Kuvat: Zum Teufel / Anne Streng
SARJAKUVA | Puiden kaataminen, kallioiden hajottaminen, leikkaukset, virkamiehet ja v-sanaa hokeva nuoriso saavat huutia Anne Strengin sarjakuvateoksessa Kivet.
”Strengin sarjakuvissa on omanlaisensa uniikki tunnelma, jollaista ei löydy kenenkään muiden sarjakuvista.”
ARVOSTELU
Anne Streng: Kivet
- Zum Teufel, 2025.
- 94 sivua.
Pitkän linjan sarjakuvataiteilija Anne Streng kaihtaa julkisuutta, mutta tietous hänen töistään on edennyt sarjakuvaharrastajien keskuudessa. Strengin sarjakuvia on julkaistu siellä täällä, kuten Seinäjoen sarjakuvaseuran Kannus-lehdessä, Tampereen sarjakuvaseuran Sarjari-lehdessä, Naarassarjoissa ja omakustanteina.
Zum Teufelin julkaisema Kivet (Zum Teufel, 2025) on Strengin kahdeksas pitkä sarjakuvateos. Strengin sarjakuvat ovat luonnonläheisiä ja yksinkertaista elämäntapaa ylistäviä. Aiheena on varsin usein lähteminen. Muita teemoja ovat (itsensä) etsiminen ja löytäminen, puutarhanhoito sekä erityisesti luonto. Nimensä mukaisesti Kivet kertoo kivistä ja kallioista.
Ihminen on pieni luonnon suuruuden keskellä.
* *
Kivet on siitä erikoinen Strengin albumi, että siinä seikkaillaan metsän sijasta kivikylässä, eli kaupungissa. Tarinan päähenkilö Moski etsii ystäväänsä Tykoa saadakseen selville, miksi Tykon kauan odotetut juhlat on peruttu. Juhlat on yleinen motiivi Strengin sarjakuvissa, kukapa ei kaipaisi irtiottoa arjesta.
Kaupunki on ankea ja vaarallinen paikka, mutta ystävällinen sielu voi löytää sieltäkin kaltaisiaan marginaalikansalaisia, kirjoja ja kasveja rakastavia ihmisiä.
”Moski ajatteli että kaupunki on olento vailla tunteita: rahan hallitsema olento.”
Vaikka kyseessä on fantasiatarina, Streng on poiminut aiheensa nykyajasta. Huutia saavat digitalisaatio, tekonurmet, aurinkopaneelit, kaivos- ja rakennusyhtiöt, virkamiehet, sekä v-sanaa hokeva nuoriso, joka kuitenkin pohjimmiltaan – hyvin ruokittuna ja lämmitettynä – osoittautuu kunnon väeksi. Välistä nähdään outoja unia, ja tavataan erikoisia olentoja sekä mystisiä ratsastajia.
”Valtion esimerkkiä noudattaen rahat rakennukseen saadaan helposti: työttömiltä, vanhuksilta, sairailta, köyhiltä, vammaisilta, luonnonsuojelulta…”
Melkein jokainen aukeama päättyy jonkinlaiseen, ihmisläheiseen viisauteen elämästä, luontosuhteesta ja nykymenosta. Sota, viha, kiire, toivottomuus ja suru paistavat teoksen sivuilta.
”Ihmisessä suuri pahuus taitaa päästä valtaan useammin kuin pieni hyvyys…”
Strengin sarjakuvissa on usein mystisiä kavio-olentoja.
* *
Strengin sarjakuvissa on omanlaisensa uniikki tunnelma, jollaista ei löydy kenenkään muiden sarjakuvista. Niistä huokuu lempeä runollisuus ja kiireettömyys. Ihminen on pieni kallioiden ja puiden rinnalla, aivan kuten romantiikan taidesuuntaan kuuluu.
Strengin tunnistettavalle tyylille on ominaista hahmojen venyvät raajat ja vartalot, piinallisen yksityiskohtainen viivapiirustus, ja isojen, valkoisten pintojen taitava käyttö.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.
Ville Tietäväinen avaa Kalevalan kolonialistista puolta – arviossa sarjakuvaromaani Metsän kuningatar
SARJAKUVA | Elias Lönnrot tapaa vienankarjalaisen runonlausujan Moarie Karhun ja luo luvatta Kalevalan.