Kuva: Kharon Kerberos Sudenkorento
TEATTERI | Minni Hirvonen ja Tommi Tihtarinen riehuvat arkkityyppeinä lavalla. Joensuussa nähtävä teos jättää ehkä liikaakin katsojan purtavaksi.
”Yleistunnelma on rosoinen ja punk-estetiikkaa käytetään taitavasti.”
ARVOSTELU
Kharon & Kerberos – runollinen performanssi
- Käsikirjoitus, dramaturgia, skenografia sekä rooleissa: Minni Hirvonen, Tommi Tihtarinen
- Ensi-ilta: Osuuskunta Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokka 8.3.2024
Runolliseksi performanssiksi nimitetty teos Kharon & Kerberos huutaa epävarmuuden ja epätasa-arvon synnyttämää turhautumista sitoutumatta juuri tämän hetken ajankohtaisuuksiin.
Käsikirjoituksesta, dramaturgiasta ja skenografiasta vastaavat Minni Hirvonen ja Tommi Tihtarinen nähdään myös lavalla. Hirvonen tunnetaan tanssijana ja teatteri-ilmaisun ohjaajana ja Tihtarinen puolestaan sekä näyttelijänä että esimerkiksi Pohjois-Karjalan kunnista kirjoittaneena runoilijana. Esiintyjinä Hirvonen ja Tihtarinen ovat hyvin erilaisia, mutta heidän keskinäinen dynamiikkansa toimii hienosti.
Teos ei avaudu yksiselitteisenä eikä ole niin sanotusti helppo. ”Vuosi sitten keväällä näin unen, jossa olimme hyvin voimakkaasti stagella ja teimme aika hurjaa juttua huutaen, jotain runoon liittyvää. Sydän hakkasi miljoonaa. Täytyi ottaa Tommiin yhteyttä, että nyt tämä pitää tehdä”, kertoi Hirvonen teoksesta Karjalaiselle.
* *
Selkeää ydinajatusta tai viestiä ei katsoja saa kotiinviemisiksi. Mukaan lähtee kuhiseva rykelmä ajatuksia ja tunteita. Kuten taiteilijat itsekin kertovat, ”tarina on epäselvä, sumun ja harson peittämä”.
Käsiohjelmassa kerrotaan, kuinka ”näinä aikoina vastuullamme on piirtää kokovartalokartoille poeettiset ajatusviivat ja lyyrisen rauhallinen kieli, jotta maailman pienemmätkin liikahdukset saavat arvonsa ja tulevat näkyviksi tulifraktaalien keskusteluna”. Siinä siis kai sanotaan suunnilleen niin, että haemme yhteistä ymmärrystä sekä sanoista että kehon liikkeestä eikä toista ole ilman toista. Saman kerrotaan olevan totta, puhuttiinpa yksilöistä tai globaalista järjestyksestä ja planeetasta. Ja että me kaikki voitaisiin vähän miettiä. Viivoja maalataan vesiväreillä kehoihin myös konkreettisesti. Yleistunnelma on rosoinen ja punk-estetiikkaa käytetään taitavasti.
Nimi teokselle tulee Kreikan mytologiasta, mutta yhteys antiikin tarinoihin jää viitteelliseksi ja symboliseksi. Mytologiasta ammentamisella kerrotaan, että kyse on arkkityyppisistä hahmoista. Kummassakin esiintyjässä on Kharon, joka johtaa ja kuljettaa, mutta myös Kerberos, joka vahtii ja estää.
Teoksen aforismipoetiikaksi luonnehdittu lyriikka on välillä lähes kaurismäkeläistä dialogia. Myös absurdin teatterin keinoilla pelataan Samuel Beckettin ja vaikkapa Minoru Betsuyakun hengessä. Huumoriakin pilkahtelee, mutta se ei ole itsetarkoituksellista vitsailua saati asioiden peittelyä kevyen huumorin taakse. Draamankaari teoksessa on klassinen alkuineen, kiihdyttelyineen, kliimakseineen ja loppua kohti lasketteluineen vaikka tarinallisesta juonesta ei voi puhua.
* *
Kiihkeimmässä kohdassa soi industrial metal -dinosaurus Ministryn vihainen kappale Goddamn White Trash viime vuodelta. Se syventää hienosti esityksen yhteiskunnallista tasoa. Kappaleen sanoituksissa puhutaan siitä, kuinka vallanpitäjät manipuloivat ihmisiä. Hirvonen ja Tihtarinen huutavat omaa sanomaansa päälle. Kohtaus on vaikuttava ja intensiivinen. Samalla on vaikea olla naurahtamatta ääneen, sillä Ministryn kappaleen alku tuo hämmentävällä tavalla mieleen Käärijän viisuhitin Cha Cha Cha. Haluan ajatella, että tällä oli vaikutusta biisivalintaan.
Fragmenteista koostuva Kharon & Kerberos ei oikein järjesty vaan muhii vielä esityksen jälkeenkin päässä sirpaleisena kaaoksena, josta ehkä joskus hahmottuu jotain tai sitten ei. Mutta kaunis teos.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.
Miia Selin loistaa Neiti Marplena TTT:n pohjoismaisessa kantaesityksessä – arviossa Tuijottava katse
TEATTERI | Neiti Marple ja tuijottava katse on mystinen murha, jonka Samuli Reunanen on ohjannut piinaavan jännittäväksi.
Pyynikin kesäteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmä on Väinö Linnan Tuntematon sotilas: ”Verraton ihmiskuvaus”
TEATTERI | Jo 1990-luvulla Tuntemattomassa nähty Aimo Räsänen on yksi kesäkuussa ensi-iltansa saavan juhlanäytelmän ensemblen näyttelijöistä.