Kuva: Arto Jalonen
HENKILÖ | Eino Salmelaisen säätiön tunnustuspalkinnolla palkittu näyttelijä halusi löytää työn, jossa saa tehdä eikä tarvitse lukea.
”Piirit on pienet, mutta henkisesti sitäkin suuremmat.”
Kati Eskola, teksti
Tampereen Teatterin näyttelijä Arttu Ratinen palkittiin huhtikuussa Eino Salmelaisen säätiön tunnustuspalkinnolla. Palkinnon perusteluina mainittiin muun muassa ansiokas toiminta Tampereen teatterielämän hyväksi. Ratinen on palkinnosta mielissään.
– Palkintoja on tullut aiemmin vain omasta talosta, mutta tällaisia isompia ei ole osunut aiemmin omalle kohdalle. Mukavaa saada tunnustusta vähän laajemminkin, Ratinen kertoo.
Alun perin helsinkiläisen Artun lapsuus ja nuoruus kuluivat jääkiekon ja musiikin parissa. Hän ei tule teatterisuvusta, mutta saksofonin soitto ja musiikki saivat hänet kuitenkin kiinnostumaan teatterista lukion kolmannella luokalla. Hän päätti hakea alalle ja pääsi opiskelemaan näyttelijäksi Tampereen yliopistoon. Tampere oli tuttu hänelle entuudestaan, sillä isovanhemmat asuivat kaupungissa.
Perimmäisenä ajatuksena oli yksinkertaisesti löytää ammatti, jossa ei tarvitse lukea vaan saa keskittyä tekemiseen. Sittemmin totuus kuitenkin paljastui, ja pänttäämistä on näyttelijän ammatissa riittänyt aivan tarpeeksi.
– Mulla on Pyynikillä omat polut, joita menen edestakaisin. Aikaisempina vuosina liikuin pimeällä, etteivät ihmiset huomaisi kun höpisen itsekseni, mutta nykyään kun kaikki puhuvat korvanappiin tuolla kadulla ketään ei enää kiinnosta, Ratinen kertoo.
– Kun tekee perusduunin hyvin, ei enää tarvitse jännittää, etteikö homma olisi hallussa. Opettelen mitä roolihenkilö tekee, ajattelee ja mihin hän pyrkii. Sanat tulevat sen jälkeen itsestään.

Arttu Ratinen Eeron roolissa näytelmässä Huojuva talo. Kuva: Harri Hinkka
Sama kaupunki, samat reitit
Ratinen kiinnitettiin Tampereen Teatteriin heti valmistumisensa jälkeen, joten työvuosia samassa työpaikassa on kertynyt jo 25. Rooleja on riittänyt enemmän kuin näyttelijä itse muistaa. Yleisö sen sijaan muistaa hänet erityisesti vahvasta roolistaan Eerona syksyllä 2017 ensi-iltansa saaneesta Huojuva talo -näytelmästä.
– Se oli yksi intensiivisimmistä esityksistä, joten sen jälkeen kyllä joutui aina vähän puhaltelemaan. Mutta mulla on tapana, että kahden esityksen päivänä menen välissä aina kotiin. Pienet päikyt, ruokaa naamaan ja periaatteessa niin kuin lähtisi taas puhtaaseen päivään. Se on minun tapani jättää vanha taakse, Ratinen kertoo.
– Paljon näyttelijät jäävät hengailemaan teatterille kaksiosaisena päivänä, mutta minä haluan aina vaihtaa maisemaa. Pää tulee kyllä mukana aina kun kroppa liikkuu.
Ensi-iltaan liittyvistä rutiineistaan Arttu mainitsee käyttävänsä joskus mielikuvana menneen elämän voimahenkilöitä, jotka hän ottaa mukaan ajatuksiinsa. Epävarmuutta hälventämään hän voi kutsua esimerkiksi jonkin rakkaan ihmisen ikään kuin tekemään esitystä yhdessä, auttamaan.
Normaalia arkea tai varsinaisia harrastuksia Artulla ei oikein ole, mutta teini-ikäinen tytär pitää jalat tukevasti maan pinnalla. Arttu on asunut kaikki nämä vuosikymmenet samassa korttelissa, joten lyhyt työmatka teatterille on tullut todella tutuksi. Vastapainona keskusta-asumiselle toimii Ylöjärvellä sijaitseva kesämökki, jonka vuotavan katon hän saa nyt palkintorahoilla korjattua.
Kaveripiiri koostuu teatterilaisista, joten jututkin pyörivät enimmäkseen ammatin ympärillä. Onneksi Helsingissä on vielä vanhoja ystäviä, joiden kanssa voi puhua vähän muistakin aiheista.

Sademies nähtiin Tampereen Teatterissa syksyllä 2018. Kuva: Heikki Järvinen
Työryhmä on tärkein
– Olen tehnyt todella paljon pieniä rooleja, lukumäärällisesti henkilöhahmot, joita olen näytellyt, se on iso luku. Les Miserables -musikaalin aikana viihdytin itseäni laskemalla, kuinka monta vaatevaihtoa minulla on ennen kuin alkaa kesäloma. Laskin, että 1 800 vaihtoa. Siinä tietysti mentiin roolista toiseen ja taas takaisin. Silloin aamukampa oli aika pitkä, jos sitä tältä kantilta miettii.
Ratinen kuitenkin ajattelee, että kun toimii näyttelijän ammatissa, pitää olla valmis tekemään minkälaisia ja minkäkokoisia rooleja tahansa. Maailma kuitenkin muuttuu ja nuori sukupolvi on herättänyt tästä keskustelua, mikä on varmasti ollut aivan aiheellista.
Artun tausta on joukkueurheilussa, jossa tavoitteena on yhteinen voitto, ei vain se, että joku tekee maalin tai torjuu kiekon. Vain lopputuloksella on merkitystä ja sillä, että tulos on yhdessä saavutettu. Kun tuon ajatuksen on omaksunut jo lapsena, sitä pystyy hyödyntämään myös teatterimaailmassa. Hyvin toimiva ensemble onkin hänelle erityisen tärkeä asia.

Arttu Ratinen on kuulunut Tampereen Teatterin henkilökuntaan heti valmistumisestaan saakka. Kuva: Arto Jalonen
Teatterilla voi vaikuttaa
Ratinen uskoo vakaasti, että teatterilla on merkitystä.
– Teatterilla pystyy vaikuttamaan ihmisiin sillä, että katsoja saa ajatukset vähäksi aikaa muualle. Jos taas puhutaan viihdytysarvosta, niin sehän on äärimmäisen tärkeää, varsinkin tällaisina rankkoina aikoina, hän sanoo.
– Teatterissa pystyy myös kertomaan sellaisia tarinoita, että ihminen palaa niihin muistissaan vielä jälkikäteen. Tällöin esityksellä on todellakin ollut vaikutusta.
Ratinen toimii luottamushenkilönä, järjestötyössä ja teatterin hallituksessa.
– Olen innostunut auttamaan kavereita, jos siihen on ollut jotain mahdollisuuksia, ja sen takia olen varmaan ajautunut näihin tehtäviin. Tämä työ työllistää välillä enemmän ja välillä vähemmän, viime aikoina tietysti enemmän.
Arttu arvostaa sitä, että nykyään pidetään jälleen tärkeänä, että teatteritaloissa on vahva ja mahdollisimman hyvä ensemble.
– Se on sitä maailmaa, josta itse erityisesti tykkään. Yhteishenkeä hoidetaan nykyään esimerkiksi ihan saunomalla selvinpäin, ei enää niinkään kapakoissa. Hyvää kehitystä sekin!
Syksyllä 2025 Arttu Ratisen voi nähdä Tampeteen Teatterin ensi-illoissa Oliver Twist (10.9.) sekä Romeo ja Julia (29.10.). Lue lisää Tampereen kaupungin palkitsemista kulttuuritoimijoista ja ammattitaiteilijoista täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Finlayson Art Area 2025: Kerttu Horila on saven pomo ja savi hänen renkinsä
KUVATAIDE | Savea työstävän Kerttu Horilan jälki ei ole koskaan löysää tai vetelää. Kun hän yritti vääntää teoksiaan vakavampaan suuntaan, ilo ja merkitys katosivat.
Jukka Leisti jää eläkkeelle – mutta ei hätää, tiedossa on rooleja Tampereen Teatterin syyskaudelle
HENKILÖ | Tampereen Teatterin näyttelijä Jukka Leisti jäi eläkkeelle kevätkauden lopuksi, Katsojien onneksi hän kuitenkin jatkaa näyttelemistä myös eläkkeellä.
Veri vetää näyttämölle – Ukko-Ilmari Majamaa ja Severi Muje ahkeroivat Pyynikin Tuntemattomassa
TEATTERI | Nuorille tekijöille Tuntematon sotilas tuo uusia näkökulmia ja ajateltavaa. Ura näyttämöllä kiinnostaa toisen ja kolmannen polven teatterilaisia.
Alisa Manninen käänsi englanniksi kaksi Minna Canthin klassikkonäytelmää ja teki elämäkerran
KIRJALLISUUS | Kääntäjä Alisa Manninen on vaatimaton, mutta ei anneta sen estää sanomasta, että hän on tehnyt kulttuuriteon kääntäessään kaksi Minna Canthin näytelmää englanniksi.