Maxim Fedorov. Kuva: Heorhi Voronov

Päivi Vasara, teksti

Toimittaja, kirjailija Maxim Fedorov on viisi viikkoa Suomessa ja kiertää esittelemässä uusia kirjojaan. Tahti on melkein paikkakunta per päivä. Ihan vain yksittäinen viikonloppu tai hajapäivä jää vapaaksi.

Perjantaina Tampereen Vapriikin auditorio ja lämpiökin täyttyivät ääriään myöten Fedorovin luennolla, jonka Postimuseo järjesti. Sota-asiat näet kiinnostavat. Tällä kertaa aihe oli viestintä ja yhteydenpito Ukrainassa sotaoloissa.

Ennen luentoa Maxim Fedorovilla oli hetki aikaa keskustella kirjoista ja kirjoittamisesta. Ilahduttavasti hän tunsi Kulttuuritoimituksen, koska olemme julkaisseet kritiikin useista hänen kirjoistaan.

Pitää paikkansa. Kulttuuritoimitus on julkaissut arvostelut kirjoista Suomi: ylipitkä oppimäärä (Docendo, 2026; lue arvio), Itsenäisyydestä itsenäisyyteen – Suomi ja Ukraina 1917–1991 (Docendo, 2025; lue arvio) sekä Minun Ukrainani (Minerva, 2023; lue arvio).

Monta roolia

Fedorovilla on monta roolia. Hän on tietysti televisiokasvo Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa raportoidessaan Ukrainan tilanteesta Kiovasta käsin. Uusia kirjojakin ilmestyy tiiviisti. Tänä vuonna jopa kolme: edellä mainittu Suomi-kirja, lokakuussa ilmestynyt Sodan uusi kuningas – droonilentäjänä Ukrainassa (Otava) sekä Ukrainan kielioppi (Gaudeamus), joka ilmestyi elokuussa.

Sitten on esiintymiset ja vielä yksi rooli sosiaalisen median kanavissa.

Seuraan Maxim Fedorovin Facebook-kirjoituksia, koska ne ovat kiinnostavia. Eivät välttämättä ihan lyhyitäkään. Esiintymiskeikoilla hän saa usein kiitosta someteksteistään.

– Some on loistava tapa antaa näyttöä siitä, millaisia kirjani ovat. Kirjan ostaminen ja lukeminen on usein kuin ostaisi sian säkissä. Someteksteistäni saa käsityksen kirjojeni tavasta kertoa.

Facebookissa Fedorov on ahkera kirjoittaja. Hän on saanut esimerkiksi palautteen: ”Facebookissa olet ilo mulle, olet mahtava.”

Sometekstit vaikuttavat suorapuheisilta, mutta tietenkin hän säätelee, mitä itsestään kertoo ja mitä jättää yksityisasiakseen.

Maxim Fedorov Vapriikin auditoriossa perjantaina 6.11.2026. Luennon aihe oli, miten pidetään yhteyttä maassa, jossa sota katkoo sähköverkkoja, vaurioittaa infrastruktuuria ja erottaa läheiset toisistaan. Kuva: Päivi Vasara

Täydentävä kanava

Ylen ohjelmissa Fedorov esiintyy asialinjalla ja toimittajan ammatin rajoissa. Some on tälle ammattiroolille täydentävä kanava.

– Ylen sisältö on toisenlaista. Kyse ei ole siitä, ettei Yle antaisi minulle vapautta, mutta on tämä tietty genre, koska on sota ja sota-arki.

Somessa hän kokee voivansa olla valoisampi, tehdä vertauksia ja yhdistää asioita vapaammin kuin uutistekstissä. Facebook-teksteissä Suomi on asetelman kärjessä.

Fedorovin tunnetuin rooli on olla Ukraina uutisoinnin keulahahmo.

– Monelle olen lähin yhteys Ukrainaan. Olen saanut palautetta, että läsnäoloni Kiovassa rauhoittaa mieltä. Siihen tapaan, että siellä se on elossa, puku päällä – kaikki ei ole menetetty.

Facebook-teksteissään Fedorov haluaa olla monipuolinen. Kertoa himostaan kurkkuihin, kissoista, huumorista ja runoistakin.

Niin runot olivat lauantaina aiheensa Ruovedellä, kun Vinhan kirjakauppa julkisti, että sanantaitajat runoilija Heli Laaksonen ja Maxim Fedorov yhdistävät voimansa ja toimittavat kokoelmallisen rakkausrunoja Ukrainasta. Olet mun viimeinen nykyinen -runokirjan kustantaa Vinha.

Yhteishengessä

Syksyllä ennen Suomen-kiertuetta Yle esitti Fedoroville toivomuksen, että hän siirtyisi Kiovasta turvallisemmalle alueelle Ukrainassa. Tämä tapahtui, kun Venäjän drooni iski lähelle Fedorovin kotitaloa.

– Yle toivoi, mutta ei voi pakottaa. Olen freelancer eli minulla ei ole kiinteää työsuhdetta, mutta tietenkin haluan sopia asiat Ylen kanssa yhteishengessä. Jos jotain sattuu, niin Ylelle tulee henkistä painolastia ja lokaa niskaan. Tilanne tuntui hurjalta, mutta olen ollut yli neljä vuotta Ukrainassa ja hurjia tilanteita on ollut ennenkin. Luotin omaan arviooni ja kaksi viikkoa ennen Suomen-kiertuetta tilanne helpottikin.

Mistä aika?

Koska kirjojen julkaisutahti on tiivis, kysyn, mistä löytyy aika niiden kirjoittamiseen.

– Kiovassa voin vaikuttaa ajankäyttööni, jos tilanne ei ole akuutti. Pystyn siis vaikuttamaan kalenteriini. Kirjan kirjoittaminen vaatii keskittymistä, sitä ei voi tehdä, jos aikaikkuna on yksi tunti. Suomessa ei ole aikaa kirjoittaa, korkeintaan voi editoida.

Kirjoihinsa Fedorov mahduttaa havaintoja ja tarinoita, joita on mahdoton laittaa Ylen uutisteksteihin.

– Somessa voi kyllä jakaa pitkiä tekstejä, mutta on toinen asia, että teksti on kansien välissä. Minä arvostan kirjoja, ja niin arvostavat lukijatkin. Kirjassa sisältö on yksikkö. Esimerkiksi vasta drooni-kirja laukaisi keskustelun aiheesta. Sitä paitsi ei kirjastoissa voi esitellä sometekstikokoelmaa.

Suomi-kirja on teoksista menestynein.

– Minä ehdotin kirjaa yleisistä mielipiteistä, siitä, miten ne syntyvät ja miten niitä voi haastaa. Kustantaja sanoi, että voiko tätä ideaa sovittaa koskemaan Suomea. Syntyi Fedorovin pohdintoja ja huumorivetoisia havaintoja suomalaisuudesta, kielestä ja yhteiskuntaan asettumisesta.

– Suomalaisia kiinnostaa Suomi. Ehkä tämä on osittain pienen kansan alemmuuskompleksia maailman perukoilla.

Ihana presidentti

Suomalaisuus on Fedoroville kaksipiippuinen asia. Toiset mieltävät hänet venäläiseksi, toiset kotoutuneeksi suomenvenäläiseksi, mutta edelleen ulkopuoliseksi. Hänelle itselleen suomalaisuudesta on tullut identiteetti.

– Kiertueella eräs henkilö tuli sanomaan, että teidän presidenttinne (Zelenskyi) on niin ihana. Olin hämilläni, että minkä maan presidentti. En miellä itseäni ukrainalaiseksi.

Taustoista Wikipedia kertoo näin: ”Fedorov on syntynyt ja kasvanut Pietarissa, mutta lapsuudessaan hän vietti kesiään Ukrainassa, koska hänen äitinsä suku on Etelä-Ukrainasta Odessan alueelta.

Suomen kielen opinnot Fedorov aloitti Pietarissa vuonna 2002. Suomeen hän muutti 2006, ja opiskeli sitten suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa aina maisteriksi saakka, valmistuen maisteriksi vuonna 2010.”

* *

Maxim Fedorovin teokset

• Minun Ukrainani. Helsinki: Minerva Kustannus, 2023.
• Sodan näyttämöt. Jyväskylä: Docendo, 2024.
• Itsenäisyydestä itsenäisyyteen – Suomi ja Ukraina 1917–1991. Jyväskylä: Docendo, 2025.
• Ukrainan kielioppi. Helsinki: Gaudeamus, 2026.
• Suomi. Ylipitkä oppimäärä. Jyväskylä: Docendo, 2026.
• Maxim Fedorov & A. Tammisaari: Sodan uusi kuningas: droonilentäjänä Ukrainassa. Helsinki: Otava, 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua