Mikko Aarnela (Lari Halme) yrittää mennä karavaanarista. Kuva: Harri Hinkka
TEATTERI | Karavaanari – kaikkien kaveri -näytelmässä on hengästyttävästi käänteitä ja draamaa. Siirtymät kohtauksesta toiseen ovat sujuvia Pyynikin katsomon pyörähtäessä tilanteesta seuraavaan.
”Loistava ohjaus, loistava käsikirjoitus ja loistavat näyttelijät, mikäs sen parempaa kesäteatteria.”
ARVOSTELU
Karavaanari – kaikkien kaveri
- Ohjaus: Riku Suokas
- Käsikirjoitus: Heikki Syrjä & Riku Suokas
- Ensi-ilta: Pyynikin kesäteatteri 12.6.2024
Kesä alkaa kesäteattereiden runsaasta tarjonnasta. Pyynikin kesäteatterin tämän kesän ensi-ilta, Karavaanari – kaikkien kaveri, on viihdyttävä, riemukas ja vauhdikas farssi – juuri sellainen, joka kirvoittaa nauruhermot äärimmilleen ja on nautinnollista katsottavaa.
Aina on tarina, joka nivoo kaiken yhteen, ja matkaan mahtuu niin rikoksia kuin rakkauttakin – murhakin vielä.
* *
Päähenkilö Mikko Aarnela (Lari Halme) on näyttelijä, joka päätyy tahtomattaan murhan silminnäkijäksi. Siitä alkaa epätoivoinen piiloleikki. Muuntautuminen täysin vieraaseen karavaanareiden maailmaan vaatii muutaman toimenpiteen. Aarnelan pitää paeta ja muuttua tunnistamattomaksi, koska hänet on nähty.
Hankalaa on, että murhaajat, Anneli Palvari (Kaisa Hela) ja Jessica Kytösavu (Miia Selin), ovat poliiseja. Palvari on se poliisi, jonka liipasinsormi on hiukkasen liian herkkä, ja ihan poliisin ohjekirjan mukaista ei ole kummankaan lainvalvojan toiminta.
Hätäpäissään Mikko Aarnela nappaa joutilaaksi luulemansa matkailuauton, joka ei tietystikään ole joutilas, mutta sillä hetkellä vailla näkyvää omistajaa. Silläpä nyt Jyriksi itsensä ristinyt Aarnela lähtee karkureissulleen ja päätyy parkkeeraamaan karavaanareiden leirintäalueelle.
Lari Halme tekee jälleen taidetta nopeilla käänteillään niin koreografisesti kuin verbaaliakrobaattisesti.
Pyhä on pyhää
Karavaanarit asuntovaunuineen on tiivis yhteisö, joka toimii tarkoilla säännöillä. Tätä laumaa johtaa karavaanikunkku Reino Mäkinen (Heikki Hela) rauhallisin ja filosofisin ottein. Mustia pilviä syntyy, kun karavaanareiden pyhä paikka Jumalten ranta on vaarassa.
Suullinen, yli vuosisatainen sopimus ikuisesta vaunuyhteisön alueesta on vesittymässä, kun alueelle on suhmuroitu lupa grynderille luksushotelliin. Siihen eivät karavaanarit alistu, vaan alkavat taistella vastaan kovin ottein. Varsinainen yhteisön agitaattori on Arto Raunio (Jari Ahola), joka johtaa joukkoja raivokkaasti.
Paljastumisen pelkoa ja vauhdikkaita käänteitä
Toisaalla kaidalta tieltä eksyneet poliisit etsivät kuumeisesti murhan silminnäkijää. Vihjeitä on saatu yhdestä itseään erinomaisena näyttelijänä pitävästä Mikko Aarnelasta, jonka epäillään liittyneen mystiseen karavaanareiden joukkoon.
Näytelmässä on hengästyttävästi käänteitä ja draamaa ja meno on ratkiriemukasta. Pyörivä Pyynikin kesäteatteri on tällaiselle asuntovaunujen roadteatterille oivallinen. Muutaman kerran on ehkä jouduttu kaarteita reenaamaan, niin tiukkoja mutkia ajolinjoissa on.
Aimo Räsänen loistaa useissa eri rooleissaan, etenkin influensserijoukkion päätähtenä hän on koko habituksineen kaikkineen erinomainen. Puvustukselle ja pukijalle erityismaininta, miten nopeasti vaatteen vaihdot tapahtuvat!
Marika Heiskanen on komediennena jälleen parhaimmillaan. Hänellä on omakohtaistakin kokemusta karavaanarielämästä nuoruusvuosiltaan – ”lapsuuden aikainen flashback”, kuten hän on roolistaan todennut.
Kaikki eivät ole yhtä innoissaan karavaanaritouhuista. Äiti Krista Pesonen (Karoliina Vanne) tuo joka kesälomalla tyttärensä Jumalten rannan leirintäalueelle. Teini Aamu Pesonen (Carolina Halme) on juuri niin vastustamaton ”ihan sama” -murrosikäinen kuin vain voi olla. Lisäksi äitiä pitää hävetä kaiken aikaa – ja yäk, kun se vielä lirkuttelee tuolle ihme uuskaravaanarille.
* *
Karavaanari – kaikkien kaveri on komedian paluu riemukkaana puskafarssina, nimenomaan positiivisena ja rentouttavana elämyksenä. Loistava ohjaus, loistava käsikirjoitus ja loistavat näyttelijät, mikäs sen parempaa kesäteatteria. Ensi-illassa repliikeissä taisi olla vähän improvisointia mukana.
Siirtymät kohtauksesta toiseen ovat sujuvia katsomon pyörähtäessä tilanteesta seuraavaan. Musiikki ja laulut soivat selkeänä Pyynikin kesäillassa. Kiitos myös Nokian etunäyttämön näyttelijöille uskottavasta heittäytymisestä karavaanareiksi.
Tamperelaisuus tulee näytelmässä mukavasti esiin ja jää ulkopaikkakuntalaisille ehkä vähän inside-jutuksikin, mutta varmaan omaperäisyydellään hauskuuttaa myös heitä.
Irmeli Heliö
Irmeli.helio [at] gmail.com
Karavaanari – kaikkien kaveri
- Ohjaus: Riku Suokas
- Käsikirjoitus: Heikki Syrjä, Riku Suokas
- Lavastussuunnittelu: Antti Lauttamäki, Emmi Niittymäki
- Pukusuunnittelu, kampausten ja maskien suunnittelu: Marjaana Mutanen
- Äänisuunnittelu: Jaakko Luoma Jouni Koskinen
- Musiikin sovitus ja laulujen harjoitus : Niina Alitalo
- Tarpeiston suunnittelu: Satu Wiinikka
Koreografia: Markku Nenonen - Apulaisohjaaja: Saija Viljanen
- Rooleissa: Lari Halme, Karoliina Vanne, Kaisa Hela, Miia Selin, Heikki Hela, Jari Ahola, Aimo Räsänen, Carola Halme/Minttu Ahlqvist, Marika Heiskanen, Matti Nieminen/Jere Saarela
- Avustajat: Nokian etunäyttämön näyttelijöitä
Ensi-ilta Pyynikin kesäteatterissa 12.6.2024. Esityksiä 10.8. asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kyyti ihmisyyden kysymyksiin – arviossa Kimppataksi
TEATTERI | Kimppataksi on riemastuttava happening, joka tuottaa katsojille ja esiintyjille yhteistä iloa. Se pistää myös miettimään miten pienistä asioista ihmisen onnen hetket muodostuvat.
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?