Verraton johdatus nimien maailmaan – arviossa Urpo Kankaan Etunimet, sukunimet ja laki

Kuvat: Alma Insights / Helsingin yliopisto

Etunimi on syvällä ihmisen persoonallisuudessa. Sen kuullessaan kääntää väkijoukossa päänsä. Lapsuudessa siihen ovat yhdistyneet kaikki mahdolliset tunteet. Äänensävyä vaihtelemalla sillä on ilmaistu rakkautta, torumista, varoitusta, kutsua, paheksuntaa ja ihailua.

Jokainen ihminen on ainakin omalta osaltaan kokemusasiantuntija, ja kuka tahansa on pätevä arvioimaan, miltä jokin nimi tuntuu. Moni on ollut päättämässä lapsensa nimeä.

Sukunimi ei ole identiteetin kannalta yhtä tärkeä kuin etunimi. Monilla ihmisillä on niitä elämän aikana vähintään kaksi, mutta myös sukunimi on tärkeä, koska sen avulla ihminen liittyy yhteisöön.

Aiheen kiinnostavuutta osoittaa se, että edellisen vuoden suosituimmista etunimistä uutisoidaan säännöllisesti. Pelkästään lehtiä lukemalla on pysynyt perillä esimerkiksi siitä, että Korhosten määrä on ylittänyt Virtasten määrän vaikeasti selitettävistä syistä.

Urpo Kankaan kirja Etunimet, sukunimet ja laki (Alma Insights, 2026) on verraton johdatus nimien maailmaan. Kangas on siviilioikeuden entinen professori, joka on ollut nimilautakunnan puheenjohtajana tekemässä noin 25 000 nimiin liittyvää päätöstä.

Kirja on välttämätön perusteos jokaiselle, joka joutuu työssään arvioimaan nimivalintojen pätevyyttä. Samalla se on antoisa teos kenelle tahansa nimistä kiinnostuneelle.

Kirjan voi sanoa olevan kulttuurijuridiikkaa. Siitä avautuu näkymä oikeudellisiin ongelmiin, mutta Kankaalla on silmää koko inhimilliseen kulttuuriin. Hän viittaa antiikin klassikoihin (Odysseia), moderniin kirjallisuuteen (Houellebecq), filosofiaan (Wittgenstein), populaarimusiikkiin (Leevi and the Leavings) ja taiteilijanimiin (Rosa Liksom). Teksti osoittaa myös kielitieteen asiantuntemusta.

* *

Tuntuu, että Kankaalle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Mukana on huumoria ja ripaus omaa henkilöhistoriaa, kun Kangas kertoo Jussi-vaaristaan. Tämä löysi junanraiteilta vastasyntyneen ja elossa olleen lapsen, joka jäi sukuhistorialtaan tuntemattomaksi. Tarjolla on retkiä historiaan ja vieraisiin kulttuureihin. Kangas on omaksunut sen julki kirjoittamansa periaatteen, että hyvässä hallinnossa tarvitaan hyvää sydäntä.

Tiukan juridiikan tärkeys on ennen muuta siinä, että se osoittaa äärimmäisiä sopivaisuuden rajoja. Ilman voimassa olevia lakeja Suomessa olisi Varastettu Pieni -niminen lapsi.

Kulttuuri elää ajan myötä, ja vieraskielisen väestön lisääntyessä on hyväksytty nimiä, jotka vain kotimaisten kielten näkökulmasta ovat outoja. Siksi lait ja niiden tulkinnat elävät ajassa.

Aivan kaikki kirjan teemat eivät kiinnosta maallikoita, vaan ovat tärkeitä vain nimivalinnan ammattilaisille. Niiden kohtien yli voi kuitenkin vaivattomasti hypätä.

Aikuisten nimissä sallitun rajat ovat laveammat kuin lapsilla, koska jokainen täysi-ikäinen kantaa nimenmuutostensa seuraukset itse. Alaikäisten nimistä on sen sijaan päätettävä erityisen hienotunteisesti. Nimenmuutoksen yhteydessä voidaan ottaa huomioon jopa alle 12-vuotiaan mielipide.

Kirjassa on kaunis lause, joka ei liity vain nimiin vaan elämään yleensä: ”Lapsi on itsenäinen oikeudellinen subjekti, eikä mikään perheen lisäke.”

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua