Vuoden 2022 erinomaiset #7: 22 sarjakuvateosta

Lue Vuoden erinomaiset -sarjan kaikki osat täältä.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 22 kuluneen vuoden aikana julkaistua sarjakuvakirjaa meiltä ja maailmalta. Esitellyt teokset eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä tekijän nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 22 parhaasta sarjakuvakirjasta.

Jokainen esitellyistä teoksista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

Altan: Kolumbus – erään haahuilijan tragedia

ASEMA / ZUM TEUFEL / TÄYSI KÄSI. Italialaistaiteilijan alun perin vuonna 1979 ilmestynyt sarjakuvaromaani julkaistiin vihdoin myös suomennettuna. Mustalla sapella piirretty historiallinen satiiri tarjoilee teräviä sivalluksia ja hahmotonta haahuilua. Matalaotsainen meininki tuntuu kohottavalta. Heikki Kaukorannan käännöstyö on Altanin suomilaitosten vankka peruskivi. Teksti svengaa yhtä ilkeästi kuin kuvatkin. (Ville Pirinen; lue arvio)

* *

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

WSOY. Elämää ja kauneutta voi löytyä myös ydinsäteilevältä ”jättömaalta”, todistaa Johanna Aulénin sarjakuvadebyytti. Teos onnistuu tuomaan hyvin esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu. Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita. (Ilkka Valpasvuo; lue arvio)

* *

Carl Barks: Carl Barksin joulutarinat 1958–1964

EGMONT. Ankkamestarin myöhäiskauden joulutarinat ovat silkkaa rautaa. Käsikirjoitusapuna Barksilla oli silloin tällöin Bob Gregory, joka teki pitkän uran Disney-sarjakuvien parissa. Uudessa kokoelmassa mukana on muun muassa klassikkotarina Aku Ankka ja akuiitti, jossa Aku valmistaa lasten kemistipakkauksella räjähdysaineen, joka vie hänet lopulta avaruuteen – ja siinä samalla paistuu joulukalkkunakin. Suomentaneet Antti Hulkkonen, Kati Valli ja Aku Ankka -lehden toimitus.(Petri Hänninen; lue arvio)

* *

Carl Barks: Carl Barksin sankarit (konnat) – Karhukopla

EGMONT. Carl Barksin sankarit -kirjasarjan Karhukopla-kokoelma on niin hyvä, kun olla voi. Jokainen juttu on ankkatarinoiden kirkkainta kärkeä. Sivut vilisevät konnia, salapoliiseja, vempeleitä ja kummituksia. Suomentaneet Antti Hulkkonen, Kati Valli ja Aku Ankka -lehden toimitus. (Kimmo Ylönen; lue arvio)

* *

Juan Diaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad 6 – Kun kaikki sortuu, ensimmäinen osa

EGMONT. Etsiväkissa John Blacksad kohtaa eläimellisen New Yorkin ylhäiset ja kaivautuu kirjaimellisesti miljoonakaupungin alamaailmaan. Blacksad on alusta asti hurmannut ja paikoin vallan huimannut piirrostyöllään, joka sarjan mittaan on vielä entisestään terävöitynyt. Suomentanut Kirsi Kinnunen. (Kimmo Ylönen; lue arvio)

* *

Hanna Gustavsson: Iggy 4-ever

SAMMAKKO. Joskus mietin, miltä 2000-luvun vähemmän kaunisteltu versio Tiina-kirjoista näyttäisi. Iggy 4-ever tarjoaa yhden vastauksen: se on loistava päivitys siitä, millaista on olla teini. Ruotsalaissarjakuva on psykologisesti ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköinen teos nuoruudesta. Suomentanut Elias Lahtinen. (Anna Hollingsworth; lue arvio)

* *

Simon Hanselmann: Below Ambition

FANTAGRAPHICS. Hanselmannin moniongelmaisilla sarjakuvahahmoilla, Meggillä ja Werewolf Jonesilla on umpisurkea syntikkataidebändi Horse Mania. Sarjakuva välittää onnistuneesti piinallisen huonolla, mutta tavallaan kiinnostavalla keikalla olemisen fiiliksen. Sisältää paljon päihteilyä, kauheaa käytöstä ja tragikomiikkaa, joka hymyilyttää ja itkettää. (Ville Pirinen)

* *

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri

SUURI KURPITSA. Helsinkiläinen kuva- ja sarjakuvataiteilijan sekä kuvittajan lapsuuskuvaus täytyy hillitystä hurjuudesta. Kerronta koukuttaa lukemaan arkista säätöä kuin intensiivistä dekkaria. Hyrrin sarjakuvien ja kuvien hengenheimolaisiksi voi yhä mainita ainakin Katja Tukiaisen ja Amanda Vähämäen. Hengenheimolaisia, kyllä, mutta jokainen heistä tekee omaperäistä jälkeä. (Ville Pirinen; lue arvio)

* *

Aapo Kukko & Tapani Bagge: Marius

ZUM TEUFEL. Aapo Kukon piirtämä ja Tapani Baggen kynäilemä sarjakuva ei ole poliittinen kannanotto, mutta se on historiaa ja siitä voi eittämättä ottaa oppia, nautinnon kupeessa. Eletään kevättä 1946, ja sodanjälkeinen pula-aika muistuttaa joka kulman takana kahvin korvikkeilla, huhupuheilla ja salakavalilla fasisteilla. Kukon hugoprattmainen mustavalkokuvitus on rujon kaunista, ja Bagge kylvää herkullista huumoria pohjavireeltään melankoliseen tarinaan jossa yksikätinen yksityisetsivä Väinö Mujunen suojelee vanhaa heilaansa samaan aikaan kuin murhamies karkaa pakoteille Sörkän vankilan kupeessa. (JT Lindroos; lue lisää)

* *

Jarno Latva-Nikkola: Logistiikkakeskus 5

ZUM TEUFEL. Latva-Nikkola on tehnyt sarjakuvien lisäksi ainakin kuvataidetta, animaatiota ja levynkansia. Hänen kuvailmaisussaan on aina jokseenkin kuumeinen meno. Pikimusta, groteski huumori yhdistyy jäyhään arkisuuteen yllättävällä tavalla. Logistiikkakeskus 5 -sarjakuvassa tietoinen olemassaolo osoittautuu turhauttavaksi pyristelyksi niin maan päällä kuin tuonpuoleisessa. Ihmisyys on liian vaikea laji sekä eläville että kuolleille. (Ville Pirinen; lue arvio)

* *

Aino Louhi: Tähtienvälinen avaruus

SUURI KURPITSA. Kuvat ovat upottavan kauniita ja teksti tiiviiksi viilattua. Eronnut aikuinen etsii itseään kaukaa kaukomailta ja syvältä sisältään, ja löytääkin jotain! Yhtäaikaa minimalistinen ja runsas teos, joka rauhoittaa lukijan nautiskelemaan jokaisesta sivusta. (Ville Pirinen)

* *

Kimmo Lust: Silmukka

SUURI KURPITSA. Lapsuus vanhemman vakavan päihdeongelman varjossa on karsean traaginen aihe. Silmukka ei himmaile kauheuksia, mutta löytää psykedeelisen yksityiskohtaisessa kuvakerronnassaan aiheeseen yllättäviäkin näkökulmia. Voimakas kuvakieli kutittelee lukijan liskoaivoja. (Ville Pirinen)

* *

Lauri Mäkimurto: Joulumaa

OMAKUSTANNE. Synkkääkin synkempi, mutta lämminsydäminen perheretki joulumaahan. Arkinen rimpuilu limittyy kosmiseen kauhuun. Joulumaa on käppäinen kusetus, ja se löytyy myös jokaisen sydämestä. Elämänmakuinen mestariteos. (Ville Pirinen)

* *

Héctor Germán Oesterheld & Francisco Solano López: Eternautti

ZUM TEUFEL. Argentiinalainen vuoden 1969 klassikkosarjakuva saatiin vihdoin suomeksi Jarkko Sikiön kääntämänä. Eternautti on realistinen, uhkaava, masentava ja yksityiskohtainen kuvaus taistelusta ylivoimaista, avaruudesta saapunutta hyökkääjää vastaan. Voitosta siirrytään saman tien tappioon, helpotuksesta vaaraan. Avaruuden valloittajat peilautuvat yllättävästi tosielämään, kun käsikirjoittaja Oesterheld katosi Argentiinaa hallinneen sotilasjuntan käsiin vuonna 1978. (Petri Hänninen; lue lisää)

* *

Alice Oseman: Heartstopper

TAMMI. Netflix-sarja on viimeistään nostanut Heartstopperin aallonharjalle. Kaikki tarpeellinen löytyy silti jo sarjakuvan tarinasta ja hahmoista. Englantilainen Alice Oseman onnistuu hienosti kuvaamaan paineita, joita aikuisuutta kohti kulkevat pojat kohtaavat. Suomentanut Oona Juutinen. (Ilkka Valpasvuo; lue arvio)

* *

Tiina Paju: Uutisista hyvää iltaa

SUURI KURPITSA. Tiina Paju aloitti vuonna 2018 uuden uran Ylen uutisgraafikkona. Freelancer-työstä koronavuoden keskellä kertova sarjakuva on mielenkiintoinen kurkistus työhön, jonka tuloksia monet katselevat päivittäin. Leikekirjamaisessa päiväkirjassa yhdistyvät Pajun omat kokemukset ja ympärillä soljuva uutisvirta. (Mikko Saari; lue arvio)

* *

Cyril Pedrosa & Roxanne Moreil: Kulta-aika

WSOY. Roxanne Moreilin ja Cyril Pedrosan nykyaikainen prinsessasatu uskomattoman kauniissa keskiaikaisessa maisemassa kysyy kenellä on oikeus vaatia valtaa itselleen. Erityisen hienosti Pedrosa piirtää metsää. Hän syhertää tuhansia lehtiä jykeviin runkoihin. Puut ovat notkeita luutia. Suomentanut Saara Pääkkönen. (Kimmo Ylönen; lue arvio)

* *

Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa – Pilapiirroksia 2019–2022

WSOY. Kokoelmaan on kerätty parhaat palat Ville Rannan Iltalehdessä julkaistuista pilapiirroksista neljän vuoden ajalta. Ranta on taitava haistelemaan kiinnostavia aiheita ja niihin sopivan provokatiivisia ja pisteliäitä näkökulmia. (Mikko Saari; lue arvio)

* *

Petteri Tikkanen: Humala

ZUM TEUFEL. Eero-sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaansa. Opiskelijaelämä ei ole enää aina niin auvoisaa ja kotonakin varjot tummuvat. Violettimustavalkoinen värimaailma riittää Tikkaselle niin tunteiden kuin ilmapiirin ilmaisuun. (Ilkka Valpasvuo; lue arvio)

* *

Noah Van Sciver: As a Cartoonist

FANTAGRAPHICS. Amerikkalaisen indie-sarjakuvan nuori veteraani sekoittelee itseironista omaelämäkertaa huikentelevaiseen historialliseen fiktioon. Hyvinkin irrallisista aineksista kasattu kokoelma tuntuu hämmentävän yhtenäiseltä teokselta, yhdeltä suurelta tarinalta. (Ville Pirinen; lue arvio)

* *

Jarkko Vehniäinen & Marja Lappalainen: Kamala luonto – parhaassa seurassa

LIKE. Kamala luonto on tämän hetken parhaita kotimaisia sarjakuvia. Sen paras oivallus on, että eläinhahmojen avulla on mahdollista käsitellä ihmiselämän syvällisiä ajatuksia osoittelematta ketään sormella. Eläinhahmojen avulla voi myös vitsailla esimerkiksi uskonnosta, mikä suomalaisessa kulttuurissa olisi muuten tabu. Jokainen voi löytää Kamalan luonnon hahmoista itsensä ja nauraa itselleen. (Elina Talvio; lue arvio)

* *

Leena Virtanen & Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö

SUURI KURPITSA. Sylvi-Kyllikki Kilven päiväkirja 1915-18 sarjakuvana! Helsinkiläisen teinin päiväkirjamerkinnät kohtalokkailta vuosilta taipuvat koskettavaksi sarjakuvaksi. Ajankuva on tarkka ja kaunistelematon, lukukokemus hyvällä tavalla kevyt ja kohottava. Pelkistyksessä on voimaa. (Ville Pirinen)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua