Vuoden 2023 erinomaiset #2: 45 fiktio- ja dokumenttielokuvaa

Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet. Kuva: Malla Hukkanen / Sputnik

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 45 kuluneen vuoden fiktio- ja dokumenttielokuvaa. Esitellyt elokuvat eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä teoksen nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 45 parhaasta elokuvasta.

Jokainen esitellyistä elokuvista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

Aftersun – päivämme auringossa

Ohj. Charlotte Wells. Draamaelokuva isän ja tyttären suhteesta. ”Elokuvan suuruus piilee pienuudessa ja näennäisessä draaman puutteessa, joka pakottaa katsojan tutkimaan myös omia kipupisteitään”, Nadia Paavola kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Antero Varovainen ja Onnenkivi

Ohj. Arto Halonen. Koko perheen elokuva perustuu Lotta Taarastin kuvittamaan ja Jukka Itkosen kirjoittamaan lastenkirjaan. ”Elokuva keskittyy inhimillisyyteen, elämänmuutokseen ja ystävyyteen. Vauhdikas seikkailu antaa kyytiä vakavien asioiden höysteeksi”, Marita Nyrhinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

The Banshees of Inisherin

Ohj. Martin McDonagh. Irlantilaisdraama kahden miehen ystävyydestä ja sen hiipumisesta. ”Hapantuvasta kaveruudesta kertovan tragikoomisen pintansa alla elokuvasta heijastuu ihmisen huoli siitä, mitä hänestä jää kuolemansa jälkeen jäljelle”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Barbie

Ohj. Greta Gerwig. Vuoden suurin kassamagneetti kertoo Barbie-nukesta ja tämän ystävistä. ”On ilahduttavaa, miten paljon elokuvassa on kiinnitetty huomiota leikkiin: Barbiemaailmassa rannan hiekka ja aallot ovat kovaa muovia, autot ajavat itseään ja pyörivät onnettomuuksien sattuessa ilmassa kuin näkymätön käsi pyörittäisi niitä. Eikä taloissa ole seiniä, mutta niihin kuljetaan silti oven kautta”, Elsa Lindström kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Crows Are White

Ohj. Ahsen Nadeem. Pakistanilais-amerikkalainen ohjaaja heijastelee omaa muslimitaustaansa buddhalaiseen temppeliyhteisöön Japanissa. ”Dokumentti on kiinnostava matka uskoon ja epäuskoon. Samalla se on hauska olematta ylenkatsova munkkien touhuja kohtaan”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Dancing Queen

Ohj. Aurora Gossé. Norjalainen nuorisoelokuva sijoittaa Tuhkimo-tarinan hiphop-tanssin maailmaan. ”Dancing Queen suoltaa tuttua tarina-aihetta, jossa nörtti rillipäinen tyttö on aluksi koulumaailman cooleimmista tytöistä syrjässä, mutta löytää lopulta omat vahvuutensa ja tunnistaa itsestään aidosti kiinnostuneet ihmiset”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

David Lynch ja Ihmemaa Oz 

Ohj. Alexandre O. Philippe. Dokumentti Victor Flemingin satuelokuvan vaikutuksesta ohjaaja David Lynchin tuotantoon. ”Runsaasti huikeaa kuvamateriaalia sisältävä filmi on jaettu kuuteen kappaleeseen, joissa kussakin eri elokuva-alan toimijat tuovat ilmi omia perspektiivejään suhteessa Lynchiin ja Oziin.” (Lue lisää)

* *

Decision to Leave

Ohj. Park Chan-wook. Korealainen neo-noir kuvaa kahden ihmisen pakkomielteistä kietoutumista toisiinsa. ””Parkin kiinnostus ei ole rikollisten paljastamisessa vaan henkilöiden päänsisäisten tuntojen kuvallistamisessa”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuva: Storyteller Distribution Co., LLC.

The Fabelmans

Ohj. Steven Spielberg. Fiktiivinen draama pohjautuu vahvasti ohjaajan omiin lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksiin. ”Osa elokuvan realismia on sen pitäytyminen arkipäivässä, lapsuudessa, perhe-elämässä ja kasvamisessa. Todellisuudesta tulee tässä elokuvassa elämää suurempaa”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

The First Slam Dunk

Ohj. Takehiko Inoue. Koripallomaailmaan sijoittuva japanilaisanimaatio on tyypillinen underdog-tarina. ”Kuten kaikissa urheiluelokuvissa, ottelun viimeiset minuutit laittavat katsojan puremaan rystysiään”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin 

Ohj. Mika Kaurismäki. Taltiointi 1980-luvun suomirocksuuruuden Ratinan-konsertista. ”Elokuva palauttaa mieleen Hassisen Koneen joensuulaisista juurista kumpuavan synnyn, menestyksen saavuttamisen ja poikien varttumisen aikuisiksi”, Marita Nyrhinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Hiljainen tyttö

Ohj. Colm Bairéad. Iirinkielinen elokuva vähätellyn tytön kesästä sukulaisperheessä. ”Tähän elokuvaan pitää paneutua kuin taitavasti kirjoitettuun novelliin, jotta näkee oleellisen: pieniltä ja arkisilta vaikuttavilla asioilla voi olla ihmisen elämälle suunnattoman suuri merkitys”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Holy Spider

Ohj. Ali Abbas. Tositapahtumiin perustuva iranilaisdraama prostituoituja 2000-luvun alussa jahdanneesta sarjamurhaajasta. ”Elokuvaa ei ole voitu tehdä Iranissa, mutta elokuvaa täytyy pitää aidosti iranilaisena, sillä elokuva kertoo iranilaisesta yhteiskunnasta ja elokuvan päätekijät ovat iranilaisia. Heillä on sanottavaa ja he osaavat asiansa. Harvoin missään näkee näin erinomaista elokuvaa”, Kaarina Lehtisalo kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Ilveskuiskaaja

Ohj. Juha Suonpää. Dokumentti ilveksiä valokuvaavasta Hannu Rantalasta. ”Ilvesten upeus ei jää elokuvassa epäselväksi. Ne ovat uljaita ja voimakkaita. On ihmeellistä, että suomalaisessa luonnossa on tällainen kissa”, Kirsi Haapamatti kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Je’vida

Ohj. Katja Gauriloff. Ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva perustuu ohjaajan sukulaisten kertomiin tarinoihin kolttasaamelaisena elämisestä. ”Tuomo Hutri saa elokuvan mustavalkoisiin kuviin vahvaa sävykkyyttä, joka kertoo tarinaa silloinkin, kun sanat eivät riitä”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Killers of the Flower Moon

Ohj. Martin Scorsese. Tositapahtumiin perustuva draamaelokuva osage-heimon jäsenten julmista murhista 1920-luvun Oklahomassa. ”Martin Scorsese ja Eric Roth ovat luoneet taiteellisen kokonaisuuden, jollaista vain harvoin pääsee elokuvissa kokemaan”, Kaarina Lehtisalo kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuva: Aurora Studios

Kotiinpaluu

Ohj. Davy Chou. Eurooppalaiseksi kasvatettu nuori nainen palaa aasialaisille juurilleen. ”Tarina resonoi paitsi adoptoitujen, myös kaikkien synnyinmaastaan muualle siirtyneiden, toisen polven siirtolaisten lasten ja kahden kulttuurin välissä elävien tuntoihin”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuolleet lehdet

Ohj. Aki Kaurismäki. Ensimmäinen Kaurismäki-elokuva kuuteen vuoteen on kerännyt suitsutusta ympäri maailmaa. ”Elokuvan käsitys onnesta on Kaurismäelle tyypillisen katoavainen. Onni ja rakkaus eivät ole pysyviä, vaan Olavi Virran laulaman iskelmän sanoin sattumanvaraisia”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Lapua 1976

Ohj. Toni Kurkimäki. Yllätyshitiksi noussut draama patruunatehtaan räjähdyksestä. ”Elokuvan kautta onnettomuutta läheltä seuranneet saavat tilaisuuden nyt muistaa ja surra. Pohjalaisuus nousee vahvasti esille etenkin Hannu-Pekka Björkmanin tehtaanjohtajassa, jolla on kova kuori ja tiukka auktoriteetti”, Sirpa Pääkkönen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Laupias taksikuski

Ohj. Tonislav Hristov. Bulgarian maaseudulle ja turistirysään sijoittuva draama taksia ajavasta miehestä. ”Ihastuin rappioromanttisen tuppukylän kuvaukseen ja tunnelmaan. Parhaita kohtauksia olivat ne, joissa kylän väki pelasi jalkapalloa joutomaan näköisellä peltopläntillä”, Kirsi Haapamatti kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Lumipalloefekti

Ohj. Pauliina Punkki. Dokumentti Kittilän kunnan poliittisesta kriisistä. ”Jos dokkarista jotain jää käteen, niin se, että kuntalaisten ei tulisi liikaa luottaa päättäjiinsä vaan vaatia avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikkeen päätöksentekoon”, Pasi Huttunen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Michael Monroe -dokumenttielokuva

Ohj. Pete Eklund, Jussi Lehtomäki & Patrik Sigmundt. Henkilökuva Hanoi Rocksista tutusta rocklegendasta. ”Rockin ja räimeen ohella elokuva kertoo inhimillisen tarinan, ja Michael Monroen herkkä puoli pääsee hetkittäin esiin. Visuaalisten elementtien ja musiikin kautta kerrottuna tarinasta tulee elävä ja todellinen” ,Terhi Skaniakos kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Mixed by Erry

Ohj. Sydney Sibilia. Italialaiselokuva popmusiikkia piraattikasetteina myyneistä napolilaisnuorista. ”Tositapahtumiin perustuva elokuva on kepeä ja viihdyttävä ajankuva ja täynnä hyvää 1980-luvun popmusaa”, Janne Laurila kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Muiden lapset

Ohj. Rebecca Zlotowski. Ranskalainen kesäelokuva käsittelee bonusperheasioita. ”Muiden lapset ei osoittele eikä anna suoria vastauksia, mutta se saa katsojan liikuttumaan, ajattelemaan ja ottamaan kantaa”, Marita Nyrhinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuva: The Myanmar Film Collective

Myanmar Diaries

Ohj. The Myanmar Film Collective. Dokumentti Myanmarin vuoden 2021 sotilasvallankaappausta seuranneesta vastarintaliikkeesta. ”Shokeeraava ja intiimi dokumentti näyttää arkipäivän tason sinnikkyyden myanmarilaisten keskuudessa. Kattilanpaukutus ja kaikki mahdollinen käteenjäävä valjastetaan vastarintaan”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Neuvostopysäkkien lumo

Ohj. Kristoffer Hegnsvad. Dokumentti bussipysäkkejä entisen Neuvostoliiton alueella kuvanneesta Christopher Herwigistä. ”Katsojalle jää paljon liikkumavaraa täyttää pysäkit henkilöillä ja heidän kohtaloillaan, kuvitella, millaista elämä on joskus ollut noilla taigoilla, metsämailla ja aavikoilla; siinä ehkä tämän ohjelman varsinainen lumo”, Leena Reikko kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Nothing Compares: Sinéad O’Connor

Ohj. Kathryn Ferguson. Henkilökuva heinäkuussa kuolleesta irlantilaislaulajasta. ”Dokumentti raivaa tilaa kovia kokeneen artistin omalle äänelle ja nostaa pintaan edelleen tänäkin päivänä aiheellisia kysymyksiä niin naisten oikeuksista ja sukupuolirooleista kuin katolisen kirkon rikoksistakin”, Reija Jarkkola kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

The Old Oak

Ohj. Ken Loach. Draama koillisenglantilaisesta kaupungista ja sinne saapuvista syyralaispakolaisista. ”The Old Oak kertoo perusteettomasta vihasta, aidosta empatiasta ja loputtomasta idealismista, joka sekin on koetuksella. Elokuva ei saarnaa vaan kertoo yhteisestä elämisestä ja olemisesta erillään”, Maija Kääntä kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Oppenheimer

Ohj. Christopher Nolan. Kunnianhimoinen draamaelokuva atomipommin keksijästä J. Robert Oppenheimerista. ”Kun esiin on marssitettu yksi älyn jättiläinen, kohta tulee seuraava. Aivottomien massaelokuvien jälkeen on suunnattoman palkitsevaa seurata elokuvaa, joka pitää itsestäänselvyytenä yleisönsä yleissivistystä”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Peluri – Kuolema on elävien ongelma

Ohj. Teemu Nikki. Musta komedia ruumisautobisnestä pyörittävästä pelurista ja tämän aivottomasta toverista. ””Nyt kynnetään sysimustissa vesissä, mutta Nikille ominaisesti arkirealistisen oivaltavasti”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Pikku tähti

Ohj. Hirokazu Kore-eda. Lämmin ja sympaattinen korealaisdraama hylättyjen vauvojen kaupittelusta. ”Aihe vauvoja rahasta kaupittelevista miehistä ja lapsensa hylkäävästä naisesta olisi voinut saada synkkiä sävyjä, mutta Kore-edan näkemys perhedynamiikasta löytää heistä yllättävän lämpimiä piirteitä”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuva: Cinema Mondo

Poika ja haikara

Ohj. Hayao Miyazaki. Jälleen yksi ”viimeinen” elokuva Ghibli-studion animemestarilta. ”Miyazaki on ennenkin luonut upeita rinnakkaismaailmoja, mutta nyt hän tekee kaikesta vielä suurempaa ja moniulotteisempaa, surrealistisempaa. Katsoja on koko ajan vähällä tipahtaa vauhdista, mutta miellyttävällä tavalla”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Rakas äitini

Ohj. Emanuele Crialese. Draama äidin ja lasten suhteesta että perhe-elämästä 1970-luvun Italiassa. ”Yhteiskunnan vaikutus tuntuu koko ajan ihmissuhteiden taustalla, ja Luana Giulianin tulkinta perheen sukupuoliroolissaan kipuilevana Adri-tyttärenä on vangitseva”, Marjatta Honkasalo kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Rakkaudella, Pamela

Ohj. Ryan White. Dokumentti Pamela Andersonista, naisvihasta ja julkisuuden aiheuttamista traumoista. ”Viisikymppinen Anderson esiintyy dokumentissa kaikin tavoin paljaana. Hänen kasvoillaan ei ole meikkiä, ja hän käsittelee avoimesti kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä, suhdettaan Tommy Leehen, parin seksivideoskandaalia ja lukuisia avioliittojaan”, Janica Brander kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Savusaunasisaruus

Ohj. Anna Hints. Virolainen dokumentti savusaunan riemuista. ”Hämärästi valaistun savusaunan lohduttavassa lämmössä eri sukupolvia edustavat naiset kokoontuvat yhteen. Salaisuuksia paljastetaan, häpeä ja harmit vihdotaan ja huuhdellaan pois hien mukana”, Marita Nyrhinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Sisu

Ohj. Jalmari Helander. Lappiin sijoittuva kotimainen toimintaelokuva. ”Sisu ei revi sielua riekaleiksi, mutta piirtää selkeän kuvan sodan kauhuista. Jos jonkun on ollut vaikea käsittää, mitä Ukrainassa ja Gazassa tapahtuu, antaa elokuva vihjeet”, Aila-Liisa Laurila kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

The Son

Ohj. Florian Zeller. Draama 17-vuotiaasta newyorkilaispojasta ja tämän isästä. ”The Son on ehjä, solidi, miettimään saattava kokonaisuus. Se kykenee nostamaan tunteet pintaan vähin keinoin”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Suomeen juurtuneet

Ohj. Arto Halonen. Dokumentti Suomeen jääneistä afroamerikkalaisista koripalloammattilaisista ja heidän jälkeläisistään. ”Suomeen juurtuneet on lämminhenkinen hyvän tuulen urheiluelokuva, jossa on myös liikuttavia tuokioita. Koetaan suuria onnen ja onnistumisen hetkiä mutta myös pettymyksiä, ja ikävää kaukana olevia läheisiä kohtaan”, Marita Nyrhinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Suzume

Ohj. Makoto Shinkai. Japanilaisanimaatio nuoren tytön kasvamisesta ja surun käsittelemisestä. ”Suzume tuo hienosti esille tytön kasvatusvastuun yllättäen ottaneen Tamaki-tädin dilemman: tämä on uhrannut parhaat nuoruusvuotensa kasvattamalla sisarvainaansa lasta”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Tár

Ohj. Todd Field. Fiktiivinen draama maailmankuulusta kapellimestarista, jona loistaa Cate Blanchett. ”Elokuvan draama syntyy lankeemuksesta. Päähenkilön ollessa ammatillisesti ja henkilökohtaisesti elämänsä huippukohdassa, hänet valtaa epäilys mahtaako kaikki olla sittenkään hyvin”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kuva: Teatro Productions

Universumin kaiut – Kaija Saariahon musiikki

Ohj. Riitta Rask. Dokumentti kesäkuussa kuolleesta suomalaissäveltäjästä. ”Elokuva antaa katsojan viipyä levollisessa tilassa ja kuunnella sitä tärkeintä, eli musiikkia. Saariahon musiikki on tässä ajassa vaikuttavaa”, Irmeli Heliö kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Valoa valoa valoa

Ohj. Inari Niemi. Draama ensirakkaudesta perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen romaaniin. ”Tiivistunnelmainen elokuva hengähtää ajan tai paikan kohdalla kulloisenkin ajattelijan, sen aikuisen, rauhalliseen kuvaan. Laura Birn ja Pirjo Lonka osaavat juuri tämän, tarinan kokoamisen tasapainoiseksi ja vaikuttavaksi lopuksi”, Maija Kääntä kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Vortex

Ohj. Gaspar Noé. Ranskalaisten äärimmäisyyselokuvien kauhukakaran hillitty draama vanhenemisesta. ”Vortex etenee hyvin arkirealistiselta vaikuttavana tarinana, jota olisi helppo luulla reaaliajassa eteneväksi dokumenttielokuvaksi, mutta fiktio se kuitenkin on”, Antti Selkokari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

The Whale

Ohj. Darren Aronofsky. Draama ylipainoisesta englanninopettajasta. ”The Whale johdattaa ajatukset kaikenlaiseen kehokontrolliin ja trainerointiin. Missä piilee ihmisarvo, kun mykistävä ja tappava ylipaino on itseaiheutettua”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua