaamman rockin legendan 23. albumi riffittelee, juoksee ja tiluttelee energisesti ja pitää onnistuneesti kiinni yhtyeen tunnuselementeistä.
Levykatsaus: Tomasz Stanko Quartet, Pamela Kilpeläinen & Heikki Sarmanto, Fred Hersch
LEVYT | Arto Murtovaaran kokoamassa levykatsauksessa on tällä kertaa klassisen viileästi svengaavaa jazzia, lauluiksi puettuja Edith Södergranin runoja sekä William Shakespearen varjo.
Värikäs ja visionäärinen palapeli – arviossa Orchestra Nazionale Della Lunan Selene’s View
LEVYT | Kosketinsoittaja Kari Ikosen ja saksofonisti-huilisti Manuel Hermian perustama kvartetin musiikki on nimensä mukaisesti kuin toiselta planeetalta.
Jantso Jokelinin soolodebyytissä blues leijuu ajattoman melankolisesti – arviossa Spark of Luck
LEVYT | Taitava huuliharpisti sukeltaa vanhahtavaan bluesiin hienosti soivalla patinalla. Jokelinin tyylitaju ja levyn pieteetillä viilattu toteutus vakuuttavat.