Kuva: Harri Hinkka

Aino Kallaksen tunnettuun kirjaan perustuva ja Tiina Puumalaisen Hämeenlinnan teatterille ohjaama Sudenmorsian alkaa ja etenee kronologisesti Aalon (Maija Lang) ja Priidikin (Konsta Laakso) hääjuhlilla. Kyläläisten lauma tanssii ujostelevan parin ympärillä. Näen maata polkevassa koreografiassa viittauksia vanhoihin kansantansseihin ja mieleeni tulee jostain syystä Tanssiteatteri Raatikon liikekieli.

Pidin tanssista sekä siitä, että Tiina Puumalaisen dramatisointi on säilytetty puhtaana, eikä sitä ole lähdetty modernisoimaan tai karsimaan.

Tarina pääsee vauhtiin, kun Aalo synnyttää ja kylänväki rientää apuun. Joukkokohtaukset ovat vahvoja ja musiikki toimii hienosti. Hämeenlinnan teatterin näyttelijöistä löytyy taitoa, joten laulua olisin toivonut kuulevani paljon enemmän. Kyläläiset seisoivat usein asemissaan joko näyttämön etuosassa rivissä tai sumpussa oikeassa reunassa. Mietin, haettiinko tällä staattisuudella kontrastia pääpariin, en osaa sanoa.

Pohdin, olisiko Katariina Kaitueen kertomaa, nyt nauhalta kuultua tarinankerrontaa voinut siirtää osin laulun muotoon. Mitäpä jos nyt varsin pieneen rooliin jääneet kyläläiset olisivat kertoneet tarinaa vaikkapa vuorotellen. Kaitueen ääni on toki erittäin sensuelli ja toi osaltaan sadunomaisuutta koko tarinaan, joten ymmärrän valitun ratkaisun tyylikkyyden.

Kuva: Harri Hinkka

Tanssijat Katri Riihilahti ja Jurijs Trosenko ilmensivät kertomuksen edetessä Aalon muutosta ihmissudeksi. Kun kuvataan nuorta rakkautta, näyttämön vaalea yleisvaikutelma oli perusteltu, mutta ainakin itselleni niin yksiväristä näyttämökuvaa oli lopulta hieman raskas katsella. Tanssijoista Riihilahden liikekieli oli mielestäni vahvempaa, vaikka Trosenkon olisikin pitänyt olla se varsinainen viettelijä. En juuri nähnyt Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön koreografiassa nuorta intohimoa tai kemiaa. Tanssit olivat kuitenkin kaunista ja taidokasta katsottavaa.

En myöskään nähnyt näyttämöllä susia, vaan koreografian ja tanssijoiden sirouden ja puvustuksen perusteella sekä liikkeen ilmavuuden vuoksi jonkinlaiset kauniit, koristeelliset linnut tai yössä valokeilassa tanssivat hyönteiset. Kaunista ja esteettisesti viehättävää.

* *

Väliajan jälkeen esitys pääsi upeasti vauhtiin. Tarinan edetessä kyläläisten valta ja pahansuopuus tuli karmivan hyvin esille. Yksi pahanpuhuja, Liisu, lapsenpäästäjä, (Henna-Maija Alitalo), sai aikaan joukkoefektin, jossa lopulta myös Aalon aviomies, Priidik kääntyy vaimoaan ja vastasyntynyttä lastaan vastaan. Vain Ingel, Aalon sisar, (Liisa Peltonen) yrittää puolustaa Aaloa, mutta hänen äänensä ei kuulu muiden kyläläisten metelin alta. Niin ikiaikaista ja tunnistettavaa.

Kolmas pitkä tanssi esityksen toisella puoliajalla toi esiin kaipaamaani intohimoa. Puvut olivat vaihtuneet mustaan ja ruskeaan, ja näin tanssijoiden liiketyöskentelyn paremmin. Nyt uskoin näiden kahden suhteeseen, tarvitsin siihen vain vähän visuaalista taustatukea. Upeaa tanssia ja hieno koreografia.

Kuva: Harri Hinkka

Esityksen mestarit löytyvät mielestäni tällä kertaa ehdottomasti kolmikosta Teppo Järvinen, lavastus, Lauri Malin, musiikki ja äänet, sekä etenkin Immanuel Pax, valosuunnittelu. Visuaalisuudeltaan ja valotyöltään esitys oli ehdottomasti yksi näyttävimmistä ja yllätyksellisimmistä, joita olen koskaan nähnyt. Loppupuolen vesielementti, Priidikin leijumiskohtaus ilmassa ja huipennuksena tuleen sytytetty rakennus on toteutettu tavoilla, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Nämä ikiaikaiset elementit, maa, vesi, ilma ja tuli, loksauttivat kyllä suun auki ainakin minulta, ja mieleeni tuli jostain etäisesti jopa suuresti ihailemani Cirque du Soleil.

Jos rakastatte vanhaa kieltä, kauneutta, visuaalisuutta, estetiikkaa, upeaa tanssia tai taidokasta näyttämökuvaa, Sudenmorsian on juuri teitä varten. Tyhjentäkää pää turhasta hälystä, avatkaa silmät ja korvat ja nauttikaa huolellisesti, kunnianhimoisesti ja erittäin korkeatasoisesti tehdystä teatterista.
Pieni Hämeenlinnan teatteri onnistuu toteuttamaan näyttämölleen kokoaan paljon suuremman teoksen.
Se on teatterin taikaa.

Kati Eskola

Kuva: Harri Hinkka

Aino Kallas: Sudenmorsian

• Dramatisointi ja ohjaus Tiina Puumalainen
• Koreografia Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö
• Lavastus- ja pukusuunnittelu Teppo Järvinen
• Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu Lauri Malin
• Valosuunnittelu Immanuel Pax
• Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Liisa Sormunen ja Sari Eskola
• Rooleissa Maija Lang, Konsta Laakso, Katri Riihilahti, Jurijs Trosenko, Liisa Peltonen, Birgitta Putkonen, Henna-Maija Alitalo, Katariina Kuisma-Syrjä, Sinikka Salminen, Antti Leino, Timo Lindstén, Jaakko Vuolinko, Johanna Reilin, Lasse Sandberg ja Jyri Ojansivu. Kertojan ääni Katariina Kaitue.

Ensi-ilta Hämeenlinnan teatterissa 6.2.2025. Esityksiä 3.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua