Kuva: Alice Moitie
LEVYT | La Femme -yhtyeen laulajana tunnettu Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
”Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii.”
Clara Lucianin kakkosalbumi Cœur (”Sydän”) alkaa nimibiisillä, joka on herkullisen pomppivaa ja funkkia bassottelua, napakkaa diskobiittiä, jousia ja Lucianin pehmeä-äänistä laulua. Leppoisalta kuulostavan pinnan alle kätkeytyy kuitenkin rakkauden mustelmantummia sävyjä, kun sanoituksiin perehtyy tarkemmin.
Kakkosbiisi, levyn johtosinkku Le reste (”Mitä jäljelle jää”) toimii myös erinomaisesti. Se kertoo suhteen päättymisestä ihastuttavan aurinkoisella haikeudella. ”Je reste amoureuse d’une idée qui s’éteint”, ”olen yhä rakastunut pois haihtuvaan ajatukseen”.
Levyltä löytyy useampi iskevä diskohitti. Albumin kruununjalokiveksi nostaisin kappaleen Respire encore, joka on täydellinen esimerkki siitä, mitä sanapari ”ranskalainen disko” mieleen tuo. Kappale on silkkaa kertosäettä kohti rakentavaa koukkua ja kun kertosäkeeseen lopulta päästään, se on täydellinen. Kappale on kirjoitettu Covid-19-lockdownin aikana ja kuvaa himoa päästä tanssilattialle:
”Elle veut pas s’asseoir, elle veut s’oublier
Elle veut qu’on la drague, qu’on la regarde et qu’on la fasse tournerElle veut pas s’asseoir, ça a trop duré
L’immobilité forcée, ce soir la vie va recommencer”
Menevien tanssikappaleiden tunnelmat voivat olla myös haikeita. Clara Luciani hallitsee sen ihastuttavan tunnetilan, jossa olo on alakuloinen, mutta silti tanssittaa.
Levyllä on tanssibiisien vastapainoksi myös jokunen slovari. Niistä Julien Dorén kanssa duetoitu Sad and Slow on aika kammottava pianoballadi, jonka voi suosiolla jättää väliin, mutta sekä albumin lopettava Au revoir tai laulajan epävarmuuksista kertova J’sais pas plaire toimivat erinomaisesti.
Coolia diskoa, ranskalaista chansonia, mausteeksi ABBAa ja ripaus Army of Loversia; tämä kombo todella toimii. Levy on tuotettu erittäin hyvin. Soundit ovat kirkkaat ja terävät. Taustalla sykkii kirkas diskobiitti ja iskevät bassokuviot, jonka päälle on rakenneltu jousia, taustalauluja ja kaikenlaista mielenkiintoista pitämään kuuntelijan kiinnostuneena. En tiedä, kuinka pitkään tulen koko levyä sellaisenaan pyörittämään, mutta nostin levyltä sen verran monta kappaletta soittolistoilleni, että sitä on pakko pitää onnistuneena.
Eteläranskalaisen Lucianin ura alkoi La Femme -yhtyeen laulajana ja erilaisissa duokuvioissa. Debyyttisoololevy Sainte-Victoire (2018) myi triplaplatinaa ja toi Lucianille Ranskan Victoires de la Musique -gaalassa parhaan naisartistin palkinnon. Cœur myi Ranskassa ja Belgiassa riittävästi noustakseen listaykköseksi.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ursus Factoryn tehtaan takuu yskähtelee – arviossa nelosalbumi IO
LEVYT | Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin muodstaman Ursus Factoryn taipumus polveilla ei tuota tällä kertaa pelkkää plussaa.
The Nationalin yllätyslevy seisoo omin jaloin keväisen sisaruksensa rinnalla – arviossa Laugh Track
LEVYT | Kiireetön ja rosoisen toteava laulu, kuulaat, pehmeän tumahtavat lyömät ja taidolla ylläpidetty jännite leimaavat yhdysvaltaisyhtyeen soljuvaa kymmenettä albumia.
Janne Westerlund sooloilee vihdoinkin suomeksi – arviossa Talvikaravaani
LEVYT | Talvikaravaanin taiten rakennettu vähäeleinen hypnoosi leimaa trion soittoa ja pohjustaa toimivasti Janne Westerlundin toteavaa tarinointia.
Radiopuhelimet louhii keinuvalla lanteella – arviossa uusi Radiopuhelimet-albumi
LEVYT | Oululaisyhtyeen energinen tapa rullata säröisiä pohdiskelujaan pitää lipun korkealla, vaikka kaikki menisikin päin helvettiä.