Kuvat: Chad Cochran / Thirty Tigers
LEVYT | Country punk -ryhmä Sarah Shook & the Disarmersin kolmoslevy Nightroamer esittelee aiempaa rohkeamman bändin, joka puskee pois pelkän country-musiikin parista indierockin puolelle, juuriaan kuitenkaan unohtamatta.
”Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan.”
Kolmatta levyä viivästytti levy-yhtiö Bloodshot Recordsin yrityskauppa, jonka johdosta sen on julkaissut Thirty Tigers. Mukana ovat edelleen kitaristi Eric Peterson ja basisti Aaron Oliva. Disarmersin alkuperäinen lap steel -kitaristi Phil Sullivan tekee paluun ja rummuissa on Will Rigby. Tuottajana häärii Dwight Yoakamin yhtyeestä tuttu Pete Anderson.
Shook on kertonut haluavansa uuden levyn kuulostavan aikaisempia avoimemmalta ja isommalta. Tyyli on kieltämättä muuttunut. Siinä missä aikaisemmat The Disarmers -levyt ovat olleet vahvemmin countryä – ehkä kepein punk-vaikuttein – tämä uusi heilahtaa selvästi enemmän jonnekin indierockin suuntaan. Ei countryä ole sentään kokonaan unohdettu; vaikkapa No Mistakes rivitanssivideoineen ja lap steel -soundeineen on ilmiselvää countrya.
Nightroamer (Thirty Tigers, 2022) vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kun tätä viimeksi kuuntelin, avausbiisit vaikuttivat taas vähän tylsiltä. Seuraavalla kierroksella ne kuulostivat jo paremmilta. Biisijärjestystä olisi voinut hiukan säätää, nyt vetävimpiä biisejä on haudattu vähän syvälle.
Eniten sulattelua on vaatinut Shookin äänen digitaalinen manipuloiminen. Sen olisin jättänyt tekemättä; Shook on hyvä ja omaääninen laulaja, joka saisi luottaa enemmän oman äänensä voimaan. Years-levyllä Shookin laulut ovat kautta linjan parempia kuin tässä. I Got This varsinkin on vähän jännä veto, josta en osaa vielä sanoa onko se lintu vai kala. Ainakaan omalle Americana-soittolistalleni sillä ei ole asiaa – jolle sentään noukin levyltä muuten useammankin kappaleen.
Kokonaisuutena Nightroamer ei ole hullumpi levy, mutta jos Sarah Shook & the Disarmers ei ole aikaisemmin tuttu, suosittelen lämpimästi ensikontaktiksi aikaisempia levyjä – niillä mekastaa pykälää vetävämpi orkesteri. Etenkin Years on upea, kypsä albumi, jolle lykkäisin vaivatta kokonaisen tähden enemmän kuin tälle.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolketta, koukkua ja kovaa menoa – Cleaning Women -yhtyeen esikoinen vihdoin vinyylillä
LEVYT | Pulsaattori on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”edestakaisia sysäyksiä t. nestevirtauksia synnyttävä laite”. Pulsator on Cleaning Women -yhtyeen aika kova debyyttilevy, jolla yhtye ei heittänyt lasta pesuveden mukana.
Kohtalokkuus kohtaa menevyyden sulavasti – arviossa Sonja Selenen debyytti Pimeä pää
LEVYT | Balkan- ja romanisävyjä, iskelmällisyyttä ja rockin maailmaa hengittävään moderniin folkpoppiin taitavasti yhdistelevä Sonja Selene onnistuu debyytillään nousemaan esille.
Rupisia riffejä, karkeita tapporokkeja – arviossa The Flaming Sideburns -kokoelma Rocket Science
LEVYT | Vuosituhannen vaihteen jälkeen suurinta suosiotaan nauttinut The Flaming Sideburns on julkaissut kokoelmalevyllisen uransa varhaisimpia äänityksiä.
Ville Leinonen syleilee kauhutraumojaan thrash metallin keinoin – arviossa SURF’S UP!
LEVYT | Ville Leinonen lausuu uudella levyllään kauhutematiikkaa raskaan jyrän tahdissa.
