Anna Estarriola ja teos Piles of Things, 2025. Kuva: Stella Ojala / Amos Rex
KUVATAIDE | Anna Estarriolan näyttely on vaikuttava esitys kommunikaation hankaluudesta, ruumiillisuuden hauraudesta ja absurdista arjesta.
Anna Estarriola: Staged Circumstances and Piles of Things eli lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita Helsingin Amos Rexissä 31.8.2025 asti.
Kataloniassa syntynyt Anna Estarriola (s. 1980) opiskeli kuvanveistoa Barcelonan kuvataideakatemiassa. Muutettuaan Helsinkiin vuonna 2004 hän pääsi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen linjalle, josta valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2009.
Estarriola tunnetaan veistoksellisesta mediataiteestaan, jossa yhdistyvät liikkuva kuva, ääni, performanssi ja teknologia. Hän rakentaa lavastettuja tilanteita ja kehollisia installaatioita, jotka puhuttelevat sekä visuaalisesti että älyllisesti. Apuna taiteilijalla on monen alan ammattilaisia studioäänittäjästä lääkäriin.
Amos Rexissä esillä oleva kokonaisuus on laajin katsaus Estarriolan tuotantoon. Mukana on 17 teosta vuosikymmenen ajalta.
Näyttelyä varten luodussa Piles of Things -teoksessa kolme jättikokoista ihmis- ja esinepyramidia huojuu näyttelysalin kupolikattoa kurkotellen omintakeisen äänimaiseman rytmittäminä. Hahmot ovat näennäisen tyyniä, vaikka pyramidit voisivat romahtaa milloin tahansa. Teos on kuin vertauskuva ajastamme, jossa myös yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset rakenteet tuntuvat hapertuvan arvaamattomasti.
Etualalla Viimeinen koreografiani, 2016. Takana Orastavat ajatukset, 2015. Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex
Teoksessa Viimeinen koreografiani (2016) taiteilija on suurentanut pienen ihonpalansa neliömetrin kokoiseksi. Iho elää, hengittää ja kohoilee – konkreettisena muistutuksena kehon hauraudesta ja elämän mikrotason virrasta.
Samaa teemaa jatkaa Orastavat ajatukset, jossa jättimäinen kudottu myssy kätkee sisäänsä kymmeniä pieniä päitä – ja kuiskauksia.
Estarriola ei tyydy vain fyysisen maailman tutkiskeluun, vaan ulottaa katseensa myös kommunikaation rakenteisiin. Näyttelyn nimen mukaisesti teokset ovat kuin näyttämöllisiä tiloja, kohtaamisen paikkoja, joissa yhteyden löytyminen on mahdollista mutta voi yhtä hyvin jäädä pelkäksi yritykseksi.
Koomisessa ja samalla vakavassa teoksessa Järjestelmä (2017) katsoja istuutuu katsomoon seuraamaan paneelikeskustelua, jonka oudot osallistujat ovat toisista universumeista. Tulkkina toimii juontaja, joka yrittää epätoivoisesti ymmärtää näiden olentojen viestejä. Lopputuloksena on tuttu tunne: paljon puhetta, mutta vähän ymmärrystä – aivan kuten monissa todellisissa julkisissa keskusteluissa, sillä erotuksella, että vihapuhe ja tahallinen väärinymmärtäminen on jätetty muille areenoille.
Teos Järjestelmä, 2017. Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex
Yksi näyttelyn hiljaisista helmistä on Transportable Altar for a Divinity (2015), pieni kannettava alttari, jonka sisällä ei ole pyhimystä vaan videokuvassa siivoojan työssään. Ele on yksinkertainen mutta syvä: arjen näkymätön työ nostetaan symbolisen arvostuksen kohteeksi. Hellyttävästi taiteilija on rakentanut laatikon takaosaan siivoojalle pienet portaat.
Estarriolan näyttely on monitasoinen ja sisällöllisesti ajankohtainen. Se tarkastelee yksilöiden välistä yhteyttä ja sen katkeilua empaattisesti – vailla sormella osoittelua tai ylikorostettua julistavuutta. Tuloksena on vahva ja omaleimainen ja myös teknisesti viimeistelty kokonaisuus, joka ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, vaan haastaa katsojan pysähtymään ja kuuntelemaan.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.
Vielä on kesää jäljellä – ja kaksi kiehtovaa luontoteemaista näyttelyä Turussa
KUVATAIDE | Marja Heinonen kirjoittaa islantilaisen Eggert Péturssonin teoksista Turun taidemuseossa ja Maija Tammen näyttelystä Aboa Vetus Ars Novassa.
Voiko ajatus taiteesta olla taideteos? Pohdintaa Anish Kapoorin näyttelystä Serlachiuksella
ESSEE | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen purkaa esseessään Anish Kapoorin näyttelyssä syntyneitä kysymyksiä taiteesta.