Abdulrazak Gurnah. Kuva: Tammi / Mark Pringle
KIRJAT | Loppuelämät on Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Abdulrazak Gurnahin kertomus kirjanpitäjän ja sotilaan vaiheista ensimmäisen maailmansodan melskeissä.
”Kirjassa esiintyy monenlaisia persoonallisuuksia joilla on hyvin erilaisia tapoja nähdä ja kokea asiat.”
ARVOSTELU
Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät
- (Afterlives, 2020)
- Suomentanut Einari Aaltonen.
- Tammi, 2022.
- 339 sivua.
Voisi luulla, että kirjanpitäjästä ja muutamasta eksyneestä sielusta kertova kirja olisi alun alkujaankin tylsä, mutta ei. Teoksessaan Loppuelämät (Tammi, 2022; suom. Einari Aaltonen) sansibarilaissyntyinen Abdulrazak Gurnah punoo aivan tavallisten ihmisten elämästä mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kertomuksen.
Gurnahin kieli on hemingwaylaisen kovaksikeitettyä ja toteavaa, ja sitä on nautinto lukea. Vaikka yllätyksillä ja väkivallalla ei mässäillä, teos ei jätä kylmäksi. Ikään kuin ohimennen kerrotuilla kuvauksilla arjen askareista luodaan uskottava kuva 1900-luvun alkupuolen Afrikasta. Asumistavat, perheen sisäiset järjestelyt, työ ja vapaa-aika, lounastauot ja ruokalajit avaavat lukijalle kurkistuksen vieraisiin tapoihin ja kulttuuriin.
Tapamuslimi käy moskeijassa peseytymässä ja nauttii siitä, että voi rukoillessaan olla omassa rauhassa yhteisön keskellä. Hän saa käytännöstä tunteen, että kuuluu johonkin ja saa olla osa jotain suurempaa. Odotuksentäytteisen kiroilun siivittämä kertomus laivaan asennettavasta uudesta potkurista vie ensimmäisen maailmansodan jälkeisen aikakauden murrokseen, kun Afrikka siirtyy modernin teknologian aikaan muun maailman mukana.
Saksalaiset ovat omien sanojensa mukaan tulleet Afrikkaan sivistämään villejä, mutta tosiasiassa he käyttäytyvät kuin suomalaiset Tallinnassa. Kun valistuksen ja kehityksen ohut pintakuori otetaan pois, eurooppalaisen nahan alta paljastuu samanlainen villi-ihminen kuin mitä he itse halveksivat.
Kaikki sotilaselämän raakuudet, kuten alokkaiden hakkaaminen ja nöyryyttäminen, on ulkoistettu paikallisille. Valkoiset miehet jakavat käskyjä eivätkä tahraa käsiään, mutta ovat samalla ahdistuneen tietoisia siitä mitä tekevät. He eivät voi muutakaan, on vain toteltava kaukaa kotimaasta annettua käskyä.
Sodalla ja kauhulla voisi mässäillä, mutta Gurnah ohittaa raakuudet ja säilyttää kirjassa tasaisen, hillityn sävyn. Veri ja väkivalta vilahtaa ainoastaan painajaisunissa.
* *
Teoksen rakenne on tyylikäs. Ihmiskohtalot kiertyvät ja toistuvat samankaltaisina sukupolvesta toiseen. Yhden henkilön mahdollisiin elämänvaiheisiin viitataan toisen henkilön elämän kautta, ja lukija jää pohtimaan mitä olisi tapahtunut jos asiat olisivat menneet toisin. Loppuelämät näyttää päällisin puolin ihan tavalliselta sukukronikalta, mutta kirjoitustekniset ratkaisut on ovelasti piilotettu pinnan alle niin, ettei niitä havaitse ellei ala varta vasten kaivella.
Teoksen kehyksen muodostavat kirjanpitäjä Khalifa sekä sotaan katoava Ilyas (nimi viittaa Odysseukseen ja harharetkiin). Khalifan elämää seurataan nuoruudesta vanhuuteen, kun taas Ilyasin kohtalo on tarinan arvoitus, jonka selvittäminen jää muiden tehtäväksi. Henkilöt käyttäytyvät eri tavoin eri ikäisinä ja eri ihmisten läsnäollessa, ja se tuo heihin syvyyttä ja realistisuutta. Kirjassa esiintyy monenlaisia persoonallisuuksia, joilla on hyvin erilaisia tapoja nähdä ja kokea asiat.
Kulttuuritoimituksen Kikka Holmberg haastatteli Loppuelämät-teoksen suomentajaa Einari Aaltosta.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Äitiä on aina ikävä, vaikka roolit vaihtuvat – arviossa Anna Järvisen Arvaamaton
KIRJAT | Äidin sairastuminen muistisairauteen on saanut ruotsinsuomalaisen laulajan ja lauluntekijän Anna Järvisen pohtimaan suhdetta äitiin.
Kaiken opin alku – arviossa Hannu Syväojan Koulu joen varrella
KIRJAT | Hannu Syväojan ensimmäinen opinahjo Sarkkilan kansakoulu nousi Punkalaitumen keskuskylään vuonna 1875 ja toimi yli sata vuotta.
Tenhoava romaani kertoo paljon, mutta ei selitä mitään – arviossa Jonas Hassen Khemirin Siskokset
KIRJAT | Jonas Hassen Khemirin romaanin keskushenkilö on Jonas Hassen Khemiri -niminen mies – mutta onko Mikkolan sisaruksia todella olemassa?
Nukkeleikin loppu on pettymys – arviossa Mari Luoman Mysteerimestarit-dekkarisarjan toinen osa
KIRJAT | Mysteerimestarit Olivia ja Isac jatkavat tutkimuksiaan, mutta Nukkeleikin loppu ei yllä kirjasarjan ensimmäisen osan tasolle.