Lynch/Oz. Kuva: Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juho Hakkarainen on hankkinut kuntosalikortin, tutustunut Bob Dylanin tuotantoon, katsonut Lynch/Oz-dokumenttia ja käynyt Jarkko Martikaisen keikalla.
1
Pimeän marraskuun piristykseksi hankin elämäni ensimmäisen kuntosalijäsenyyden. Olen ollut tähän elämäntaparemonttiin – jos nyt sellaisesta voidaan viiden salikäynnin perusteella puhua –
varsin tyytyväinen. Modernien, minulle tyystin vieraiden kuntoilulaitteiden keskellä huhkiessa tulee mieleen nelos-Rockyn Ivan Drago ja hänen vankkumaton luottamuksensa teknologian siunauksellisuuteen lihaksenkasvatusasioissa. Anabolisiin steroideihin tai muihin jyrkkiin vippaskonsteihin en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt, enkä ole raatsinut personal traineriakaan avukseni palkata.
Aivan erityisesti olen mieltynyt juoksumatolla ravaamiseen. Onhan se saakelin tylsää touhua, mutta toisaalta siinä on myös jotain tenhoavan hypnoottista – juosta pitkiä aikoja paikallaan sisätiloissa ja tuijotella milloin näytön digitaalista hölynpölyä, milloin kuntosalin harmaata seinää.
2
Juoksumatolla jolkotellessani olen kuunnellut Ben Burrellin Bob Dylan: Album By Album -podcastia, joka tuoteselosteen mukaan on audioessee. Melko tuhti essee se onkin, sillä sarja sisältää yhteensä kahdeksan kautta – yli seitsemänkymmentä varsinaista jaksoa sekä runsaasti spesiaali- tai bonusjaksoja, joissa tehdään ekskursioita esimerkiksi Joni Mitchellin järisyttävään Blue-albumiin tai joihinkin yksittäisiin Dylan-kappaleisiin.
Kunnianhimoinen podcast antaa paatuneillekin dylanologeille paljon uutta tietoa. Mihinkään objektiivisuuteen Burrell ei kuitenkaan pyri, vaan kertoilee auliisti mieltymyksistään, ja paljastuu maultaan melko konservatiiviseksi: hänen Dylan-listansa kärkikastissa vuorottelevat sellaiset järkäleet kuin Blood On The Tracksin tai Blonde On Blonde, joita käsitellään podcastissa useiden jaksojen verran. Onneksi tilaa annetaan myös Selfportraitin kaltaisille kuriositeeteille – jonka ”huonouden” toki ymmärrän, mutta sepä juuri onkin olennainen osa levyn ”hyvyyttä”! Tämänhetkinen oma albumisuosikkini on kuitenkin John Wesley Harding.
Bob Dylan: Album By Album Spotifyssa.
3
Audioesseen lisäksi on tullut ihasteltua omaperäistä videoesseetä, nimittäin Alexandre O. Philippen dokumenttielokuvaa David Lynch ja Ihmemaa Oz (Lynch/Oz, 2022). Philippe on tehnyt runsaasti elokuva-aiheisia dokumenttielokuvia aiemminkin, mutta tämän aihe ja käsittelytapa on varsin mielenkiintoinen. Elokuvassa tutkitaan Victor Flemingin ohjaaman, Technicolor-väreissä ikimuistettavasti hehkuvan Ihmemaa Ozin (1939) vaikutusta elokuvaohjaaja David Lynchin töihin. Runsaasti huikeaa kuvamateriaalia sisältävä filmi on jaettu kuuteen kappaleeseen, joissa kussakin eri elokuva-alan toimijat tuovat ilmi omia perspektiivejään suhteessa Lynchiin ja Oziin.
Areenasta on tällä hetkillä katsottavissa myös Lynchin The Straight Story ja Mulholland Drive, joiden Oz-viittauksia voi dokumentin myötä katsella aivan uusin silmin.
David Lynch ja Ihmemaa Oz Yle Areenassa.
4
Kotioloissa olen viime aikoina pyöritellyt runsaasti vinyylilevyjä. Pitkään oli nimittäin meillä niin kurja tilanne, ettei kotona ollut toimivaa vinyylisoitinta. Vuosikaudet hienosti palvellut kaverilta ostamani muovi-Pioneer nimittäin kuoli kokonaan ja vinyylit jäivät kuukausiksi laatikoihin keräämään pölyä. Viime viikolla ryhdistäydyin ja sijoitin kunnolliseen soittimeen. Ja kyllä nyt on taas kotona kunnollista! Mikä riemu onkaan pyöritellä vanhoja tuttuja – vaikka niitä Dylaneita – levylautasella!
5
Viimeaikaisia hienoja keikkakokemuksia on ollut Jarkko Martikaisen sooloveto Hämeenlinnan Suisto-klubilla 24.11.2024. Täyteläinen parin tunnin konsertti sisälsi runsaasti hyvää tavaraa niin Martikaisen soolotuotannosta kuin varhaisemmilta YUP-vuosiltakin. Trubaduuri jututti letkeissä tunnelmissa yleisöä, tarinoi vuolaasti piisien taustoista ja sukelsi keikan loppuvaiheilla yleisön sekaankin esiintymään. Ennakkotiedoista poiketen Martikainen ei esiintynytkään aivan soolona, sillä useiden kappaleiden ajaksi mukaan lauteille nousi YUP:n riveistä tuttu ja myöhemmin muun muassa kapellimestarina sekä teatteri- ja kirkkomuusikkona meritoitunut Petri Tiainen koskettimineen.
Juho Hakkarainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (20.5.25): Lilja, kävelykierrokset, kokkailuvideot, puistoasahi, Karjalan kunnailla
Petra Stolt on iloinnut kukista, kesän lähestymisestä ja kokkailuvideoista.
Parasta juuri nyt (19.5.2025): Orenda, Älykäs intuitio, Kuolemattomien kirja
Erkki Kiviniemi on lukenut Juha Siroa ja Asta Raamia sekä katsellut Pirjo Honkasalon elokuvaa.
Parasta juuri nyt (16.5.2025): Bach ja pyöräilyn taito, Starship Troopers, The Helsinki Effect, Black AF History, Oikeusmurha
Pasi Huttunen löysi monta vaikuttavaa kirjaa ja katsoi keskinkertaisen, mutta inspiroivan elokuvan.
Parasta juuri nyt (14.5.2025): Tämä ei ole romanttinen komedia, Rakkaudesta, Anna Tahkola, ristikot, Tammelantori
Aino Louhi on lukenut raikkaan esikoisteoksen, vaikuttunut lyijykynäpiirrosten edessä ja viettänyt torielämää.