Kuva: Teos
KIRJAT | Jos on ihastunut kaikkivoipaiseen hovimestari Jeevesiin ja tyhjäntoimittaja Bertie Woosteriin, pitää varmasti myös monokkelinsa kera touhuavasta Psmithistä.
”Tuntuu kuin Wodehousen kirjoissa aika ei liikkuisi tiiman vertaa.”
ARVOSTELU
P. G. Wodehouse: Psmith ratkaisee
- Suomentanut Kaisa Sivenius.
- Teos, 2025.
- 330 sivua.
Jos on ihastunut kaikkivoipaiseen hovimestari Jeevesiin ja tyhjäntoimittaja Bertie Woosteriin, pitää varmasti myös monokkelinsa kera touhuavasta Psmithistä. Itse asiassa tämä P. G. Wodehousen (1881–1975) luoma hahmo on jopa vanhempi kuin Jeeves, joten on ilahduttavaa, että voimme lukea Psmithin seikkailuista nyt myös suomeksi.
Wodehouse työskenteli opintojensa jälkeen pari vuotta pankissa, mutta antautui pian kirjalliselle uralle ja julkaisi ensimmäisen romaaninsa 21-vuotiaana 1902. Hänen tuottelias uransa jatkui kahdeksalla vuosikymmenellä aina hänen kuolemaansa vuoteen 1975 saakka.
Wodehouse muutti jo vuonna 1912 Hollywoodiin, jossa hän työskenteli menestyksekkäästi elokuvakäsikirjoittajana. Hän muutti takaisin Englantiin vuonna 1920, mutta asui osan ajasta Ranskassa. Kun Saksa miehitti toisessa maailmansodassa Ranskan, Wodehouse vangittiin ja saksalaiset määräsivät hänet arestiin. Sodan jälkeen häntä pidettiin Britanniassa eräänlaisena maanpetturina, jolloin hän päätti muuttaa lopullisesti Yhdysvaltoihin. Wodehousella oli kuitenkin myös ymmärtäjiä ja tukijoita, muun muassa George Orwell. Wodehouse sai lopulta kunnianpalautuksen, kun hänet aateloitiin vähän ennen kuolemaansa.
Psmith esiintyi ensimmäisen kerran Wodehousen kirjassa Psmith in the City vuonna 1910. Psmith, Journalist seurasi vuonna 1915, samana vuonna, jolloin ensimmäinen Bertie Woosterin ja Jeevesin hahmot ensimmäistä kertaa sisältänyt novelli Extricating Young Gussie ilmestyi.
Kaisa Siveniuksen hienosti suomentama Psmith ratkaisee (Teos, 2025) ilmestyi alun perin vuonna 1923 nimellä Leave it to Psmith. Sivenius on kunnostautunut myös useiden Jeeves-tarinoiden suomentajana.
Lordi Emsworthin isännöimään Blandingsin linnaan pääosin sijoittuva Psmith-tarina tuskin on ollut kovin helppo suomennettava, sillä nokkelaa sanailua romaanissa on riittämiin.
* *
Psmith on Etonin sisäoppilaitoksen kasvatti ja veijari, joka yrittää ansaita elantonsa mahdollisimman helposti sen jälkeen, kun isä on menettänyt omat tiluksensa, rahansa ja sitten myös menehtynyt. Työ sukulaisen kalaliikkeessä ei totisesti ole tätä yritteliästä ja hienostelevaa nuorta miestä varten.
Onneksi sentään isän jäljiltä on vielä pääsy muutamaan Lontoon herrasmiesklubiin. Sieltä seikkailu erikoisine käänteineen oikeastaan alkaakin. Vaikka onhan tarinan alkujuurena myös lady Constancen upea jalokivikääty sekä lordi Emsworthin tomppeli poika Freddie.
Asiat menevät välillä moninkertaisesti solmuun, mutta ei huolta. Psmith on nimensä veroinen ja kaikki järjestyy, kuten niin usein silloinkin, kun asialla on ollut Jeeves.
* *
Wodehousen romaanit liikkuvat usein samankaltaisessa miljöössä ja lähes aina edvardiaanisessa ajassa. Tuntuukin kuin hänen kirjoissaan aika ei liikkuisi tiiman vertaa. Huumori on kepeää ja nokkelaa ja hahmot karrikatyyrejä, mutta kummallisimmillaankin hellyttäviä.
Psmith on oivallista seuraa viimeistään kesäloman sadepäivän lukemiseksi. Lukija voi olla varma, että käänteitä riittää ja niissä kaikissa on mukana hyväntahtoinen, mutta aavistuksen pisteliäs huumori.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Justinen ja Hélènen elämän ilot ja surut sadan vuoden aikana – arviossa Valèrie Perrinin Sunnuntain unohdetut
KIRJAT | Valerie Perrinillä on omaperäinen tapa kirjoittaa hellästi ja humoristisesti suuristakin tragedioista.
Kadotetun maailman kartta – arviossa Ville-Juhani Sutisen Reunamerkintöjä
KIRJAT | Reunamerkintöjä on tyyliltään rönsyilevä esseeteos, joka saattaa oikealle lukijalle toimia porttina kiehtovaan, kadonneeseen Eurooppaan.
Maassa, jota ei oikeastaan ole, on sijansa myös pahuudelle – mutta onko se välttämätöntä? Siitä kertoo Maria Adolfssonin Välttämätön paha
KIRJAT | Ruotsalaiskirjailija on luonut pienen ja kiehtovan Doggerlandinsa Pohjanmerelle Skandinavian ja Iso-Britannian välimaille. Välttämätön paha on dekkarisarjan kuudes osa.
Rikoksia ja rangaistuksia syyttä ja syystä – arviossa Martta Kaukosen Poissa
KIRJAT | Poissa jatkaa Kaukosen neljän vuoden takaisen Terapiassa-dekkarin tarinaa.