Timo Lassyn kuva: Tuukka Koski. Levyn kansi: Ilari Hautamäki; kannen kuva: Jussi Tiainen / We Jazz.
LEVYT | Kuudennella soololevyllään maan ykköstykkeihin lukeutuva Timo Lassy poikkeaa peruspolultaan. Uusi trio ja sille sävelletty musiikki maistuu aikaisempaa kypsemmältä ja jopa valmiimmalta.
”Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.”
Lassyn edellinen sooloalbumi on omalla kvintetillä tehty Moves (Membran), joka sai vuoden 2019 Jazz-Emman. Samana vuonna hän julkaisi livelevyn yhdessä vanhan soittokumppaninsa Teppo Mäkysen (We Jazz) kanssa.
Trion avausraidan Foreign Routes nimeä mukaillen sen musiikki kulkee osin vierailla tai ainakin uusilla poluilla. Tyylikäs ja hyvin tasapainoinen kokonaisuus ei ensimmäiseen hätään kuulostakaan triolevyltä. Vaikutelmaa korostavat 25-henkisen Budapest Art Orchestran soittamat, Marzi Nymanin sovittamat jouset sekä siellä täällä pilkkovat elektroniset sävyt (Valtteri Laurell Pöyhönen ja Tuomo Prättälä). Myös levyn tuotannosta yhdessä Lassyn kanssa vastannut Abdissa ”Mamba” Assefan lyömät vilkkuvat Subtropical-raidalla.
Timo Lassy totesi jossain vanhassa haastattelussa, että muutosta tapahtuu koko ajan, vaikka sitä ei ehkä yhdeltä tai kahdelta levyltä huomaa. Trioa kuunnellessa tuntuu, että parinkymmenen vuoden ura on kasvattanut lattari-souljazzin edusmiehestä pätevän säveltäjän ja kypsän, taitavan ja itseensä luottavan muusikon.
Levylle on leimallista kiireettömyys ja pakottamattomuus. Kokonaisuus on tietyllä tapaa rento ja linjakas. Vaikka trion syntymätodistuksessa alkusysäyksen kohdalla lukee ilmeisesti vahinko, yhtyeen kokoonpano on erittäin toimiva.
Erinomaisen taitava kontrabasisti Ville Herrala (s.1979) on soittanut lukemattomissa huippubändeissä ja soitti itse asiassa Lassyn rinnalla jo tämän uran komeasti avanneessa U-Street All Starsissa. Levyllä niin kuin live-esityksessäkin hän loistaa erityisesti Sointu-kappaleessa. Myös rumpali Jaska Lukkarinen (s. 1982) on yhtä lailla kokenut, taitava ja hyvin monipuolinen muusikko.
Melodista, muodokasta, syvää, svengaavaa, aistikasta, kypsää.
Hieno levy.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kunnianosoitus jazzlegendalle – Joakim Berghäll tulkitsee syvällisesti John Coltranen musiikkia
LEVYT | Joakim Berghäll soitti albumillisen John Coltranen säveltämiä kappaleita kunnianosoituksena jazzlegendalle ja hänen musiikilliselle perinnölleen.
Ystävien menetystä, juhlia, ja elämäniloa – arviossa M:n Musta enkeli
LEVYT | Vaikka levyllä kaivataan ja haudataan ystäviä, juhlistaa Minja Kosken kuudes albumi Musta enkeli ennen kaikkea elämää.
Litku Klemetti painaa kaasua pohjaan ja se toimii – arviossa Sata pahaa poikaa
LEVYT | Soiton riemu loistaa Litku Klemetin rokkaavalla Sata pahaa poikaa -levyllä. Toki mukana on myös herkempiä tunnelmia.
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.