Kansikuva: Jussi Jääskeläinen
KIRJAT | Kirjallisuustieteen dosentti vie lukijansa kävelylle kirjalliseen maailmaan. Reitillä tutustutaan mieskirjailijoiden tuotantoon vuosien varrelta: mukana ovat niin Marcel Proust, Joseph Conrad kuin Matti Yrjänä Joensuu.
”Ainoana naisena esseen arvoiseksi on katsottu Tove Jansson, jonka osalta tarkastellaan erityisesti muumien taloudellista puolta”
ARVOSTELU
Pekka Vartiainen: Matkalla… jossakin päin kirjamaailmaa
- Avain, 2023.
- 207 sivua.
Pekka Vartiainen on kirjallisuustieteen dosentti. Tässä teoksessa luvataan matkantekoa kirjallisuuden parissa, flanöörin elkein. Kansi viittaa teoksessa mainittuun Caspar David Friedrichin maalaukseen Vaeltaja sumumeren yllä, jossa kulkija tähyää sumusta esiin nousevia vuorenhuippuja. Tässä tapauksessa vuoret ovat kirjoja, joiden välillä vaelletaan.
Millaisia Vartiaisen matkan kiintopisteet sitten ovat? Ensimmäisessä esseessä lähdetään Evelyn Waugh’n Mennyt maailma -romaanista ja käsitellään Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemaa, silloin ja nyt. Miltä 1980-luvulla kohahduttanut teos vaikuttaa 2020-luvulla?
Joseph Conradin Pimeyden sydän ja Raymond Carver saavat omat esseensä, Carverin yhteydessä puhutaan myös Robert Altmanin elokuvasovituksesta. Marlowin matkakertomuksen vastaanottoa Vartiainen käy läpi huolella, samoin Altmanin Oikopolkuja-elokuvan ja Carverin novellien välisiä eroja.
Vaeltaja sumumeren yllä -taulu nousee esiin Matti Yrjänä Joensuuta ja tämän Harjunpää-kirjoja käsittelevässä esseessä, jossa pohdiskellaan Harjunpään merkitystä rikoskirjallisuuden ja ”oikean” romaanin välisen matkan tekijänä.
Ainoana naisena esseen arvoiseksi on katsottu Tove Jansson, jonka osalta tarkastellaan erityisesti muumien taloudellista puolta. Vartiainen lähtee vuonna 1995 julkaistusta lehtijutusta, jossa muumibuumille kaivattiin jo uutta verta. Naantalilaisena Vartiaisella on luonnollisesti mielipiteensä Muumimaailmastakin.
Marcel Proustiinkin päästään. Vartiainen pääsee kehuskelemaan vihdoin vuonna 2019 suorittamallaan luku-urakalla: kyllä hänkin on Proustinsa nyt lukenut, ja kylläpä olikin kokonaisvaltainen lukuelämys! Proustista päästään luontevasti Knausgårdiin ja Päätaloon.
Muuten Vartiaisen aiheet ovat minulle tuttuja, mutta Markku Lahtela oli uusi nimi. Ei sinänsä ihme; Lahtela teki itsemurhan samana vuonna kun minä synnyin. Lahtelan mutkikas, kokeellinen ja rajojarikkova kirjallisuus ei ole jäänyt sillä tavalla elämään, että minä olisin siitä kuullut. Vartiaisen kuvaus Lahtelan urasta ei erityisemmin lukuhaluja herätäkään.
Lopussa on vielä esseen verran kauhukuvien maalailua kirjan uhanalaisesta tulevaisuudesta lukutaidottomuuden, digimuotojen ja tekoälyn puristuksessa. Se ei varsinaisesti erityisen tuoreita näkemyksiä esittele; tätä kauhistelua on saanut lukea muutenkin tarpeeksi. Tekoälystä varsinkin olisin kaivannut jotain syvällisempää sanottavaa, tässä muodossa olisi kannattanut jättää mainitsematta koko tekoäly.
* *
On pakko myöntää: Matkalla… jossakin päin kirjamaailmaa (Avain, 2023) on hieman pettymys. Ensimmäinen harminaihe on sen käsittelemän kirjallisuuden sukupuolijakauma. Sinänsä on kai odotettavissa, että tällaisessa kirjassa kirjoitetaan lähes yksinomaan miehistä; katsotaanko naisista kirjoittamisen olevan sitten naisille sopivaa puuhaa vai mistä moinen yksipuolisuus, mutta kyllä se kirjasta tylsemmän tekee ja tuntuu tässä ajassa kovin vanhanaikaiselta. Onneksi minulla on vastapainoksi Suurteoksia 2 -esseekokoelma odottamassa lukuvuoroaan!
Vartiaisen tyyli on muutenkin vähän kuiva ja akateeminen. Sinänsä hän kuvaa esimerkiksi teosten aikalaisvastaanottoa ansiokkaasti ja nojaa akateemiseen tapaan lähteisiin selkeästi. Paikoin ehkä kaipaisin voimakkaammin Vartiaisen omaa näkemystä: hän selostaa pitkällisesti muiden tulkintoja ja luentoja, mutta mitä hän itse ajattelee?
Epäilemättä Matkalla… jossakin päin kirjamaailmaa on kiinnostavimmillaan silloin, kun Vartiainen käsittelee jotain itselle merkityksellistä teosta. Silloin näistä näkemyksistä saanee enemmän irti. Minulle ei valitettavasti sellaisia osumia kohdalle tullut, eikä Vartiainen erityisemmin onnistu lukuhaluakaan herättämään. Tällaisia teoksia luen pääasiassa kahdesta syystä: saadakseni uusia näkemyksiä tuttuihin kirjoihin tai löytääkseni uutta luettavaa. Matkalla… ei valitettavasti tällä kertaa osu kumpaankaan tarpeeseen, eikä ole itsessään riittävän säkenöivää kirjallisuutta.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kissa antaa elämälle uuden suunnan – arviossa Shō Ishidan Lääkkeeksi määrätään kissa
KIRJAT | Mystinen mielenterveysklinikka määrää jokaiseen vaivaan lääkkeeksi kissan. Episodiromaanissa kissaterapia saa ihmiset tarkastelemaan elämänvalintojaan uudessa valossa.
Ahaa-elämyksiä ja välineitä nykymenon ymmärtämiseen – arviossa Sosiologinen modernisaatioteoria
KIRJAT | Pekka Sulkunen selittää teoksessaan, miten länsimaiset yhteiskunnat ja yhteisöt teollistuivat, markkinavaltaistuivat, demokratisoituivat ja hyvinvointivaltiollistuivat.
Timo Airaksisen ateismi horjuu hetken, kun vastassa on viimeinen raja – arviossa Hyvä kuolema
KIRJAT | Timo Airaksinen puolustaa eutanasiaa ja vanhuksia ja haukkuu epäröivät lääkärit ja poliitikot. Pidäkkeetöntä tekstiä on nautinto lukea, mutta kirjan tyly loppupäätelmä ei lohduta lukijaa.
Mitä nyt pientilallinen voisi metsätilkustaan ymmärtää? Arviossa Teemu Kaskisen Yö ja usva
KIRJAT | Yö ja usva -romaanissa kirjailija Teemu Kaskinen astuu metsäntutkijoiden salaseuroihin, noihin ukkojen jaarittelumoottorilla käyviin konjakintuoksuisiin palavereihin.