Leon Huff. Kuva: Hannu-Pekka Vitikainen
ELOKUVA | Arto Halosen dokumenttielokuva kertoo kahden 1970-luvulla Suomeen muuttaneen afroamerikkalaisen koripalloilijan sekä heidän jälkeläistensä tarinaa.
”Yrittäminen on avainasemassa. Teemana on myös rasismi ja olemassaolon puolustaminen.”
ARVOSTELU

Suomeen juurtuneet
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Arto Halonen
- Päähenkilöt: Ervin Latimer Sr, Leon Huff, Shawn Huff, Ervin Latimer Jr
- Ensi-ilta: 1.9.2023
Afroamerikkalaiset koripalloilijat Leon Huff ja Ervin Latimer Sr saapuivat Suomeen 1970-luvulla vahvistamaan suomalaisia joukkueita. He pelasivat vieraassa kulttuurissa ja perustivat Suomessa perheen. Aktiivisen peliuransa jälkeen jäivät maahan. He olivat tienraivaajia, joiden vanavedessä moni jenkkipelaaja on tullut vahvistamaan suomalaisia koripallojoukkueita.
Arto Halosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Suomeen juurtuneet kertoo Huffin ja Latimerin sekä heidän poikiensa Shawn Huffiin ja Ervin Latimer Jr:n tarinaa.
Kolmen vuoden aikana kuvattu Suomeen juurtuneet pureutuu kiinnostavasti koripalloilun maailmaan ja tuo päähenkilöt lähelle katsojaa. Mutta se on muutakin kuin urheiluelokuva. Se tuo esiin ulkomailta Suomeen muuttaneiden isien ja heidän poikiensa välisiä suhteita sekä sen, miten he itse kukin ovat juurtuneet Suomeen. Yrittäminen on avainasemassa. Teemana on myös rasismi ja olemassaolon puolustaminen.
Leon Huff ja Ervin Latimer Sr olivat NBA-tason koripalloilijoita. He olivat uranuurtajia tullessaan Suomeen aikana, jolloin monikulttuurisuus oli meille vielä kovin vierasta. Huffin ja Latimerin menestyksekäs ura toi heille kunniaa ja he nostivat Suomen koripalloilun tasoa merkittäväksi. He saapuivat Yhdysvalloista, jossa rasismi oli tuona aikana rankkaa arkea. Suomessa heitä kunnioitettiin ja he saivat elää rauhassa.
Leon Huff oli tärkeä pelaaja muun muassa Joensuussa. Aktiivin peliuran jälkeen hän valmensi useita joukkueita, mutta nykyään hän viettää hiljaiseloa piilossa julkisuudelta. Eläköitynyt Ervin Sr toimii nykyään kahvilanpitäjänä. Hän toteaa osuvasti, miksi hänen kaltaisensa afroamerikkalaiset pelaajat lähtevät ja lähtivät kotimaastaan eurooppalaisiin joukkueisiin: ”Valkoiset eivät osaa pelata korista”. Muistanette elokuvan Mustat donkkaa tykimmin (White Men Can’t Jump, 1992), jonka alkuperäisessä ja lystikkäästi käännetyssä nimessä kulminoituu tuo samainen asia.

Shawn Huff. Kuva: Hannu-Pekka Vitikainen
Huff ja Latimer kasvattivat lapsensa Shawn Huffin ja Ervin Latimer Jr:n suomalaisiksi, jotka toki tuntevat amerikkalaiset juurensa. Sinnikkyydellään pojat ovat kasvaneet suomalaisiksi yhteiskuntavaikuttajiksi.
Nuori Shawn jatkoi isänsä jalanjäljillä ja ryhtyi koripalloilijaksi. Hän pelasi aktiivisesti ja oli Suomen koripallomaajoukkueen, Susijengin kapteeni. Hän oli ensimmäinen monikulttuurinen kapteeni suomalaisen joukkueurheilun historiassa. Kun hän oli jo tehnyt päätöksen lopettaa pelaajaura mutta osallistui vielä EM-kisoihin 2022, hän lähti mukaan politiikkaan vihreiden edustajana. Elokuvassa seurataan vaalikampanjaa, jona aikana hän voitti kannattajia puolelleen, ja hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Viime eduskuntavaaleissa hän oli ehdokkaana.

Ervin Latimer Jr. Kuva: Hannu-Pekka Vitikainen
Avoimesti homoseksuaali Ervin Jr yritti pelata, mutta innostui muodista. Hänestä tuli vaatesuunnittelija ja drag queen -artisti. Vuonna 2020 hän voitti Vuoden nuori suunnittelija -kilpailun, jossa tehtävänä oli suunnitella monikäyttöinen hybridivaate. Hän on saavuttanut myös kansainvälistä menestystä. Elokuvan kuvausten aikaan omaa yritystä varten haettu laina jäi saamatta. Nykyään menee paremmin.
Periksi antamattomuutta – esimerkkinä kummankin pojan isät – on tarvittu, sillä elämä ei ole aina ollut helppoa valkoisessa yhteiskunnassa. Nuoret toteavat esimerkiksi, että oli outoa olla erivärinen isossa koululuokassa, mitä pienenä ei edes tajunnut.

Ervin Latimer Sr. Kuva: Ari Virem
Arto Halonen on perehtynyt aikaisemminkin urheiluaiheisiin. Varhaisessa lyhyessä dokumenttielokuvassa Valo varjon takaa (1991) Halonen seuraa Arto Bryggaren elämää akillesjänteen katkeamisen jälkeen, eikä paluu huipulle näytä todennäköiseltä. Lyhytelokuva Ringside – viimeinen erä (1992) on fiktiivinen dokumentti nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta, joka tilittää elämäänsä ja tavoitteitaan fiktiiviselle toimittajalle. Sinivalkoinen valhe (2012) kuvaa Lahden MM-kisojen 2001 dopingskandaaliin huipentuvaa Suomen hiihdon dopinghistoriaa. Komediallisin keinoin dopingtarinaa kuvataan fiktiivisessä Isänmaallinen mies (2013) -elokuvassa, jossa Toivo on suomalaisen hiihtomaajoukkueen salainen ase edesauttamassa menestystä.
Suomeen juurtuneet on lämminhenkinen hyvän tuulen urheiluelokuva, jossa on myös liikuttavia tuokioita. Koetaan suuria onnen ja onnistumisen hetkiä mutta myös pettymyksiä, ja ikävää kaukana olevia läheisiä kohtaan.
Lähes kaksituntinen Suomeen juurtuneet tuntuu ajatuksena pitkältä elokuvalta. Se on kuitenkin hyvin intensiivinen, vaihteleva, täynnä kiinnostavia käänteitä ja etenee niin sujuvasti, että on vaikea kuvitella, mitä siitä olisi voitu jättää pois. Elokuva innostaa jopa siinä määrin, että se voisi saada urheilua seuraamattomankin kiinnostumaan koripallosta.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




