LEVYT | Sylvan Esson tuorein levy tarjoaa kokeellisesti sykähtelevää elektropoppia, joka poukkoilee monenlaisiin suuntiin. Ehkä liiankin moneen?
”No Rules Sandystä jää vähän välityön maku.”
Duon tuorein levy No Rules Sandy (Loma Vista, 2022) vaikuttaa ensisilmäyksellä pitkältä, onhan siinä kuusitoista kappaletta. Tarkempi katselu osoittaa, että kappaleista kuusi on lyhyitä, alle puolen minuutin mittaisia välikkeitä. Muutenkaan kappaleiden keskipituus ei ole järin pitkä, kun koko levy on vain 35 minuutin mittainen.
Levy on tehty eri tavalla kuin duon aikaisemmat tuotokset. Niitä on hauduteltu ja hiottu pidempään; No Rules Sandy on huomattavasti spontaanimpi tuotos, joka on enemmän improvisaatiota ja nopeasti äänitettyjä vetoja.
Tyylillisesti No Rules Sandy on tunnistettavaa Sylvan Essoa. Meathin kuulas lauluääni pääsee levyllä hyvin esille, vaikka sitä vähän koneellisesti rikotaankin. Taustalla sykkii ja säksättää monipuolinen äänimaisema. Jo aloitusveto Moving sinkoilee huoletta joka suuntaan. Sylvan Esso välttelee ilmeisimpiä, suoraviivaisimpia ratkaisuja, eikä levy ihan helpointa tanssimusiikkia ole. Levyn loppuun on jemmattu vielä akustisen kitaran säestyksellä vedetty hiljainen balladiveto.
Laiskan kesäisesti rullaava Sunburn on Spotify-soittojen perusteella levyn suosituin biisi, mutta omaksi suosikikseni levyltä on noussut vähän omintakeisemmin kupliva Echo Party. Your Reality on taustaviuluineen myös kiehtova kappale. Kokonaisuus jää kuitenkin vähän kalsaksi, etäiseksi ja hajanaiseksi. No Rules Sandystä jää vähän välityön maku.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?
Ei tää oo Central Park, vaan märkä Karhupuisto – arviossa Maustetyttöjen Maailman onnellisin kansa
LEVYT | Suomalaisen melankolian taitajat siirtyvät kolmannella albumillaan entistä vahvemmin kasaridiskoon.