Kuvat: Mikko Malinen / Soit Se Silti
LEVYT | Lauluntekijän melankolisen rikkaasti soiva viides levy ihastuttaa sulavan riisutulla bändisoinnillaan ja ajattomilla kappaleillaan.
”Albumin kiireetön kauneus ja avara folkmelankolia saavat höristämään korvia jo ensimmäisellä kuuntelulla.”
Kaustislähtöisen laulaja-lauluntekijän Topi Sahan viidennellä albumilla kertaalleen rakenneltu amerikaniskelmäinen versio saa antaa tilaa yö-teemaiselle bändilevylle, jolla Topi itse soittaa vähemmän ja laulaa enemmän. Julius Maurasen tuottamalla Öitä-levyllä (Soit Se Silti, 2025) keskiössä on Sahan laulu ja tarinat, joita väritetään teeman mukaisen öisellä soitolla. Jokainen laulu kertoo vain ja ainoastaan yöstä, sen hämärästä ja tietysti myös rakkaudesta ja kaipuusta.
Vaikka teema loistaa yhtä lailla niin rumpali Tero Hyväluoman, basisti Joni Teirikankaan, kitaristi Jaakko Murroksen ja kosketinsoittaja Matias Tynin muodostaman yhtyeen kuulaan haikeassa, harkitun avarassa soittomaisemassa kuin Sahan tarinoissa, ei levyn öinen synkkyys ole Sahan mukaan ”aivan toivotonta”. Hennolle valolle jää tilaa hiipiä sisään. Albumin kiireetön kauneus ja tumman avara folkmelankolia saavat höristämään korvia jo ensimmäisellä kuuntelulla.
* *
Iso kirkko palaa naulaa levyn kiireettömän pohdiskelevat ja isosti näppäilevät teesit jo alkutahdeista oveensa. Saha itse on hienosti ytimessä ja hetkessä. Teeskentelemättömän toteava lauluaskellus malttaa täyttää tilaa hillitysti täytetyn soiton raukeilla aalloilla. Ylva Haru antaa lauluun paikoin toimivaa leveyttä.
Sähköisemmin ja uhkailevammin sykkivä Neuvonantaja täyttää stadionia avaralla kaiullaan. Upean tumma maiseman keskellä kertoja sanoittaa polkuaan sielukkaasti: ”Totuushan on halpa, mutta tarina on pyhä, sinä tiedät kaiken, minä opin yhä, valaise minua, neuvonantaja”.
Raukeasti vispilöivä Kuningas on kuollut vinguttelee pienesti taustalla, kunnes hidastaa kokonaan ja liukuu valssiaskeleella uuteen maisemaan. Saha hallitsee miehistöineen upeasti levyn teemaan sopivan eleettömyyden ja pikku viilaukset, jolla viedä tarinankerronta isompaan maisemaan.
Jostain Springsteenin telakoiden ja keskilännen lakeuksien puolivälin amerikanrockin potkusta ammentavalla Purppurakuulla Saha laventaa lauluaan falsettiin asti ja kaareutuu sen avulla juuri sopivasti kuutaan kohti. Albumin virkein ja menevin pala on yhtä lailla raukea ja pohdiskeleva, mutta onnistuu melodisuudellaan nousemaan paletin eturiviin. Ai että!
Enemmän iltapäiväsiestan kepeyttä kuin öisten maisemien tummuutta tarjoilee Kaikki mitä on, on juuri niin kuin olin kuvitellutkin. Tarinassa mennään toki illan ensihämärästä aamukasteen kimallukseen. Hiukan samaa kehää kiertävällä tunnelmoinnilla tyylikkyys ja hillitty kasvatus pitävät mielenkiinnon onnistuneesti yllä, vaikka toistoa onkin.
Sama tuomitseva kuu vahtii niin Kiotossa kuin Hietaniemen rannalla kauan sitten. Riisutusti nakuttava kappale keräilee avarasti humisevia kamppeitaan niskaan pikkuhiljaa pohdiskellen. Kappaleen vaivihkainen kasvatus palvelee kokonaisuutta mainiosti. Lumen valon kirkas näppäily antaa tilaa laulun painolle ja avarat maalailut pitävät kiinni heleydestä. Aamuöinen autere nostaa päätään, toivo kaikaa kuulaiden kaarien ja pienten viulukuvioiden lomasta.
Pimeämmän maiseman väsyttämä kertoja kaipaa rauhaa Ole nyt jo hiljaa -kappaleessa loputtomien anekdoottien jälkeen. Öisesti vispilöivä kaihopohdiskelu onnistuu hienosti syleilemään sisäänsä. Kuulaalla pianolla askeltava ja kitaralla säräyttävä tuutulaulu Unten mailla valssaa albumin heleästi kohti öisiä avaruuksia ja rauhaisia unia.
Öitä on alkuvuoden paras levy.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mistä syntyi isoveljen Haava? arviossa Édouard Louis’n Luhistuminen
KIRJAT | Édouard Louis pohtii uudessa kirjassaan alkoholismiin kuolleen isoveljensä elämää ja huomaa, että on paljon, mitä hän ei tiedä.
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.
Kirja MV-lehden vaiheista ja siitä miten se repi Suomen kahtia – arviossa Vehkaojan ja Creutzin Maan vaiva
KIRJAT | Mikael Vehkaoja ja Karin Creutz keskittyvät Ilja Janitskiniin ja MV-lehden käänteitä täynnä olevaan historiaan. Teoksen henkilöluettelo on laaja.
Hortoilu vie mennessään – arviossa Raija Kivimetsän villiyrteistä kertova tietoteos
KIRJAT | Mitä jos omalla pihalla kasvavat rikkaruohot ovatkin rikkausruohoja? Hurmaava horta hurmaa ja inspiroi kokeilemaan erilaisia luonnonantimia.