Countryn rajamailla – arviossa Sarah Shook & the Disarmersin Nightroamer

Kuvat: Chad Cochran / Thirty Tigers

Kolmatta levyä viivästytti levy-yhtiö Bloodshot Recordsin yrityskauppa, jonka johdosta sen on julkaissut Thirty Tigers. Mukana ovat edelleen kitaristi Eric Peterson ja basisti Aaron Oliva. Disarmersin alkuperäinen lap steel -kitaristi Phil Sullivan tekee paluun ja rummuissa on Will Rigby. Tuottajana häärii Dwight Yoakamin yhtyeestä tuttu Pete Anderson.

Shook on kertonut haluavansa uuden levyn kuulostavan aikaisempia avoimemmalta ja isommalta. Tyyli on kieltämättä muuttunut. Siinä missä aikaisemmat The Disarmers -levyt ovat olleet vahvemmin countryä – ehkä kepein punk-vaikuttein – tämä uusi heilahtaa selvästi enemmän jonnekin indierockin suuntaan. Ei countryä ole sentään kokonaan unohdettu; vaikkapa No Mistakes rivitanssivideoineen ja lap steel -soundeineen on ilmiselvää countrya.

Nightroamer (Thirty Tigers, 2022) vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kun tätä viimeksi kuuntelin, avausbiisit vaikuttivat taas vähän tylsiltä. Seuraavalla kierroksella ne kuulostivat jo paremmilta. Biisijärjestystä olisi voinut hiukan säätää, nyt vetävimpiä biisejä on haudattu vähän syvälle.

Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Sen olisin jättänyt tekemättä; Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan. Years-levyllä Shookin laulut ovat kautta linjan parempia kuin tässä. I Got This varsinkin on vähän jännä veto, josta en osaa vielä sanoa onko se lintu vai kala. Ainakaan omalle Americana-soittolistalleni sillä ei ole asiaa – jolle sentään noukin levyltä muuten useammankin kappaleen.

Kokonaisuutena Nightroamer ei ole hullumpi levy, mutta jos Sarah Shook & the Disarmers ei ole aikaisemmin tuttu, suosittelen lämpimästi ensikontaktiksi aikaisempia levyjä – niillä mekastaa pykälää vetävämpi orkesteri. Etenkin Years on upea, kypsä albumi, jolle lykkäisin vaivatta kokonaisen tähden enemmän kuin tälle.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua