Yksityiskohta Anna Tahkolan näyttelystä maailma on luonnos. Kuva: Aino Louhi

1

Paula Hämäläisen esikoisromaanin Tämä ei ole romanttinen komedia (Otava, 2025) nimi vie ajatukset elokuvallisiin tunnelmiin ja hyvältä, modernilta ihmissuhde(tragi)komedialta kirja lukiessa tuntuukin. Siinä on kaikuja romanttisista komedioista juonenkuljetuksensa puolesta, mutta kaiken päälle on ripoteltu niin paljon kirpeyttä, että lopputulos tuntuu enemmän todellisuudelta kuin elokuvalta – ja hyvä niin.

Romaanissa suomalainen Maija elää Lontoossa opiskelujen ja työelämän murroskohdassa ja koittaa varovaisesti etsiä ihmissuhdetta, joka ei olisi pettymys heti ensimetreillä. Uuden työpaikan myötä hän päätyy työmatkalle Tokioon, johon hänellä on erityinen suhde siellä nuorempana vietettyjen vuosien ansioista. Vanhat muistot kaupungista ja siellä koetusta ensirakkaudesta alkavat vyöryä Maijan mieleen. Kotiin palattuaan Maija saa kokea elokuvankaltaista romantiikkaakin, mutta kuten romaanin nimikin sen kertoo, tämä ei ole romanttinen komedia.

Lontoolainen Hämäläinen, joka on myös tv-dramaturgi, osaa kirjoittaa kepeästi vaikeista ja surullisistakin asioista ja tekstissä on raikas feministinen pohjavire. Romaani tuntuu hetkittäin käännöskirjallisuuudelta, ei niinkään kielensä kuin tunnelman ja rytmin ansiosta. Se on luontevalla tavalla kansainvälinen ja kirjailija selvästi tuntee maailmat joista kirjoittaa. Mielessäni Hämäläinen asettuu jonnekin Lena Dunhamin ja Sisko Savonlahden välimaastoon, ja odotan jo mielenkiinnolla seuraavaa teosta. Eritysimaininta Sanna Manderin herkullisesta kansigrafiikasta!

2

Sisältövaroitus: olen jälleen kuunnellut musiikkia nostalgianupit kaakossa.

Kaivoin nimittäin pitkästä aikaa kuulokkeisiini Radio Helsingin mainion Rakkaudesta-ohjelman, jota toimittaa hymyääninen Lasse Kurki. Olin kuunnellut ohjelmaa viimeksi silloin kun siinä käsiteltiin yhtä klassikkolevyä per jakso, paneutuen levyjen tekoprosesseihin, vaikutteisiin ja niiden jättämiin jälkiin. Varsin mainio konsepti sekin.

Mutta nyt innostuin vielä enemmän: Kurki on perannut järjettömän määrän vuosia ja niiden (länsimaista) musiikillista antia kronologisesti aina vuodesta 1963 lähtien, ollen kirjoitushetkellä keskellä 1990-lukua, eli omia nuoruusvuosiani. Ai että! Niin paljon tunteita yhden radio-ohjelman äärellä, etten meinaa kestää.

Ohjelmassa soi paljon omia suosikkejani mutta myös paljon musiikkia, jota en vielä tuolloin ollut löytänyt tai joka on syystä tai toisesta soljunut ohi korvieni aina tähän päivään asti. Kurki taustoittaa kahden tunnin ajan jokaista julkaisua mielenkiintoisesti ja asiantuntevasti ja kolmanneksi tunniksi hän lähtee ”leikkimään skidien kanssa”, jättäen soittolistan soimaan kuulijoiden iloksi. Myöhäisherännäisyydestäni johtuen pääsen aina kerran viikossa vuoden eteenpäin ja muina päivinä kuuntelen aiemmin julkaistuja ohjelmia muutaman vuoden taaksepäin. Kiitos loputtoman tuntuisesta ohjelma-arkistosta Radio Helsinki!

Tässäpä yksi ohjelmassa kuultu ysärihelmi, josta tuli uusi suosikkibiisini keväällä 2025:

3

Tampereen Galleria Mältinrannassa on vielä 20.5.2025 asti esillä turkulaisen Anna Tahkolan näyttely maailma on luonnos, joka koostuu taiturimaisista ja majesteettisen suurista, luontoa ja sen yksityiskohtia kuvaavista lyijykynäpiirroksista, maalauksista ja keraamisista veistoksista sekä ääniteoksesta ja/tai -maisemasta. Taiteilija kuvaa ansiokkaasti teoksiaan ja tekemistään näyttelytiedotteessa:

”Maailma on luonnos, ehdotelma, hahmotelma. Luonnos ei ole lopullinen kuva, se on visuaalista ajattelua. Sen luonteeseen sisältyy ajatus muutoksesta, liikkeestä. Se ei väitä olevansa totuus, vaan yksi mahdollisuus. […]

 

Teosten lähtökohta on tarkoissa luontohavainnoissa, läsnäolossa ja huolellisessa katsomisessa.”

Tuo läsnäolo ja huolellisuus välittyy näyttelyn jokaisesta yksityiskohdasta ja kokonaisuudesta. Näyttelyn tausta-ajatuksena toiminut Henri Bergsonin käsite élan vital ”elämän valtaisaa sisäistä työntöä” ja Tahkola on työstänyt ajatusta energian kiertämisestä ja asioiden korvautumisesta suuren kalliopiirroksensa äärellä.

Liekö teosten taustalla olevan aaltojen kohina ansiota, että maailman liikehdintä tuntuu realisoituvan näissä pysähtyneissä kuvissakin?

Anna Tahkola: maailma on luonnos Galleria Mältinrannassa 20.5.2025 asti.

4

Totta puhuen tällaista suosituslistausta on tänä keväänä ollut hieman hankala koostaa, sillä joululomalta asti nirkoisen vapaa-aikani on täyttänyt koukuttava old school -aivojumppa nimeltä sanaristikot.

Ristikkopsykoosi alkoi äitini sohvalta, jolla nökötimme joulunpyhinä aivan liian myöhään suklaakonvehtien, kahden kynän ja kuminnysän kanssa ja jatkui kotisohvalla mustina ja kylminä talvi-iltoina kun tuntui että tarvitsen puhelimen sijaan jotain muuta tekemistä; jotain joka ei vaadi nykyteknologian turmelemilta aivoiltani samanlaista pitkäkestoista paneutumista kuin kirjallisuus tai tv-sarjat, mutta tuntuu silti edes jollain tavalla kehittävältä.

Sanaristikoiden maailma on omanlaisensa ja sen kielen ja kommervenkit oppii parhaiten aloittamalla jonkun vanhemman ja viisaamman kyljessä. Ristikkokieltä on tällä hetkellä uudistamassa graafinen suunnittelija Ano Miettinen, joka on tehnyt Pop-Ristikot-nimistä ristikkolehteä Aalto Yliopiston opinnäytetyönään. Ristikontäyttäjien uusi sukupolvi on siis tuloillaan! Pop-Ristikoihin aion itsekin seuraavaksi tutustua ja testata, mikä todellinen ristikkoikäni on.

5

Yksi ihana juttu keväässä ja lähestyvässä kesässä on se, että torit ovat heränneet talviuniltaan. Oma lähitorimme, legendaarinen Tammelantori, on myös aktivoitunut kaupunginosan kohtauspaikkana ja sydämenä.

Meillä on poikani kanssa tapana mennä torille lauantai-aamuisin, tutkia kirpparipöytien pikkuauto- ja lelufiguuritarjonta, ostaa jotain pientä evästä ja istahtaa penkeille katselemaan torielämää. Olemme nähneet torilla muunmuassa klarinetistin, tanssivia lelukoiria, tosi isoja lätäköitä ja kaivinkoneen.

Eniten rakastan satunnaisten ihmisten perenna-, käsityö- ja leivonnaismyyntipöytiä. Pikkuautojen ohella olemme ostaneet sormikkaita, laventelia, sienisuolaa, ukrainalaista hunajaa, kuivattuja omenoita, havunoksia, käpyjä, kevätrullia ja yakisoba-sämpylöitä.

Torilla tavataan!

Aino Louhi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua