Kuva: Jouni Harala
KIRJAT | Elisa Heilalan teos on paitsi Heikki Kinnusen elämäkerta myös iso siivu suomalaisen viihteen ja näyttämö- ja elokuvataiteen kulttuurihistoriaa.
”Parasta ovat pienet yksityiskohdat, joiden kautta Kinnunen kertoo työstään ja itsestään.”
ARVOSTELU

Elisa Heilala: Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät
- Tammi, 2026.
- 398 sivua.
Heikki Kinnunen on varmasti yksi aikamme tunnetuimpia suomalaisia näyttelijöitä. Lukuisien teatterinäytelmien lisäksi hän on esiintynyt useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Näyttelijäura on kestänyt yli 60 vuotta.
Heikki Pentti Ilmari Kinnunen syntyi Raahessa vuonna 1946. Muutamien lyhyiden pysäkkien jälkeen hän muutti perheen mukana Mikkeliin, jota pitää kotikaupunkinaan. Isä oli töissä Valtion Rautateillä ja siitä johtuen perhe muutti usein, Mikkelin jälkeen vielä Helsinkiin. Kinnusella on kahdeksan sisarusta, hän on sisaruksista toiseksi nuorin.
Isä oli työtä arvostava mies, jolle pojan koulumenestys ei merkinnyt paljoakaan niin kauan, kun hänestä ei ollut työelämään. Pääasia isälle oli, että poika vietti aikaa koulussa. Heikki löysi laulun ja teatterin hyvin nuorena ja osallistui useisiin esityksiin. Teatterilavat tulivat hänelle tutuiksi jo 9-vuotiaana Mikkelin teattereissa. Arvosteluista voi lukea, että poika oli lahjakas ja innokas.
Heikki halusi näyttelijäksi ja haki 18-vuotiaana Teatterikouluun. Omista epäilyistään huolimatta hän pääsi läpi. Samaan aikaan koulussa opiskelivat muun muassa Kristiina Halkola, Pekka Autiovuori, Heikki Nousiainen ja Tuula Nyman.
Ylioppilasteatteri Helsingissä oli ensimmäinen pesti, ja ensimmäisen kerran Kinnunen oli tekemässä suomalaista teatterihistoriaa Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperan (1966) työryhmässä.
Jonkinlaista historiaa tekivät nuoret valmistuneet näyttelijät Kinnunen ja Pekka Autiovuori jo sillä, että saivat pestin Kansallisteatteriin Tauno Palon, Jopi Rinteen ja muiden konkareiden rinnalle.
* *
Alusta asti Heikki Kinnusella oli oma tapansa saada näytelmän teksti tutuksi. Kinnusen metodi näytelmien kanssa oli se, että hän lukee tekstin ensin tarinana ja alkaa vasta sitten miettiä roolihahmonsa tyyliä ja sanomisia.
Kinnunen teki teatterin ohessa televisioteatteria MTV:llä ja oli mukana Edvin Laineen ohjaamassa elokuvan Täällä Pohjantähden alla (1968). Tuossa vaiheessa hän oli Kansallisteatterissa näytellessään tavannut Rose-Marie Prechtin ja rakastunut. Perheeseen syntyi vuonna 1969 poika Santeri.
Kinnusta kehuttiin niin teatteri- kuin elokuvarooleistaan. Häntä vetivät puoleensa mielenkiintoiset roolit, olivat ne sitten mitä ja missä tahansa.
Kirjasta löytyy kaikkien Heikki Kinnuselle itselleen merkityksellisten esitysten arvostelut. Niitä on paljon ja ne kertovat onnistumisista.
Turun kaupunginteatteriin Heikki ja Rose-Marie lähtivät Ralf Långbackan ja Kalle Holmbergin mukana vuonna 1970. Ohjelmisto koostui klassikoista, joilla riitti katsojia. Arvostelut olivat lähes pelkästään kehuvia. Pesti Turussa kesti viisi vuotta, minkä jälkeen perhe palasi Helsinkiin ja KOM-teatteriin. Myöhemmin Kinnunen on näytellyt muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa, josta hän jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 2008.
* *
Eläköitymisensä jälkeenkin Kinnunen oon tehnyt rooleja, jotka muistetaan kauan. Heikki Vihisen ja Timo Kahilaisen kirjoittamassa farssissa Alivuokralainen (2003–2010) Kinnunen sai jälleen yhden omanlaisensa hahmon elämään.
Leea ja Klaus Klemolan käsikirjoittamissa nerokkaissa näytelmissä Kokkola (2004), Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen (2008), New Karleby (2011) ja Arktiset leikit (2019) Heikki Kinnusen roolihahmo oli Marja-Terttu Zeppelin. Näitä persoonallisesti ihmisiä ja elämää käsitteleviä näytelmiä ei unohda ne kerran nähtyään.
Kinnunen on jatkanut eläkeläisenä myös elokuvien tekemistä. Tiina Lymin ja Mika Kaurismäen ohjaamat Mielensäpahoittaja-elokuvat saivat kiitosta myös saksalaisilta katsojilta. Kaurismäen Mielensäpahoittaja Escortia etsimässä palkittiin Hampurin elokuvajuhlilla katsojien suosikkina.
Laulajana Kinnunen on tehnyt yhdeksän levyä. Hän on esittänyt muun muassa Veikko Lavin ja J. Alfred Tannerin lauluja. Taitavaa laulajaa suositeltiin nuorempana oopperalaulajan oppiin.
* *
Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät (Tammi, 2026) on elämäkerta, jossa päähenkilön tekemiset kerrotaan yksityiskohtaisesti ja hauskasti. Tarinoita ja tapahtumia mahtuu 80 vuoteen paljon. Parasta ovat pienet yksityiskohdat, joiden kautta Kinnunen kertoo työstään ja itsestään.
Elisa Heilala on kuunnellut kirjansa kohdetta tarkasti. Teos on paitsi Heikki Kinnusen elämäkerta myös iso siivu suomalaisen viihteen ja näyttämö- ja elokuvataiteen kulttuurihistoriaa.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Reportaasi äärioikeiston noususta – arviossa Tom Kankkosen Suuttumuksen aika
KIRJAT | Tom Kankkosen reportaasikirja Suuttumuksen aika kertoo neljän maan kautta äärioikeistolaisten puolueiden noususta.
Entisen paperipomon viiden Tampere-dekkarin sarja tuli täyteen – arviossa Olavi Toivolan Joka pahaa etsii
KIRJAT | Tapahtumat on nyt keskitetty kaupungin ulkopuolelle Teiskoon. Potentiaalisia murhaajia saapuu kutsukirjeellä kartanonherran vieraiksi.
Kielessä ei ole mitään luonnollista, väittää Aki Salmelan runoteos
KIRJAT | Aki Salmelan ~:ssä pohditaan kielen ja maailman suhdetta. Pitäisikö runoteoksen nimi jättää kielellistämättä?
Maiju Wuokko kertoo kuinka Suomen Yrittäjät nousi työmarkkinapolitiikan tärkeäksi vaikuttajaksi – arviossa Työn liike
KIRJAT | Maiju Wuokon teos on tietokirjaksi harvinaista herkkua: se on napakan tiivis, mutta sujuvasti, elävästi ja hauskastikin kirjoitettu.




