Murrosvaiheita, aikatasoja ja vallan heijastumia Tampereen taidegallerioissa

22.05.2021

Virve Lilja: Signs of Life (2020, vasemmalla), It’s All About the Bees III (2020) ja Mother Forever (2019) Galleria Saskiassa.

GALLERIAKATSAUS | Katri Kovasiipi kirjoittaa Virve Liljan taiteesta Galleria Saskiassa sekä Kristiina Sarion ja Kastehelmi Korpijaakon näyttelyistä Taidekeskus Mältinrannassa.

Murrosvaiheita munatemperalla

Kristiina Sarion munatemperamaalauksissa korostuvat nyt maanläheiset värisävyt. Teosten kuva-aiheet keskittyvät lapsiin, jotka näyttävät elävän lapsuuden leikkien ja alkamaisillaan olevan varhaisen teini-iän murroksessa.

Maalausten henkilöiden vaatteet lököttävät jo teinimäiseen tapaan, kehonkieleen on hiipinyt murrosikäisen angstin lojuvaa vetelyyttä, mutta kuva-aiheiden sisällöissä pilkahtelee sadun ja myyttien elementtejä. Sisäisessä maailmassa voidaan vielä ratsastaa ritarin sotisovassa ja rantavedessä vaanii hirviö.

KUVA2 Sario Maltinranta Kevat

Kristiina Sarion maalaus Kevät (Murto, 2021) on syntynyt munatemperalla koivuvanerille.

Jo näyttelyn nimi Murto viittaa murtumakohtaan, rajamaahan, muutoksen tilaan. Värisävyjen neutraalius luo yllättävää uhkaa: yhtään emme voi tietää, mihin suuntaan elämä tästä hieman sisäänpäinkääntyneestä muutoksen hetken aistimisesta kääntyy.

Kristiina Sario on käsitellyt myös aiemmissa teoksissaan sadun maailmaa ja sen kietoutumista nykyhetkeen. Tekniikkavalintana munatemperamaalaus luo omaa tunnelmaansa ja sopii hyvin Sarion tapaan luoda teoksiin jännitteisiä yksityiskohtia.

Jo ennen öljyvärien keksimistä käytetyssä munatemperatekniikassa värit sekoitetaan itse väripigmentistä ja kananmunasta. Munatempera oli yleisin tekniikka vaikkapa renessanssimaalareilla vielä 1400-luvulle asti, ja se on edelleen yleinen ikonimaalauksissa.

Taiteilijan tyylissä korostuu realismin ja fantasian herkullinen yhteenkietoutuminen, joka on näissä uusissa teoksissa hienovaraisempaa ja vihjailevampaa kuin aiemmin. Sariolla on maalarina hyppysissään aimo annos myös kuvittajan taitoa.

Kristiina Sario: Murto. Munatemperamaalauksia. Studio Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, 25.5.2021 saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16. Näyttelyn teemojen ympärille rakennettu performanssi: Kainulainen & Latva su 23.5. klo 15.

* *                     

Vallan heijastumia ruohon tasolla

Galleria Mältinrantaa hallitsee minimalistinen hiljaisuus. Kastehelmi Korpijaakko keskittyy ruohoon käsitetaiteen alaa edustavassa näyttelyssään Muistiinpanoja ruohosta, juurista ja kontrollin historiasta.

Aihevalintana ruoho on huikean kiinnostava: se on vaatimatonta, luonnontilaisena sitä monesti tuskin huomaa, mutta sen puuttuminen voi olla hälyttävää. Omakotitalojen pihoilla, golf-viheriöillä ja jalkapallokentillä siitä on tullut myös statuksen esittämisen muoto. Miten paljon maailmassa nähdäänkään vaivaa oikeanlaisen ruoholajikkeen oikean mitan ja tasaisuuden vaalimiseen. Miten paljon valtaa ilmaistaan särmikkäiksi ja virheettömiksi muokatuilla ruohokentillä?

KUVA3 Korpijaakko Maltinranta Tauko

Kuvassa on toinen osa Kastehelmi Korpijaakon teoksesta Tauko, joka ottaa haltuun Galleria Mältinrannan tilaa vastakkaisiin nurkkauksiin installoituna.

Näyttelykokonaisuus rakentuu valokuvien, tekstien ja tilallisten kokemusten varaan. Yhdelle seinustalle on ripustettu rivi sanomalehden sivuja muistuttavia tulosteita. Sivuilla on pienellä fontilla tekstiä, joskus vain jokin pienikokoinen kuva runsaan tyhjän tilan ympäröimänä. Kaikki sisällöt lähestyvät ruohoa, nurmikkoa, sen luonnontilaisuutta ja ihmisten pyrkimyksiä sen hallintaan eri suunnista. Näiden tekstien lukeminen ja pikkukuvien tutkiminen todellakin maksaa vaivan!

Jokainen teksti on käännetty myös ruotsiksi, englanniksi, viroksi ja arabiaksi. ”Kääntämisen ele on paitsi pohdintaa taiteen saavutettavuudesta myös sidoksissa teosten sisällöstä nouseviin kysymyksiin kommunikaatiosta ja toisen ymmärtämisen mahdollisuudesta”, Korpijaakko selvittää näyttelynsä tiedotetekstissä. Te

oksen toteutustapa rakentaa toisaalta saavutettavuusongelman kaikille, sillä teksti on hyvin pientä, vaatien vahvaa lähikontaktia kohteeseen. Ehkä myös ruohoa on katsottava hyvin läheltä, jolloin tuntee myös maan tuoksun.

Yksi Korpijaakon teossarja on syntynyt osallistamalla nuoria kiinalaismiehiä. Vuonna 2006 Pekingissä Korpijaakko oli jättänyt viikon ajaksi kertakäyttökameran nuorelle rakennustyömiehelle, ja pyytänyt häntä ottamaan sillä joka päivä kuvia arjestaan. Kuvissa toistuu miljöönä sama puisto ja hyvin samankaltaiset asetelmat nuorista miehistä kuva-alueen keskellä.

Teosteksteissä Korpijaakko kertoo, että yksi kuva poikkesi tästä asetelmasta, mutta sitä kuvaa en teosrivissä näe. Onpa häiritsevää. Näin esiin nousee myös kysymys vallankäytöstä siinä, mitä meille yleensäkin jätetään näyttämättä. Tai kuka onkaan oikeassa, jos se, mitä kuvassa näkyy ja mitä siinä väitetään näkyvän, ovat ristiriidassa keskenään.

Kastehelmi Korpijaakko: Muistiinpanoja ruohosta, juurista ja kontrollin historiasta. Galleria Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, 25.5.2021 saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16.

* *

Aikatasojen ja ikäkausien yhtäaikaisuudesta

Toisiinsa sulautuvat lapsen ja vanhuksen hahmot ovat häivähdelleet Virve Liljan tuotannossa jo aiemminkin. Nyt Galleria Saskiassa nähtävässä teossarjassa Between the lines tämä idea on saanut entistä kärjistyneemmän ja kaksijakoisemman muodon. Värimaailma tässä teossarjassa on kuin vanhan valokuvan seepian sävyistä poimittu.

Teokset korostavat toisaalta elämän lyhyyttä, toisaalta toisiinsa sulautuvien ikäkausien kerrostumia yksilön elämänkaaressa. Ne saavat mielessä häivähtämään myös väittämän, jonka mukaan kannamme kaikkia ikävaiheita sisällämme aina. Liljan teokset saavat myös pohtimaan, mitä tuo väite todella voi tarkoittaa.

Useissa Liljan maalauksissa ryppyiset vanhuskasvot hallitsevat kokonaisuutta, mikä tuntuu raikkaalta valinnalta aikana, jolloin vanhuutta yleisesti vähätellään, piilotellaan ja kierrellään eufemismien ”ikääntyvä”, ”ikääntynyt” ja ”seniori” avulla. Lilja näyttää, että vanhuuden voittamat kasvot voivat olla kiinnostavat ja tunteita herättävät.

KUVA4 Virve Lilja Between the lines Saskia

Virve Liljan teossarja Between the lines muistuttaa, miten elämämme on yleensä ryppyjen välissä: sekä synnymme että kuolemme ryppyisinä.

Saskiassa on Liljalta esillä myös toinen teossarja, Greetings to Hilma. Tämän sarjan maalaukset ja serigrafiat ovat alkaneet kehittyä tussilla tehdystä tahrasta tai luonnoksesta, ikään kuin kuva-aihiosta orgaanisesti kasvaen, laajentuen ja syventyen.

Lilja on kiinnostunut abstraktin ja esittävän välimaastosta, jonka tutkimiseen tämänkaltainen tekniikka soveltuukin mainiosti. Nämä teokset antavat myös katsojalle loistavan tilaisuuden tarkastella omaa katsomisen tapaansa: etsinkö teoksista ensisijaisesti tunnistettavia muotoja ja hahmoja, vai lähestynkö niitä muotojen ja värien välisten jännitteiden kautta? Miten kokemukseni teoksesta muuttuu, jos vaihdan katsomisen tapaa?

Liljan aikaisemmasta tuotannosta tuttuja verkkomaisia muodostelmia nähdään nytkin muutamissa serigrafioissa, mutta kokonaisuutena hänen muotokielensä on tullut yhä lähemmäs figuratiivisia elementtejä sisältävää ihmisyyden tutkimista.

Virve Liljan grafiikkaa ja maalauksia. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere, 2.6.2021 saakka ma–pe 12–18 ja la–su 12–16.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua