Kakka lentää taas ja koiratkin ovat söpöjä – arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes yhennestoista paikas

Kuvat: Simo Ollila / Suuri Kurpitsa

Vuonna 2016 Sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon kiharoilleen laskenut kulttuurin monitoimimies, sarjakuvataiteilija, graafikko ja muusikko Ville Pirinen on palannut.

Vuosien 2017 ja 2021 välisen ajan läänintaiteilijana toiminut Pirinen jatkaa pienen julkaisutauon jälkeen nerokasta, tositarinoina kerrottuva urbaanilegendoja läpikäyvää Yhesti yhes paikas -sarjaansa, joka on vuodesta 2009 lähtien rikastuttanut sarjakuvan ystävien elämää. Parhaat Yhesti yhes paikas -tarinat ovat tehneet vuosien saatossa lähtemättömän vaikutuksen.

Suomalaisen sarjakuvan voimahahmon Pauli Kallion kanssa luotujen jazz-DJ Ornette Birks Makkosen seikkailujen ohella Yhesti yhes paikas -sarja on Pirisen pitkäkestoisin kokonaisuus. Koska kymmenennestä osasta on jo yhdeksän vuotta, käy Pirinen aluksi leppoisaan tyyliin läpi, mistä itse asiassa on kyse.

Eli: ”kummallisii kuulopuheita, outoja anekdootteja, urbaanilegendoja ja kaikkia ’tositarinoina’ kuultuja juttuja muokattuina sarjakuvix”, kuten maestro sarjan osuvasti yhden puhekuplan mitassa tiivistää.

Yksityiskohtia teoksesta. Piirros: Ville Pirinen

Sinne karmeiden kakkajuttujen, lentävien lauseiden ja epätodellisten mokailujen sekaan mahtuu myös Pirisen omalla hahmollaan tekemää pohdintaa siitä, miten näin mahtoi päästä käymään ja mitä siitä on mahtanut seurata. Kommelluksille ei irvailla tai naureskella, vaan niille hämmästellään ja niitä yritetään ymmärtää. Pirinen osaa nerokkaasti yhdistää kerrontaan sekä helkkarin söpöjä elementtejä, kuten suloisen mäyräkoiranpentunsa, että splättermäisesti seinille lentävää verta ja ulostetta. Silti leppoinen pilke silmäkulmassa ja empaattisuus eivät missään kohtaa katoa.

Tällä kertaa ollaan todella herkullisten kohtausten äärellä. Pahaa-aavistamattoman koiranystävän kannattaisi miettiä, missä koira on käynyt ennen kuin antaa sen nuolla naamaansa, ensitreffeillä ei kannata ottaa ruokamyrkytyksen riskiä ja paidan päälle pukemisen kanssakin voi olla välillä todella vaikeaa. Sukupolvien välinen kuilu voi välillä ilmetä esimerkiksi siinä, mille asioille saa nauraa – Kekkoselle ei naureta.

Yksityiskohtia teoksesta. Piirros: Ville Pirinen

Kuvallisen annin puolesta Pirisen pelkistetyn mustavalkoiset, yhden taustavärin päälle tehdyt viivapiirrokset onnistuvat upeasti tuomaan esiin henkilöjen ilmeiden häpeän, kauhun ja ahdistuksen, kun hommat alkavat mennä oikein kunnolla pieleen. Piirrostyylin ilmeikäs ”suttuisuus” toimii tekijän tunnusomaisena tehokeinona, samoin ruutukaavan mahdollisuuksien nerokas hyödyntäminen. 

Yhesti yhes paikas -tarinat voisivat sattua meistä kenelle tahansa, ja niitä voisi kertoa monilla tavoin. Ville Pirisen visuaalisesti rikas, överiin asti absurdi mutta samaan aikaan leppoinen sarjakuva toimii niiden välittäjänä timanttisesti. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa vedet silmissä. Lähes aina ensireaktio on, että ei voi olla todellista.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua