Loppukiitokset. Kuva: Kati Eskola

Siuron Koski-Teatterissa sai kantaesityksensä Heidi Korkiakankaan käsikirjoittama ja ohjaama koko perheen näytelmä Havu ja Neulanen.

Näytelmä on toteutettu ison työryhmän voimin. Mukana on kaikkiaan parisenkymmentä kaikenikäistä esiintyjää ja myös paljon muita henkilöitä, jotka mahdollistavat esityksen toteutuksen. Useat heistä ovat arvatenkin aivan ensikertalaisia, monet toki kokeneita harrastajia. Juuri tässä piilee osaltaan kesäteatterin ainutlaatuisuus ja autenttisuus. Toimiva lavastus ja hauskat ja värikkäät puvut ovat vaatineet kymmeniä ja kymmeniä työtunteja itse näytelmänteon rinnalla. Tässä ei vain vähän harrastella, vaan harrastetaan suurella sydämellä, antaumuksella ja toden teolla.

* *

Näytelmän alussa esitellään kaikki tarinan hahmot. Perheen vanhempi tytär ja isä ovat pahanlaisia someriippuvaisia. Nuorempi tytär Havu (Iisa Kivelä) on kuitenkin todellinen luontoihminen, ja hän lähtee metsään omille seikkailuilleen. Toiset eivät edes huomaa hänen katoamistaan. Tarina etenee mukavasti ja kaikille esittäjille löytyy sopivasti näyteltävää. Tekstissä on mukana myös ilahduttavasti vanhoja suomalaisia loruja ja sanontoja.

Ajankuva on oivaltava ja se tuodaan esille huumorin keinoin. Tekstin sanoma on mitä tärkein ja ajankohtaisin. Tarina ottaa kantaa esimerkiksi kännyköiden ja sosiaalisen median ylivaltaan, mutta se ei kuitenkaan sorru saarnaamaan sormi pystyssä. Esityksessä ei myöskään lässytetä lapsille tai näytellä vaivaannuttavan yliampuvasti. Valittu tyylilaji pysyy hienosti kuosissaan näytelmän alusta loppuun asti.

Mukava ja mukaansatempaava musiikki haittaa kuitenkin harmillisesti repliikkien kuuluvuutta ja ainakin vielä ensi-illassa osa lapsista puhui kovin hiljaa. Olisiko mahdollista saada vielä äänentoistoa näyttämölle, sillä jopa nelosrivillä jäi paljon repliikkejä kuulematta. Myös ohiajavat autot ja moottoriveneet toivat tietysti oman haasteensa kuuluvuudelle.

Asiantuntijaksi ensi-iltaan sain Hannele-mummin lisäksi hänen kuusivuotiaan tyttärenpoikansa Maxin, joka oli ensimmäistä kertaa kesäteatterissa.

* *

Noin tunnin mittaisessa esityksessä on väliaika. Kahvilassa on myynnissä irtokarkkeja, kahvia (pumpputermari on aina plussaa) ja porkkanakakkua. Väliajan lähestyessä makkaran tuoksu valtasi katsomon.

Tauko on tietysti hyvä asia kahvilan myyntiä ajatellen, mutta muuten käsikirjoituksen olisi mielestäni voinut hyvin tiivistää noin kolmeen varttiin. Lopussa näytelmä toisti vähän itseään.

Kaipasin myös laulua musiikin oheen: esimerkiksi oivallinen reggae suorastaan huusi sanoja ja näin esitys olisi saanut vielä lisää menoa ja meininkiä.

Mummi ja Max. Kuva: Kati Eskola

* *

Koski-Teatterin miljöö on mitä upein. Kapea polku vie kohti päämäärää. Lippukioski on juuri sellainen, kuten kesäteatterin kioskin kuuluu ollakin. Katsomo nousee tarpeeksi ja selkänojat ovat tukevat. Lavan takana näkyy järvi. Katsomo ei ole katettu, joten Max opastaa tulevia katsojia varaamaan mukaan lippalakin ja aurinkorasvaa.

– Ainakin niska pitää suojata erityisen hyvin.

Max mietti etukäteen onko esitys kovin jännittävä, mutta päätteli sitten, että kun ollaan ulkona valoisassa, se ole liian pelottavaa.

Esityksen jälkeen Max tuumi, että esitys oli hauska eikä lainkaan liian jännittävä. Erityisesti hän piti hassunkurisesta Näkistä (Mari Äijälä). Hänen mielestään esitystä oli kiva katsoa, mutta hän ei oikein osannut sanoa, mistä siinä oli kysymys. Seuraavalla kerralla hän haluaisi mennä elokuviin ja sitten sisälle teatteriin, mutta tämä ulkoelokuvakin (!) oli kyllä ihan mukava kokemus ja hän lähtee mielellään taas mukaan.

Hannele antoi esitykselle kolme tähteä ja Max neljä. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että lapset ovat aina oikeassa. Ainakin kun kyseessä on teatteriesityksen tähtiarviointi.

Annetaan esitykselle siis neljä tähteä.

Teatteriliput ovat varsin kohtuuhintaiset ja erilaiset perheliput oiva lisä lippuvalikoimiin.

Suosittelen lämpimästi jättämään kännykät kotiin, ottamaan mukaan hatut ja aurinkorasvaa sekä varaamaan pikkurahaa kanttiiniin. Näin voi nauttia kesäpäivästä yhteen hiilen ponnistavassa Siuron Koski-Teatterissa.
Tämä on yhteistä ja yhteisöllistä tekemistä Suomen suvessa parhaimmillaan – sekä esiintyjille että katsojille.

Kati Eskola

Havu ja neulanen

HUOM! Äänisuunnittelun kohdalta listasta puuttuu Emilia Helmisen nimi.

Kantaesitys Siuron Koski-Teatterissa 31.5.2026. Esityksiä 18.6. asti. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua