Kartta on portti uuteen maailmaan ja sen piirtäjällä on valtaa – Mielikuvituksen maantiede Vapriikin Pelimuseossa

09.06.2022

Yleiskuva näyttelystä. Kuva: Mikko Saari

NÄYTTELY | Vapriikissa sijaitsevan Suomen pelimuseon Mielikuvituksen maantiede -näyttely esittelee pelien karttoja yli sadan vuoden ajalta. Fyysisesti pieni näyttely laajenee mielikuvituksen myötä monia maailmoja kattavaksi.

”Näyttely on silmäkarkkia karttataiteen ystäville, mutta herättää myös ajatuksia siitä, mitä kartoilla esitetään ja millaista valtaa kartanpiirtäjä käyttää.”

Mikko Saari

Tampereella Museokeskus Vapriikissa on auennut Mielikuvituksen maantiede -näyttely, jonka aiheena ovat pelien kartat. Kävin tutustumassa näyttelyyn sen kuratoimisessa mukana olleen Pelimuseon Niklas Nylundin kanssa. Pelimuseon studiossa sijaitseva näyttely on fyysisesti kovin pieni, mutta levittäytyy esittelemiensä karttojen myötä kokoaan laajemmaksi maailmaksi.

Nylundilla riittikin näyttelystä paljon kerrottavaa, sillä näyttelyn kokoaminen on ollut todella mieluisa työtehtävä. Nylundin lisäksi näyttelyn kuratointiin ovat osallistuneet Heikki Jungman ja Jaakko Stenros.

Nylund kuvaili kuraattorikolmikkoa ”karttanörteiksi”. Yhtenä näyttelyn kasaamisen motivaationa on ollut ajatus siitä, että karttanörttejä taitaa olla enemmänkin, ja se kyllä varmasti pitää paikkansa – ainakin itse ilmoittaudun tähän joukkoon. Lautapeli on heti vähän kiinnostavampi, jos sen pelilauta on kartta, oli aiheena sitten todellinen maailma tai mielikuvituksen maat.

Näyttelyn on rakennettu neljän teeman ympärille. Ensinnäkin se käsittelee kartan lumoa: karttoja portteina uusiin maailmoihin, viestinä ja mielikuvituksen herättelijänä. Toiseksi se pohdiskelee kartan, maaston ja pelilaudan suhdetta: mitä kartta pelissä esittää ja miten sillä pelataan.

Kolmanneksi teemaksi on nostettu pelaajat kartoittajina, eli pelit, joihin kuuluu enemmän tai vähemmän olennaisena osana kartan piirtäminen. Neljänneksi käsitellään kartanpiirtäjän valtaa, eli sitä, millaisia representaatioita pelien kartat edustavat.

Mielikuvituksen maantiede Niklas Nylund

Pelimuseon Niklas Nylund vierellään veljiensä kanssa piirtämiä Eye of the Beholder -tietokoneroolipelin karttoja. Kuva: Mikko Saari

Upeaa vanhaa karttamateriaalia

Näyttelyssä on esillä aineistoa Pelimuseon omista kokoelmista, mutta myös lainatavaraa muualta. Paljon on lainattu Kansalliskirjaston kokoelmista, mitä osasinkin odottaa. Olin muutama vuosi sitten mukana Kansalliskirjaston Nopista bitteihin -pelinäyttelyn kuratointitiimissä ja tiedän, millainen herkullinen aarreaitta vanhoja pelejä Kansalliskirjaston kokoelmista löytyy ja miten upeita karttoja näissä peleissä on. Näitä vanhoja pelejä on muuten digitoitu ja niitä voi tutkailla netissä Doria-palvelussa.

Ensimmäisessä osiossa on esillä monia kiinnostavia karttoja. Kansalliskirjaston kokoelmien helmiin kuuluu esimerkiksi Kilpapurjehdus-peli, jonka pelilaudan heksaruudukko on kaikille sotapelejä tai moderneja lautapelejä pelanneille tuttu ja ilmiselvä – mutta tämäpä peli onkin vuodelta 1905! Kilpapurjehdus onkin tiettävästi yksi varhaisimpia heksaruudukkoa käyttäneitä lautapelejä.

Pelilautojen erilaiset tavat esittää pelien maailmaa välittyvät: on Petri Hiltusen piirtämiä fantasiakarttojen perinteeseen kytkeytyviä Jaconian karttoja Ville Vuorelan Praedor-maailmaan,  Tove Janssonin piirtämä Muumilaakson kartta Muumipelistä, lähes satelliittikuvamaiseen realismiin pyrkivä Epäillyt-lautapelin historiallinen Helsinki ja vanhan Pioneer City -lautapelin Monopolyä ja seikkailullisempaa pelimaailmaa yhdistelevä lauta.

Kartan, maaston ja pelilaudan välinen suhde on monimutkainen ilmiö. Näyttelyssä havainnollistetaan abstraktion kehittymistä. Jos perinteinen shakkilauta on täysin abstrakti kuvaus, 1900-luvun alussa ilmestynyt Japanilainen sotapeli – kiinalaisen xiangqi-pelin muunnelma – tuo abstraktin ruudukon vähän lähemmäs representaatiota lisäämällä lautaa halkovan joen. Monopolin tuttu pelilauta on sekin yhdenlainen mallinnus Helsingistä. Ei sillä suunnistaisi (en tiedä yhtään, missä Erottaja itse asiassa on!), mutta kyllähän se kaupunkia kuitenkin jotenkin edustaa.

Paljon on myös vanhoja pelilautoja, jotka ovat oikeastaan vain tosielämän karttoja, joiden päälle on lisätty sitten pelillisiä elementtejä. Tällaista edustaa vuonna 1895 ilmestynyt kilpapurjehduspeli Kappseglingen till Kytö, jonka pelilauta on lähes merikartta, jossa vain on pelin tarvitsema ruudukko päällä.

Itse kartoittaminen on hauska ilmiö. Nykyään videopeleissä kartat yleensä piirtyvät automaattisesti, mutta pöytäroolipelien ja vanhojen videopelien pelaajat muistavat ajat, jolloin karttoja piirrettiin ruutupaperille. Tuloksena oli sitten enemmän tai vähemmän tarkka representaatio pelistä.

Näyttelyssä on esillä hienoja käsin piirrettyjä karttoja. Tähän teemaan liittyvät myös sellaiset videopelit, joissa peli muodostuu kartan rakentamisesta. Näyttelyssä on esillä kotimainen harrastajavoimin tehty City of Rauma -peli, jossa voi Sim Cityn hengessä rakennella todelliseen maastoon mieluistaan Raumaa.

Mielikuvituksen maantiede Kilpapurjehdus

Kilpapurjehdus-pelin heksakartta on aikaansa edellä ja hieno taidonnäyte 1900-luvun alusta. Kuva: Mikko Saari

Kartan piirtäminen on vallan käyttämistä

Kartanpiirtäjän valta on minulle näyttelyn mielenkiintoisimpia ja eniten ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Kartan piirtäminen on sarja valintoja, alkaen käytetyn karttaprojektion kaltaisista näennäisen neutraalin oloisista asioista ja päätyen siihen, mitä karttaan sisällytetään ja mitä ei. Tätä näyttelyssä havainnollistetaan esittelemällä erilaisia Suomen karttoja.

Millaista Suomi-kuvaa nämä kartat pyrkivät esittämään? Tatun ja Patun Suomi -lautapelin kartta on hyvin perinteinen Suomi-kuvan muodostaja lapsille sopivassa muodossa, Engelsmannin matka Suomessa -pelin kartta taas vetää Suomen rajat kovin rohkeasti ottaen huomioon, että peli on ilmestynyt 1880-luvulla, jolloin Suomi on ollut osa Venäjää. Vuonna 1942 ilmestynyt Rintamaretkeily-peli taas esittelee hyvin rouheasti rajantakaisia kohteita ikäänkuin luontevana osana Suomea.

Mielenkiintoinen kysymys on, millaista peliä laudalla pelataan. Näyttelyssä on esillä kaksi kaupunkikarttaa, joista molemmat kuvaavat tavanomaista, geneeristä kaupunkia. Toisella laudalla pelataan Kaupunkipeliä, jossa kierrellään kaduilla tekemässä ostoksia hyvin kasvattavassa hengessä; toisella laudalla pelataan Syöksypommittaja-peliä, jossa yritetään pommittaa sotilaallisesti kiinnostavia kohteita ja välttää sairaaloiden ja kirkkojen kaltaisten kohteiden pommittamista.

Itse kukin voi esimerkiksi miettiä, millaisia pelejä vaikkapa Afrikan kartalla pelataan ja millaisia ei. Afrikan tähti on tietysti kaikille tuttu esimerkki; sitä ei tästä näyttelystä löydy, koska se on Pelimuseossa muutenkin esillä, mutta näyttelyssä on esillä Suohpanterrorin ja Jari Tammisen tekemä Lapin hippu -peli, joka siirtää Afrikan tähden stereotyyppisen kuvaston Suomen Lapin maisemiin.

Mielikuvituksen maantiede Suomi representaatiot

Millaista Suomi-kuvaa pelit ovat rakentaneet? Yllä Engelsmannin matkailu rajaa Suomea omana maanaan ja keskellä Rintamaretkeily laajentaa Suomea reippaasti rajan taakse. Alla Tatun ja Patun Suomi edustaa viattomampaa ja oudompaa Suomi-kuvaa. Kuva: Mikko Saari

Avajaiset ja näyttelyjulkaisu

Näyttely on silmäkarkkia karttataiteen ystäville, mutta herättää myös ajatuksia siitä, mitä kartoilla esitetään ja millaista valtaa kartanpiirtäjä käyttää. Se on näin pienelle näyttelylle hieno suoritus. Kuraattoritiimi on tehnyt hyvää työtä, vaikka kuten Niklas Nylund itsekin sanoo, näyttely on lopulta vain pintaraapaisu hyvin laajasta aihepiiristä, josta voisi tehdä vielä paljon enemmänkin. Aihe ei tähän näyttelyyn tyhjene.

Mielikuvituksen maantiede on avoinna 18.9.2022 asti ja löytyy Pelimuseon nurkasta vaihtuvasta näyttelytilasta. Näyttelyn yleisölle avoimet avajaiset pidetään 17.6.2022 klo 17–20 Vapriikissa. Ohjelmassa on kuraattorien puheenvuoro ja tietovisa kuvitteellisista paikoista. Avajaiset ovat avoimet ja niihin on vapaa pääsy, mutta tulijoiden toivotaan ilmoittautuvan Facebook-tapahtumaan.

Näyttelyn seuraksi ilmestyy näyttelyjulkaisu, joka ei ole vielä saatavilla painettuna, mutta jota pääsin vilkaisemaan digimuodossa. Julkaisussa on kuraattorien kirjoitus näyttelyn teemoista, työkseen pöytäroolipeleihin karttoja laativan Miska Fredmanin haastattelu ja FT Hanna-Riikka Roineen kirjoitus Kuvitellut ja käsiteltävät ympäristöt, joka käsittelee karttoja omituisina työkaluina, jotka tarjoavat mahdollisuuden mallintaa ympäristön havainnointia ja hahmottaa toimintaa suhteessa siihen.

Mielikuvituksen maantiede Vapriikin Pelimuseossa 18.9.2022 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua