LEVYT | Sylvan Esson tuorein levy tarjoaa kokeellisesti sykähtelevää elektropoppia, joka poukkoilee monenlaisiin suuntiin. Ehkä liiankin moneen?
”No Rules Sandystä jää vähän välityön maku.”
Duon tuorein levy No Rules Sandy (Loma Vista, 2022) vaikuttaa ensisilmäyksellä pitkältä, onhan siinä kuusitoista kappaletta. Tarkempi katselu osoittaa, että kappaleista kuusi on lyhyitä, alle puolen minuutin mittaisia välikkeitä. Muutenkaan kappaleiden keskipituus ei ole järin pitkä, kun koko levy on vain 35 minuutin mittainen.
Levy on tehty eri tavalla kuin duon aikaisemmat tuotokset. Niitä on hauduteltu ja hiottu pidempään; No Rules Sandy on huomattavasti spontaanimpi tuotos, joka on enemmän improvisaatiota ja nopeasti äänitettyjä vetoja.
Tyylillisesti No Rules Sandy on tunnistettavaa Sylvan Essoa. Meathin kuulas lauluääni pääsee levyllä hyvin esille, vaikka sitä vähän koneellisesti rikotaankin. Taustalla sykkii ja säksättää monipuolinen äänimaisema. Jo aloitusveto Moving sinkoilee huoletta joka suuntaan. Sylvan Esso välttelee ilmeisimpiä, suoraviivaisimpia ratkaisuja, eikä levy ihan helpointa tanssimusiikkia ole. Levyn loppuun on jemmattu vielä akustisen kitaran säestyksellä vedetty hiljainen balladiveto.
Laiskan kesäisesti rullaava Sunburn on Spotify-soittojen perusteella levyn suosituin biisi, mutta omaksi suosikikseni levyltä on noussut vähän omintakeisemmin kupliva Echo Party. Your Reality on taustaviuluineen myös kiehtova kappale. Kokonaisuus jää kuitenkin vähän kalsaksi, etäiseksi ja hajanaiseksi. No Rules Sandystä jää vähän välityön maku.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu kaivosta kantrin pariin – arviossa Kacey Musgravesin Middle of Nowhere
LEVYT | Yhdysvaltojen Texasista kotoisin oleva Kacey Musgraves palaa kantrijuurilleen seitsemännellä studiolevyllään Middle of Nowhere.
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.