Kuvat: Chad Cochran / Thirty Tigers
LEVYT | Country punk -ryhmä Sarah Shook & the Disarmersin kolmoslevy Nightroamer esittelee aiempaa rohkeamman bändin, joka puskee pois pelkän country-musiikin parista indierockin puolelle, juuriaan kuitenkaan unohtamatta.
”Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan.”
Kolmatta levyä viivästytti levy-yhtiö Bloodshot Recordsin yrityskauppa, jonka johdosta sen on julkaissut Thirty Tigers. Mukana ovat edelleen kitaristi Eric Peterson ja basisti Aaron Oliva. Disarmersin alkuperäinen lap steel -kitaristi Phil Sullivan tekee paluun ja rummuissa on Will Rigby. Tuottajana häärii Dwight Yoakamin yhtyeestä tuttu Pete Anderson.
Shook on kertonut haluavansa uuden levyn kuulostavan aikaisempia avoimemmalta ja isommalta. Tyyli on kieltämättä muuttunut. Siinä missä aikaisemmat The Disarmers -levyt ovat olleet vahvemmin countryä – ehkä kepein punk-vaikuttein – tämä uusi heilahtaa selvästi enemmän jonnekin indierockin suuntaan. Ei countryä ole sentään kokonaan unohdettu; vaikkapa No Mistakes rivitanssivideoineen ja lap steel -soundeineen on ilmiselvää countrya.
Nightroamer (Thirty Tigers, 2022) vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kun tätä viimeksi kuuntelin, avausbiisit vaikuttivat taas vähän tylsiltä. Seuraavalla kierroksella ne kuulostivat jo paremmilta. Biisijärjestystä olisi voinut hiukan säätää, nyt vetävimpiä biisejä on haudattu vähän syvälle.
Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Sen olisin jättänyt tekemättä; Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan. Years-levyllä Shookin laulut ovat kautta linjan parempia kuin tässä. I Got This varsinkin on vähän jännä veto, josta en osaa vielä sanoa onko se lintu vai kala. Ainakaan omalle Americana-soittolistalleni sillä ei ole asiaa – jolle sentään noukin levyltä muuten useammankin kappaleen.
Kokonaisuutena Nightroamer ei ole hullumpi levy, mutta jos Sarah Shook & the Disarmers ei ole aikaisemmin tuttu, suosittelen lämpimästi ensikontaktiksi aikaisempia levyjä – niillä mekastaa pykälää vetävämpi orkesteri. Etenkin Years on upea, kypsä albumi, jolle lykkäisin vaivatta kokonaisen tähden enemmän kuin tälle.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisaren debyyttialbumi esittelee uuden unipopduon – arviossa Valo valtaa vielä kaiken
LEVYT | Nora Mobergin ja Remi Roussellen duon esikoisalbumi tuo kuulijalle levyntäydeltä nostalgiaa, viattomuutta ja ristiriitoja.
NEØVin hauraan kuulas mutta hillityn jykevä indiepoprock lämmittää jälleen – arviossa Goodbye Nordhamn
LEVYT | Anssi ja Samuli Neuvosen pehmeän mahtipontisesti melankoliaa ja valoa indiepoprockissaan yhdistelevä yhtye julkaisee kuudennen albuminsa.
Lassi Frimanin melodinen kitarajazz svengaa – arviossa kvartettilevy Alteration
LEVYT | Kitaristi Lassi Frimanin kokoonpanoon kuuluvat basisti Antti Lötjönen, kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti ja rumpali Joonas Riippa.
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.