Arvokasta hillittömyyttä viiksien ja haitarin takaa – arviossa Janne Flinkkilän elämäkerta Pedro Hietasesta

Kuvat: Like / Sabrina Bqain

”Ei tehdä mitään tylsää kronikkaa”, oli Pedron Hietasen toive Janne Flinkkilälle, jonka neljän vuoden takainen 70-vuotisjuttu Hietasesta Ylellä vakuutti niin Pedron kuin M.A. Nummisenkin siitä, että Flinkkilä olisi oikea mies elämäkerran kirjoittajaksi.

Flinkkilä on taltioinut lukuisten keskustelutuokioiden ja laajan lähipiirin haastattelujen pohjalta hienon kokonaiskuvan lukemattomien keskeisten kulttuuristen käännekohtien polttopisteissä vaikuttaneesta ammattimuusikosta, sovittajasta, säveltäjästä, tuottajasta, juontajasta, koomikosta ja ennen kaikkea uteliaasta, taitavasta ja hyväntahtoisesta ihmisestä. Miehestä viiksien ja haitarin takana.

Kirjan keskeisimpiä tavoitteita on avata Iso kuva Pedro Hietasesta, mitä se on se pedrohietasuus?  Millainen ihminen Pedro Hietanen oikein on?

Siinä tavoitteessaan Pedro (Like, 2024) myös hienosti onnistuu. Koko kansalle tuttu ikoninen hahmo tunnetaan etenkin kolminaisuudesta viikset, haitari ja nauru. Pedro on kaikkien kanssa toimeen tuleva, empaattinen, huomaavainen, hyväntahtoinen ja ystävällinen ihminen. Joviaali, lupsakka ja aito persoona. Suuri muusikko, mestarillinen pianon ja haitarin taitaja. Sosiaalinen nero, jolta onnistuu vaikeidenkin persoonien kanssa toimiminen moninaisissa tuotannoissa ja tilanteissa.

Kirjasta selviää Hietasen uraa seuraamalla, millaista on muusikon elämä, kun ajat kuluvat, soittimet muuttuvat ja genret vaihtuvat. Kymenlaaksosta, Jaalan pitäjän Verlan kylästä kotoisin oleva Heikki Kalevi Hietanen (1949–2023) näkee suomalaisen kulttuurikentän kehityksen ja käänteet kuudella vuosikymmenellä ja monesta eri roolista. Muusikon ja säestäjän ohella Pedron ammattirooleiksi kehittyvät sovittaja, tuottaja, orkesterinjohtaja, säveltäjä, sekä koomikko ja juontaja.

Dave Lindholmilta viiksiensä vuoksi lempinimen Pedro saaneen Heikin tulevien urotekojen taustalla on Sally-äidin musikaalisuus. Korvakuulolta soittamaan oppinut lapsitähtipelimanni pääsee pianotunneille perheen muutettua Kouvolaan, missä nuottien maailma avautuu. Pula-ajan lapsitähdestä tie vie teini-ikäisenä Matti Lavin tanssiyhtyeeseen.

Kiinnitys Pepe & Paradiseen on käänteentekevä korkeakoulu Hietaselle. Siinä oppii tekemään sovituksia, levyttämään kunnon albumin ja tekemään oikean ulkomaankiertueen. Samalla tutustuu Otto Donneriin ja Love Recordsiin, mikä taas johtaa monenlaiseen. Moni asia on Pedrolla alkanut vastaamalla puhelimeen, kuten kiinnitys Jukka Gustavssonin ja Esa Kotilaisen kenkiin Wigwamiin.

Oman aikansa ykkösbändissä syntyy Nuclear Nightclub, jota seuraa muun muassa keikka Hyde Parkissa. Klassikkolevyn seuraajan Lucky Golden Stripes And Starposen äänittäminen Virgin Recordsin studiolla Oxfordshiressä oli virhe; siellä bändin luontaista soundia ei saatu irti eikä edeltäneen albumin nostetta toistettua.

* *

Musiikin moninaisista genreistä ja lajeista Pedro tiivistää hienosti, että ”kaikki on hyvää, kunhan se on hyvää”. Nuoremman polven luottotrumpetisti Jukka Eskola tiivistää musiikillisen pedrohietasuuden näin: ”Kaikki vähän rönsyilee.”

Pedron haitarinsoittotyylissä kohtaavat ragtime, dixieland ja 1900-luvun alun ”hanurijatsi”. Yhtä lailla New Orleansia kuin Vili Vesteristä, Flinkkilä tiivistää. Pedron musiikilliseen monipuolisuuteen on vaikuttanut vuosikymmenten pelimanni- ja säestysura. Mikään ei Pedron mukaan enää sen jälkeen hätkäytä, kun on soittanut taustoja niin Gunnar-nimiselle pukille kuin undergroundyhtye Spermille.

M.A. Nummiselle Pedro tarjoaa itseään hanuristiksi ikään kuin puolihuolimattomasti Love Recordsin toimistossa, jolle molemmat levyttivät. Ja taas soi kohta puhelin… Kirjakieltä puhuva oman elämänsä tutkimusmatkailija M.A. saa Pedrosta elämänikäisen luottokumppanin moninaisiin musiikillisiin retkiin, joissa hillittömyys, hätkähdyttäminen ja avantgardismi saavat loistaa. Yhteisiä keikkoja kaksikko tekee vuodesta 1976 vuoteen 2020. Dave Lindholmin sanoin ”se toimii ja siinä on hyvä svengi”.

Miten hassuttelu Kissana ja Jäniksenä eli Pommi Pommahduksena ja M.A.Nummisen Gommi Koikkalaisena ei sitten syönyt Pedron auktoriteettia niin sanotusti vakavammissa töissä? Filosofi Esa Saarinen löytää vastaukseksi Pedron tavan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja täysillä. ”On Pedro sitten frakki päällä tai Pommin hahmossa, hänen olemuksensa on aina yhtä arvokas.”

Hietasen oma bändi Pedro’s Heavy Gentleman syntyi Discophon-levy-yhtiön Mosse Wikstedtin ideasta: ”Tee sellainen haitarivetoinen crossover-levy, mikä itseäsi huvittaa”. Ja Pedrohan tekee, suuntaa antavana esikuvanaan yhdysvaltalainen kitaristi-laulaja Ry Cooder. Mukana on Pedron luottomiehiä Nummisesta Ronnie Österbergiin.

Konsepti pitää sisällään hillittömät kansitekstit, haitarin moniulotteisuuden ja kaikessa mukana olleen pienen twistin, mutta vastapainona PHG:ltä kuultiin myöhemmin myös vakavampaa tangolevyä Harri Marstion tomwaitsmäisillä tulkinnoilla, pianon eikä haitarin tuella. Aluksi tulkittiin muiden sävellyksiä, mutta kuudes albumi Naivismia (1984) pitää sisällään Jukka Itkosen naivistisia tekstejä Pedron säveltämiä ja laulamia. Kaikkiaan PHG julkaisi kymmenen albumia erilaisilla musiikillisilla teemoilla, kuten tango, reggae tai calypso.

Kakkoslevy Doingilla kitaraa soittaneen Jukka Orman mukaan ”Pedron näkemyksen mukaan musiikki on syytä tehdä hyvin, mutta myös niin että se menee ihmisille perille”. Pedro itse pohtii, että hänen levynsä ovat ”eräänlaisia protesteja kaikkea turruttavaa musiikkia kohtaan”.

* *

Omien bändien ja kokoonpanojen levytysten ja kiertueiden ohella Pedro on myös tuhannen studiosession mies. Hietasen viinessä soivat niin Tuomari Nurmion Valo yössä, Kasevan Mari, Yön Laulu rakkaudelle kuin Munamiehen Pomppufiilis, monen muun kappaleen ohessa.

Tuottajan pallilla Pedron toiminnassa yhdistyy leppoisuus mutta myös korkea vaatimustaso – priimaa lähdetään tekemään. Näkemyksellisyys sopivista elementeistä kohtaa uteliaisuuden kokeilla. Hotelli Soinnun studiobändissä soittaneen rumpali Sami Kuoppamäen sanoin: ”Kaikki, mitä Pedro teki, oli jotenkin spessua.”

Pedron sosiaalisen pelisilmän ansiosta hänellä on kyky luoda rento tunnelma. Tavoitteena Hietasen tavassa tuottaa on tuoda esille se, mitä bändillä tai artistilla on sanottavanaan, ei luoda omaa tunnistettavaa leimaa. Silti pitää uskoa tuotteeseen eli tuotettavaan artistiin, kokonaisuudessa pitää olla jotain itseä viehättävää. Tuottajan tärkein ominaisuus on tunneäly.

Lapsesta asti keikkoja kiertänyt ja töitä leipä edellä haalinut perheenisä pääsi EMIn tuotantopäällikkönä nauttimaan säännöllisestä kuukausipalkkatyöstä. Taiteellinen näkemys ja silmä olennaiseen, taiteellisten tuotantojen hallitseminen ja sosiaalinen lahjakkuus tekivät Hietasesta silläkin pallilla ensiluokkaisen osaajan.

Pelkät bändit ja keikat eivät kuitenkaan ole ainoa asia, josta Pedro viiksineen tunnetaan. Yksi eniten valokeilaa tarjonneista rooleista on koomikkoura Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa Velipuolikuun kapellimestarina. Pedro onotti keikka-areenoiden ja äänitysstudioiden ohella myös radion ja television haltuun aina Yömyöhästä Hotelli Sointuun.

* *

Kirja sisältää toki myös vaikeita aikoja ja asioita, kuten Pedron pojan halvaantuminen 1990-luvun lopulla ja sen käsitteleminen alkoholilla, laman jälkeinen mahdollisuuksien kapeneminen työrintamalla sekä artistien tuotantojen muuttuminen levy-yhtiöiden kohderyhmäajattelun ja radion soittolistojen myötä. Myös Pedron jo kerran voittama aivokasvain kummittelee elämäkerran kirjaamisen taustalla ja sen uusiutuminen lopulta vie voiton kaikkien arvostamasta kulttuurin moniosaajasta itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2023.

Hienoa ihmistä, lämminsydämistä persoonaa ja monipuolista taiteilijaa kelpaa muistella tämän elämäkerran myötä, joka on teemaan sopivasti mukaansatempaava, erinomaisesti rakennettu ja pedrohietasmaisen lämminhenkinen.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua