Kymmenen loikkivaa lordia tarinassa Kohtalokas loru.
SARJAKUVA | Carl Barksin joulutarinat 1958–1964 kokoaa ankkamestarin myöhäiskauden mestariteoksia yksiin kansiin. Mukana on muun muassa klassikkotarina Aku Ankka ja akuiitti.
”Uskomatonta miten näin monta asiaa on saatu mahdutettua niin pieneen sivumäärään.”
ARVOSTELU
Carl Barks: Carl Barksin joulutarinat 1958–1964
- Suomentaneet Antti Hulkkonen, Kati Valli ja Aku Ankka -lehden toimitus.
- Story House Egmont, 2022.
- 136 sivua.
Jos Carl Barksilla tuntui edellisessä kokoelmassa olleen hieman käsijarru päällä, niin vuosien 1958–1964 kokoelmassa ei ole jarruja lainkaan! Mestarin myöhäiskauden joulutarinat ovat silkkaa rautaa. Käsikirjoitusapuna Barksilla oli silloin tällöin Bob Gregory, joka teki pitkän uran Disney-sarjakuvien parissa.
Carl Barksin joulutarinat 1958–1964 -kirjan (Story House Egmont, 2022) aloittaa tarina Poroporvarit, jossa ankanpojat saavat Hannu Hanhelta poron. Pojat päättävät antaa poron lahjaksi sedälleen, mutta lahja on pidettävä piilossa joulupäivään saakka, eikä poro aivan mahdu vaatekomeroon. Tarina sisältää Akun legendaarisen huudahduksen: ”Haen Tulpulta pyssyn ja posautan pedon sinne, missä on ikuinen joulu!”
Ankkalinnan joulu -kertomuksen käännöstä on viilattu. Hannes Haahkasta on tullut Veikko Haahka, ja villihirvistä väännetään aivan hirvittävästi hirvivitsejä – siis entistäkin enemmän. Tarinassa Aku ja pojat lähtevät noutamaan Roope-Sedän tilaamaa joulukuusta Kanadasta, kun taas Karhukopla tahtoo lyödä heille kapuloita rattaisiin. Hirvet, maailmanpyörä ja nilkkaimien syöminen nivotaan lopussa nokkelasti yhteen.
Kolmantena kirjassa on joskus kaikkien aikojen parhaaksi ankkatarinaksikin tituleerattu Aku Ankka ja akuiitti. Aku valmistaa lasten kemistipakkauksella räjähdysaineen, joka vie hänet lopulta avaruuteen, ja siinä samalla paistuu joulukalkkunakin.
Akuiitissa käännöstä on pantu urakalla uusiksi, mutta vaikka paria vanhaa suosikkilausahdusta onkin muokattu, on teksti kokonaisuudessaan mennyt parempaan suuntaan. Akun moottorin singahtaessa irti autosta: ”Se lensi kuin ammuttu meijerin katolle ja runnoi savupiipun” kuuluu nyt: ”Se törröttää Ankkalinnan osuusmeijerin siilon kyljessä.”
Joulutanssiaiset Ankkalinnassa on kerrassaan nerokas 16-sivuinen sarjakuva, eikä pelkästään Aku Ankka -tarinana, vaan millä tahansa kerronnan tasolla. Sitä ei kuitenkaan ole kirjoittanut Barks, vaan Bob Gregory, joka käsikirjoitti myös aiemmin mainitun Ankkalinnan joulu -tarinan.
16-sivuun on saatu luontevasti istumaan cha cha -tanssikilpailut, Akun ovelta ovelle -joulukorttikauppa ja Akua myöhemmin painostavat tilauksen tekijät, ankanpoikien näyteikkunan somistusmurheet, Roope-Sedän kampanjointi miljardöörien maineen puolesta sekä Akun ja ankanpoikien jättiläisjoulukuusen pystytys kaikkine kommelluksineen. Uskomatonta miten näin monta asiaa on saatu mahdutettua niin pieneen sivumäärään. Ankkalinnan miljardöörikerho tekee muuten tarinassa ensiesiintymisen.
Petri Hänninen
Carl Barksin joulutarinat 1950–1957 -kirjan arvostelun voi lukea täältä.
Carl Barksin joulutarinat 1958–1964 -kirjan sisällysluettelo.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.
Parasta juuri nyt (17.9.2026): Ghost World, Wilson, Gynekologiaa, The Death-Ray, Monica
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Kimmo Ylönen on nauttinut viikon aamukahvit Daniel Clowesin sarjakuvien seurassa.