Kuva: Alice Moitie
LEVYT | La Femme -yhtyeen laulajana tunnettu Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
”Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii.”
Clara Lucianin kakkosalbumi Cœur (”Sydän”) alkaa nimibiisillä, joka on herkullisen pomppivaa ja funkkia bassottelua, napakkaa diskobiittiä, jousia ja Lucianin pehmeä-äänistä laulua. Leppoisalta kuulostavan pinnan alle kätkeytyy kuitenkin rakkauden mustelmantummia sävyjä, kun sanoituksiin perehtyy tarkemmin.
Kakkosbiisi, levyn johtosinkku Le reste (”Mitä jäljelle jää”) toimii myös erinomaisesti. Se kertoo suhteen päättymisestä ihastuttavan aurinkoisella haikeudella. ”Je reste amoureuse d’une idée qui s’éteint”, ”olen yhä rakastunut pois haihtuvaan ajatukseen”.
Levyltä löytyy useampi iskevä diskohitti. Albumin kruununjalokiveksi nostaisin kappaleen Respire encore, joka on täydellinen esimerkki siitä, mitä sanapari ”ranskalainen disko” mieleen tuo. Kappale on silkkaa kertosäettä kohti rakentavaa koukkua ja kun kertosäkeeseen lopulta päästään, se on täydellinen. Kappale on kirjoitettu Covid-19-lockdownin aikana ja kuvaa himoa päästä tanssilattialle:
”Elle veut pas s’asseoir, elle veut s’oublier
Elle veut qu’on la drague, qu’on la regarde et qu’on la fasse tournerElle veut pas s’asseoir, ça a trop duré
L’immobilité forcée, ce soir la vie va recommencer”
Menevien tanssikappaleiden tunnelmat voivat olla myös haikeita. Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
Levyllä on tanssibiisien vastapainoksi myös jokunen slovari. Niistä Julien Dorén kanssa duetoitu Sad and Slow on aika kammottava pianoballadi, jonka voi suosiolla jättää väliin, mutta sekä albumin lopettava Au revoir tai laulajan epävarmuuksista kertova J’sais pas plaire toimivat erinomaisesti.
Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii. Levy on tuotettu erittäin hyvin. Soundit ovat kirkkaat ja terävät. Taustalla sykkii kirkas diskobiitti ja iskevät bassokuviot, jonka päälle on rakenneltu jousia, taustalauluja ja kaikenlaista mielenkiintoista pitämään kuuntelijan kiinnostuneena. En tiedä, kuinka pitkään tulen koko levyä sellaisenaan pyörittämään, mutta nostin levyltä sen verran monta kappaletta soittolistoilleni, että sitä on pakko pitää onnistuneena.
Eteläranskalaisen Lucianin ura alkoi La Femme -yhtyeen laulajana ja erilaisissa duokuvioissa. Debyyttisoololevy Sainte-Victoire (2018) myi triplaplatinaa ja toi Lucianille Ranskan Victoires de la Musique -gaalassa parhaan naisartistin palkinnon. Cœur myi Ranskassa ja Belgiassa riittävästi noustakseen listaykköseksi.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?
Ei tää oo Central Park, vaan märkä Karhupuisto – arviossa Maustetyttöjen Maailman onnellisin kansa
LEVYT | Suomalaisen melankolian taitajat siirtyvät kolmannella albumillaan entistä vahvemmin kasaridiskoon.