Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö

Cassandra Calin. Kuvat: WSOY

Romanialaissyntyinen mutta Kanadassa elävä Cassandra Calin on tullut tunnetuksi omaelämäkerrallisista nettisarjakuvistaan, jotka ovat olleet suosittuja niin Tapas-sivustolla kuin Instagramissa. Kuten nettisarjisten tapauksessa usein on, strippimuotoisissa teoksissaan Calin kuvaa samastuttavasti erilaisia arkielämän kommelluksiaan.

Calinin alun perin 2024 julkaistu sarjakuvaromaani Uusi tyttö (suom. Kati Valli; WSOY, 2026) on saatu nyt suomeksi. Sekin on inspiroitunut Calinin omasta henkilöhistoriasta mutta tekee selvemmin pesäeroa todellisuuteen. Kyseessä on Calinin ensimmäinen kovissa kansissa julkaistu yhtämittainen kertomus, mutta hänen töitään on aiemmin koottu kahteen strippikokoelmaan.

12-vuotiaalla Lialla ei ole helppoa. Hän muuttaa vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa Romaniasta Kanadaan, tarkalleen ottaen Quebecin Montrealiin, mikä tekee kaikesta vielä hankalampaa, sillä edes englannin kielestä ei ole apua.

Perillä Lia kokee olevansa yksin. Veli sopeutuu nopeasti mutta esiteinillä on vaikeampaa. Aiemmin koulussa pärjänneen tytön opiskelu takkuaa, ja uusia ystäviä on vaikea saada.

Ongelmia eivät tuo vain totuttautuminen uuteen kotiin vaan orastava ihastus poikiin ja kivuliaat kuukautiset, joiden vuoksi Lia joutuu jäämään pois tunneilta. Onneksi kotona ollaan ymmärtäväisiä, joskus nolostuttavuuteen asti. Alkuvaikeuksien jälkeen alkaa onneksi hellittää. Lukija pääsee seuraamaan Lian totuttautumista uusiin maisemiin. Ruokakulttuuri auttaa muistamaan kotiseudun Clujissa, ja mummulle ja papalle soitetaan videopuheluita säännöllisesti, mutta yhteydenpito entiseen parhaaseen kaveriin uhkaa jäädä.

Koska kertomus kuvataan Lian näkökulmasta, on teoksen alussa käännetty suomeksi lähinnä romaniaksi puhutut repliikit. Englannin puhuminen esitetään Lian epävarman kielitaidon vuoksi kömpelöllä suomella. Muut kielet esitetään puhekuplissa eri näköisinä suhruina, joista Lia saattaa ymmärtää sanan sieltä, toisen täältä. Mitä enemmän Lia oppii ymmärtämään ranskaa, sitä enemmän se muuttuu suhruista ymmärrettäviksi sanoiksi. Eri kielet esitetään myös puhekuplia värittämällä: romania on vaaleanpunainen, ranska keltainen ja englanti sekä kiina sinisiä. Kielelliset keksinnöt ovat nokkelia ja havainnollistavia, lukija ymmärtää vaistomaisesti, mitä kieltä puhutaan ja missä mennään.

* *

Teoksessa on muutama teema, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Menstruaatio ei ole kertomuksessa tuomassa vain aiheen normalisaatiota osaksi arkikeskustelua, vaan sen merkitys on myös symbolinen: Lia saa ensimmäiset menkkansa lentokentällä odottaessaan konetta Montrealiin. Tarinan edetessä kipujen selättämiseksi alkaa löytyä kuitenkin tottumusta ja uusia keinoja.

Aluksi ohimennen humoristisesti huomioitu herkkujen teemakin nousee teoksen mittaan tärkeäksi. Pidän tärkeänä, että tytöille tehdyssä sarjakuvassa näytetään hahmoja, jotka nauttivat suklaasta ja kakusta ajattelematta linjojaan ja sosiaalisia paineita, vaikka toisaalta Calinin hahmojen yhteneväinen, hoikka ruumiinrakenne on epärealistinen ja osa teoksen visuaalisia ongelmia.

Muitakin sellaisia löytyy. Calinin ilmaisu nettistripeissään on ollut erityisesti alkuaikoina omaleimaista ja lentävää. Ajan mittaan hänen tyylinsä on selkeytynyt ja samalla selvästi siirtynyt ranskalaistyylisestä ilmaisusta kohti mangasta inspiroitunutta jälkeä, mikä on ollut varmasti populaariuden kannalta hyvä mutta tehnyt ilmaisua geneerisemmäksi. Sarjakuvaromaanissa sama kehitys jatkuu: Jotain on paikoin kadonnut liian ammattimaiselta tuntuvan jäljen myötä. Calinin hahmoista on tullut ilmeettömämpiä. Erityisesti kertomuksen aikuiset ovat kaikki lähes yhdentekevällä tapaa samankaltaisia.

Tarinan värimaailman kiinnostavuus vaihtelee myös ja saa kaipaamaan Calinin kuvitustarkoituksiinsa käyttämää pehmeää puuvärijälkeä. Välillä, esimerkiksi kuvatessaan kävelyä lumisateessa, kuvissa on herkkyyttä. Toisinaan kuva-asettelu tuo mieleen Aku Ankkojen tusinakertomukset, joita raikkaampaa otetta sarjakuvaromaanilta toivoisi. Vaikka jotkut yksittäiset kuvat ovat hienoja, yleisesti ottaen Calinin viivajäljestä on tullut samaan aikaan varmempaa ja tasapaksumpaa.

Kuvien kompositio kärsii ajoittaisesta jähmeydestä. Dialogin runsauden takia moni sivu on lähinnä vuorotellen keskustelevia kasvokuvia. Kirja on silti hieno objekti, WSOY:n kovakantinen painos on tasokas ja vaikuttaa kestävältä.

Estetiikka palvelee käytännöllistä tarkoitusta, mikä tekee teoksesta aikuiselle, sarjakuviin mieltyneelle lukijalle kädenlämpöisen kokemuksen. Kyse ei ole Calinin osaamisesta. Päinvastoin, hän on pitkän linjan graafinen suunnittelija ja tehnyt sarjakuvia vuosien ajan. Kyse on tietoisista ratkaisuista, joissa räiskyvyys on hylätty lähestyttävyyden tieltä.

* *

Mutta totta on sekin, että Calinin teosta ei ole tarkoitettu keski-ikäistyville kriitikoille eikä heidän lukijoilleen vaan lapsille ja nuorille. Alun perin se onkin tilattu valistavan Scholastic-kustantamon toimesta. Nuortenkertomuksena sarjakuva ajaakin asiansa hyvin. Sitä on helppo seurata, ja tarina vie mukanaan kliseistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi. Kertomus ei kasva kokoaan suuremmaksi, mikä on hyvä. Uusi tyttö kertoo nuorten elämästä heidän omilla ehdoillaan ja realistisesti sekä sisältää jotain, mitä tätä nykyä kipeästi kaivataan: optimismia, samastuttavuutta ja tavallisuutta.

Teoksen loppu on sopivasti avoin. Uusi tyttö olikin niin suosittu, että se sai tänä vuonna jatkoa, jossa seurataan Lian rakkauselämää hänen toisena Kanadan-vuotenaan. Toivoa sopii, että myös toinen osa ilmestyy suomeksi.

Mikko Lamberg

Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua