Hiekan taidemuseo antaa ensiapua kaukokaipuuseen ja näyttää Pariisin ja Italian inspiroimaa kuvataidetta

12.12.2021

Mahdollinen näkymä Martta Helmisen ja Ester Heleniuksen vuonna 1920 vuokraamasta ateljeesta Pariisissa. Kuva: Katri Kovasiipi

KUVATAIDE | Hiekan taidemuseon ja Tampereen taidemuseon 90-vuotisjuhlanäyttely Rohkeasti reissuun keskittyy tamperelaisen kuvataiteen Eurooppa-vaikutteisiin vuosikymmenten takaa.

Rohkeasti reissuun Hiekan taidemuseossa (Pirkankatu 6, Tampere) 28.4.2022 asti.

Vierailu Hiekan taidemuseossa on aina lepohetki nykyajasta. Kun vain malttaa museon seinien sisäpuolella pitää puhelimen somekanavat kiinni, voi antautua hiljaisten huoneiden rauhaan ja estetiikkaan, jota vanha kuvataide, eri puolilta maailmaa kerätyt taide-esineet ja järkähtämättömät antiikkihuonekalut ylevöittävät.

Nykyisessä näyttelyssä Rohkeasti reissuun Hiekan taidemuseo ja Tampereen taidemuseo juhlistavat 90-vuotista olemassaoloaan. Samalla näyttely irrottaa mielen kohti matkustamisen ja vaikutteiden omaksumisen vapautta, joka oli itsestäänselvyys vielä pari vuotta sitten.

Näyttelyn järjestämisessä on osuutensa myös Tampereen Taiteilijaseuralla, joka täytti viime vuonna sata vuotta. Nähtävillä olevat teokset ovat valikoituneet Tampereen Taiteilijaseuran taiteilijoilta, jotka ovat saaneet taiteeseensa inspiraatiota, aiheita ja kuvastoa matkoiltaan ulkomaille, erityisesti Italiaan ja Ranskaan, 1900-luvun alkupuoliskolla.

KUVA2 Allan Salo Laivarantaa

Allan Salo (1901–1978): Laivarantaa (öljy, 1928). Kuva: Jari Kuusenaho

Ulkomaille taiteilijat hakeutuivat tuolloin nimenomaan opiskelemaan ja omaksumaan uusimpien taidevirtausten vaikutteita. Firenze oli merkittävä opiskelupaikka Gabriel Engbergille ja Emil Danielssonille, Pariisin yksityisissä taideakatemioissa opiskelivat Lennu Juvela, Hilja Tolvanen, Aili Elfsbacka, Martta Helminen, Allan Salo, Tauno Hämeranta, Matti Petäjä, Erkki Kulovesi ja Anna Järvinen.

Näyttelyn taiteilijoita ovat inspiroineet italialaiset maisemat, pariisilaiset kaupunkinäkymät, salaperäiset kujat ja satamat, eteläisen auringon intensiivisessä valossa kylpevät värit.

KUVA3 Antti Saarela Vanhaa Pariisia

Antti Saarela (1899–1981): Vanhaa Pariisia (öljy, 1949). Kuva: Jari Kuusenaho

Taiteilijoiden opintomatkat mahdollistuivat yleensä apurahojen turvin. Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnot ja apurahat tulivat haettaviksi 1800-luvun lopulta alkaen, Alfred Kordelinin säätiön apurahat 1920-luvulta lähtien sekä Tampereen kaupungin apurahat vuodesta 1948.

Ainakin Martta Helmisellä oli tukenaan myös vauras kotitausta. Hän viettikin ajanjaksoja sekä Italiassa että Pariisissa. Näyttelyyn on installoitu Martta Helmisen ja Ester Heleniuksen ateljeekoti, johon he majoittuivat Pariisissa kevättalvella 1920.

Tässä Montparnassen kaupunginosan ateljeessa, osoitteessa 6 Rue Vercingétorix, oli asunut Paul Gauguin vuosina 1893–94. Samassa talossa oli myös useita pohjoismaisten taiteilijoiden suosimia ateljeita, joiden asukkaita ovat olleet mm. Edvard Munch ja August Strindberg.

KUVA4 Matti Petaja Eiffel torni

Matti Petäjä (1912–1995): Eiffel-torni (öljy, 1949). Kuva: Jari Kuusenaho

Eniten aikaa kannattaa unohtua viettämään Kauko Salmen (1928–2005) kaitafilmien ääreen. Elävät kuvat 1950-luvun Pariisista ja 1960-luvun Espanjasta pyörivät rinnakkaisilla tv-ruuduilla. Niitä pystyy seuraamaan yhtä aikaa, ikään kuin kaksikanavaisena installaationa, ja katsojana aloin ainakin itse keksiä metkoja merkitysrinnastuksia näytöillä näkyvien tilanteiden välille.

Salmen kaitafilmit ovat värillisiä, ja ajan kuvat erottuvat ihmisten pukeutumisesta, värien aikasidonnaisesta sävyttyneisyydestä, ajoneuvojen muodoista, kuvavirran pehmeydestä, joka tuntuu hyvältä vastapainolta nykynäyttöjen yliterävälle ilmaisulle. Hiukan samea kuva ja ääniraitojen totaalinen puuttuminen jättävät tilaa katsojan omalle mielelle. Mykkäfilmiä katsotaan keskittyneemmin kuin äänillä pilattua.

KUVA5 Kauko Salmi kaitafilmit

Kauko Salmen kaitafilmit kertovat matkoista Pariisiin (1956–61) ja Espanjaan (1961). Vasemmalla ruudulla pianisti Ilmari Patrikainen ja vuokraemäntä Madame Krook tanssin pyörteissä, oikealla kuvaruudulla näkymä espanjalaiselta kujalta. Kuva: Katri Kovasiipi

Tv-ruutujen vierellä on vitriini, jossa Kauko Salmen käyttämä kaitafilmikamera Nizo Heliomatic 8 kantolaukkuineen on esillä. Laadukas laite, jolle nykyaikainen digi-välineistö ja -formaatit eivät varmasti pärjää, jos niiden kestävyyttä aletaan vertailla 50–100 vuoden aikajänteellä.

Toki vuosikymmenten mukanaan tuomia kulumisen näkymiä kantavat tallenteet tuottavat myös nostalgisia väristyksiä. Tietoisuus siitä, että katselee hyvin todennäköisesti jo edesmenneitä ihmisiä ja maisemia, jotka eivät ihmisten toiminnan vuoksi enää voi olla entisellään, synnyttävät erityisiä, hartauden säiettä mukanaan kantavia tunnetiloja.

KUVA6 Kauko Salmi Katedraali

Kauko Salmi (1928–2005): Katedraali (öljy, 1957). Kuva: Katri Kovasiipi

Kauko Salmi toimi Hiekan taidemuseon intendenttinä eli johtajana vuosina 1967–1993. Taiteilijana hänet tunnettiin ennen kaikkea maalarina, mutta hän on tehnyt myös muutamia julkisia veistoksia ja reliefejä sekä exlibriksiä.

Nykykatsojan silmin Kauko Salmea voi pitää myös videotaiteen edelläkävijänä. Vaikka hänen kaitafilminsä ovat matkakuvauksia, matkakuvia liikkuvan kuvan muodossa, niissä on havaintojen ja kuvakerronnan tasoja, joita niiden syntyhetkien jälkeen kulunut aika on ainoastaan parantanut.

Kirjasto ja internet antoivat kovin vähän lisätietoa Kauko Salmesta, ja mieltäni jäikin kaihertamaan, olisiko hänen elämäntyötään aiheellista tutkia lisää.

Katri Kovasiipi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua