Marianne Susi ja Antti Kerosuo. Kuvat: Riikka Lifländer

Ruuhkavuosi-musikaalikomedia, tuttavallisemmin ”Ruuhkis”, on neljän näyttelijän ja kolmen muusikon todellinen voimanponnistus. Esitys perustuu Pauliina Suden vuonna 2005 ilmestyneeseen suosittuun kirjaan Ruuhkavuosi. Käsikirjoitus on päivitetty tähän hetkeen Pauliina ja Marianne Suden yhteistyönä.

Äidin ja tyttären tiimi on toiminut erinomaisesti. Lopputulos on upea ja onnistunut. Marianne Susi on myös säveltänyt ja sanoittanut musiikin ja hän myös esittää musikaalin pääosaa. Todellinen monilahjakkuus siis.

Kiertäväksi esitykseksi tehty musikaalikomedia sai ensi-iltansa Vantaalla 27.8.2026. Tätä kirjoittaessa seuraava tiedossa oleva esitys on Espoon keskuksen Kannusalissa 2.10.2026

* *

Lavastus on minimalistinen mutta erittäin toimiva. Näyttämöllä on vain neljä tuolia ja pyykkinaru, jolla roikkuu lakanoita ja muutama esine. Rekvisiitta on viitteellistä mutta riittävää ja perustelua. Tuttipullo, erilaiset hatut ja aurinkolasit riittävät mainiosti kuvittamaan tarinaa.

Antti Kerosuo ja Laura Eskola urakoivat taidokkaasti kiitettävän määrän eri rooleja ja vaihdot tapahtuvat salamannopeasti näyttämöllä. Näyttelijät ovat koko ajan lavalla eikä hengähdystaukoja ole. Musikaalin ensimmäinen näytös on suorastaan läkähdyttävän nopeatempoinen. Ymmärrän tyylilajin valinnan.

Vauhdilla kuvataan taitavasti päähenkilö Minnan paineita ruuhkavuoden aikana vauvan, rakennusprojektin, työn ja gradunteon keskellä. Kiirettä ja kovia vaatimuksia sanoittaa osaltaan erittäin dominoiva ja pelottava ihmistetty ”Kalenteri” Heidi Simelius. Hän lisää kierroksia jo entisestään tiukoilla olevaan Minnaan. Valittu tyylilaji on kuitenkin onneksi erittäin humoristinen, välillä suorastaan groteski, joten ahdistavuus ei ole liiallista vaan näennäisessä keveydessään helpommin vastaanotettavaa.

Antti Kerosuo, Marianne Susi, Heidi Simelius ja Laura Eskola.

* *

Nekalan kulttuurikeskus Nekalab oli ihastuttavan täynnä yleisöä. Tila on kaunis ja hienosti entisöity, mutta katsojille haastava, perinteinen juhlasali. Kiertueteatterin näyttelijän vaativana tehtävänä on ottaa huomioon katsomon ja näyttämön koko ja muoto sekä niiden suhde toisiinsa. Istuin eturivissä todella lähellä näyttelijöitä. Näin lähietäisyydeltä kokemus oli varmasti täysin erilainen kuin takarivistä.

Mummi-ihmisenä olisin kaivannut ensimmäiselle puolikkaalle myös vähän rauhaa ja taukoja. Näin katsoja ehtii paremmin sisäistää tapahtumia ja niiden kulkua.

Kontrastina hauskaan hahmokavalkadiin nautin erityisesti Marianne Suden hienoeleisestä ja koskettavasta roolityöstä, jossa oli koko ajan ajatus mukana.

Ohjaaja Inna Tähkänen on tehnyt hyvää ja kekseliästä, perusteltua työtä. Esimerkiksi tuoleja käytettiin todella oivaltavasti, kohtaukset vaihtuivat lennossa ja roolihahmot olivat helposti tunnistettavia. Tyylilaji säilyi samanlaisena koko esityksen, ja toinen näytös oli rauhallisempi, toki myös vähän rikkonaisempi.

Todella taitava livebändi (Panu Korhonen, Ari Mustonen ja Aku Tervakangas) oli iso ilahtumisen aihe. On myös kiitettävää, että soittajat tuotiin näkyviin, eikä heitä piilotettu, kuten valitettavan usein tapahtuu.

Pidin erityisesti sanoituksista, jotka olivat todella hauskoja ja kekseliäitä. Myös sävellykset olivat ihastuttavan monipuolisia. Koko seurue lauloi ja liikkui erinomaisesti. Yleisö viihtyi, eli tapahtumissa mukana ja ilmiselvästi nautti näkemästään.

* *

Mitä siis voisi vielä toivoa? Lyhentäisin vähän tekstin toistuvia ”rakkausromaanikuvituskohtauksia”. Niitä oli mielestäni turhan paljon eikä niissä tullut esiin uutta informaatiota. Rauhoittaisin vähän ensimmäistä näytöstä ja rytmittäisin hieman toista. Siinä kaikki. Pikku hienosäätöä siis.

Näyttelijöillä on taitoa, aihe on tärkeä, ajankohtainen ja koskettaa meistä monia. Toivon todella, että musikaali saa vielä paljon lisää esityksiä ympäri Suomen.

Ruuhkavuosien vaatimukset ovat valtaisat ja mielestäni kaiken maailman nettien ”äityliryhmät” pitäisi kieltää lailla. Ne vain saavat nuoret äidit entistä ahdistuneimmiksi ja epätoivoisemmiksi.

Päähenkilö Minna oppii kantapään kautta, että hän pärjää ja kaikki on hyvin. Ruuhkiksen loppulaulu Aika on tässä kiteyttää esityksen sanoman hyvin. Meillä on vain tämä hetki.

Se kosketti ja kouraisi. Syvältä.

Kati Eskola

Ruuhkavuosi

• Käsikirjoitus: Marianne Susi ja Pauliina Susi
• Sävellys ja sanoitus: Marianne Susi
• Ohjaus: Inna Tähkänen
• Musiikin sovitus: Marianne Susi ja Ari Mustonen
• Näyttelijät: Laura Eskola, Antti Kerosuo, Heidi Simelius, Marianne Susi
• Muusikot: Panu Korhonen (koskettimet), Ari Mustonen (basso), Aku Tervakangas (rummut)

Seuraava esitys Espoon keskuksen Kannusalissa 2.10.2026. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua