Kaunis kuvakudos kuljettaa tutun oloista tarinaa – arviossa Pedrosan ja Moreilin Kulta-aika

28.09.2022

Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Cyril Pedrosa

SARJAKUVA | Roxanne Moreilin ja Cyril Pedrosan nykyaikainen prinsessasatu uskomattoman kauniissa keskiaikaisessa maisemassa kysyy kenellä on oikeus vaatia valtaa itselleen.

”Erityisen hienosti Pedrosa piirtää metsää. Hän syhertää tuhansia lehtiä jykeviin runkoihin. Puut ovat notkeita luutia.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Kulta-aika

  • Piirros: Cyril Pedrosa. Käsikirjoitus: Roxanne Moreil
  • Suomentanut Saara Pääkkönen.
  • WSOY, 2022.
  • 416 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Suurikokoinen, kovien kansien väliin sidottu Kulta-aika (WSOY, 2022) näyttää satukirjalta. 3,4 senttimetriä paksu opus voisi olla myös vähemmän mustaa magiaa harjoittavan noitapiirin nätti taikakirja. Se voisi olla yli 400 sivun mittaan ehtinyt hallitsijasuvun kronikka, jota kammiossa leijuvan kirjapölyn harmaannuttamat kaapuhaamut täydentävät.

Vasta ilmestynyt sarjakuvakirja on kaikkea tätä. Se on uskomattoman kauniisti kuvitettu nykyaikainen satu keskiaikaisissa maisemissa. Sen sivuilla tapahtuu taika-asioita. Se kertoo hallitsijasuvun vaiheista.

Antraversin valtakunta voi pahoin. Rahvaan elämä alituiseen sotivan kuninkaan alaisuudessa on ollut maaorjuuden ja armeijan pakko-ottojen raskauttamaa. Maaperä on köyhtynyt. Laihat sadot ovat päätyneet tuholaisten suuhun.

Hallitsijan sairastaessa vallasväki on kiristänyt otettaan. Lääninherrat paikkaavat taloutensa tappioita vääntämällä veroruuvin tiukemmalle. Kansa näkee nälkää, salametsästää ja päätyy hirteen. Niemimaalla huhutaan vallankumouksesta ja saman suuntaista levotonta liikehdintää esiintyy muuallakin. Seinille levitetään otteita ammoin kadonneesta, taikavoimia omaavasta kirjasta. Sivut kertovat ihmisen tasa-arvosta, kerran olleesta ja kenties tulevasta kulta-ajasta.

KA kuva2

”Ei sortajan käsi lämmitä.”

Kun hiekka kuninkaan tiimalasissa valuu loppuun, on tullut aika prinsessa Tildan nousta valtaistuimelle. Nuorella naisella on uudistuksiin taipuva mieli. Sadun päähenkilöllä ei tällä kertaa ole vastuksenaan paha äitipuoli. Tildan oma äiti on katkera, valtaa janoava taustavaikuttaja.

Aateliston tuella valtaan nostetaankin perimysjärjestyksessä seuraava, prinsessan polvenkorkuinen pikkuveli. Tilda ajetaan maanpakoon. Uskollinen seigneut Tankred, ja prinsessan lapsuudenystävä, nuori miekkaniekka Bertil, tekevät uhkarohkean hyökkäyksen vankia kuljettavan saattueen kimppuun. Pakomatka alkaa.

Uskollisen vasallin kätkemä, kuninkaan tyttärelleen osoittama viesti tarjoaa Tildalle tilaisuuden kääntää historian suunta. Länteen, virran taakse on kätketty aarre. Voisiko prinsessa sen avulla kukistaa vallan anastajat? Entä kansan keskuudessa kytevä aate, ottaako se tulta?

KA kuva3

Prinsessan tulevaisuudessa näkyy tulta.

Kirjan on piirtänyt ranskalainen sarjakuvantekijä Cyril Pedrosa. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi kirjat Kolme varjoa, Ekoloogiset ja Portugali.

Mestari Pedrosa on taitava käsityöläinen. Hän piirtää, lyijykynällä, tussiterällä ja siveltimellä. Mustat ääriviivat rajaavat tuttuun tapaan kohteen irti paperin valkoisesta. Oman ilmeensä Kulta-aika saa, kun Pedrosa värittää sivut. Tietokoneen taikaiskusta ääriviivat muuttavat väriä ja sulavat kuvaan.

Ruudut ovat värikenttiä, niilläkään ei ole rajaviivaa ympärillään. Sivut ovat ilmavia. Tilaa on paljon, lähikuvia vähän. Tuon tuosta tasainen ruutujako laventuu sivun tai kokonaisen aukeaman kokoiseksi kuvaksi. Taivas on korkealla. Vuoret mahtuvat maisemaan huippua myöten. Kokonaisen kaupungin voi kuvata linnun perspektiivistä. Linnoja voi tähytä kaukaa kukkulalta. Toisinaan kerronta etenee avarassa maisemassa liikkuvien hahmojen ja puhekuplien ketjuna. Animaatiota opiskellut ja Disneyn studiolla työskennellyt Pedrosa osaa laittaa liikkeen virtaamaan.

Kulta-aika on erittäin kaunis kirja. Se on kuin kuvakudos palatsin seinällä. Kauris seisoo kielekkeellä. Syyspäivä on kuulas. Lumi sataa suurina hiutaleina. Yötaivas on sinistä samettia. Tulipalo todella loimuaa. Erityisen hienosti Pedrosa piirtää metsää. Hän syhertää tuhansia lehtiä jykeviin runkoihin. Puut ovat notkeita luutia. Metsä on yhtä elävä kuin siellä kulkevat ihmiset. Tuuli huokaa lehvästössä.

KA kuva4

Takaa-ajetut laskeutuvat joelle.

Aukeamalla on kaksi kuplaa, molemmissa kolme z-kirjainta. Miehet nukkuvat. Seuraavalla aukeamalla on yksi kupla, ”hys”. Seuraavalla aukeamalla kuiskataan keskustelu. ”Olkaa varovaisia.” ”Samat sanat.” Kolme lintua raakkuu kraa, kraa, kraa.

Suurta tarinaa kerrotaan rauhallista tahtia. Kuvat kuljettavat juonta aamusta iltaan ja vuodenajasta toiseen. Kuvat virittävät tunnelman ja heijastavat hahmojen mielenliikkeitä. Tekstiä on tarpeellinen määrä, tuskin enempää. Kaikki sanottava mahtuu puhekupliin ja niistä valtaosa pitää sisällään lyhyitä lauseita. Selittäviä tekstilaatikoita ei ole lainkaan.

KA kuva5

Meri, josta tulee mieleeni Muumipappa.

Kirjan käsikirjoituksen on tehnyt Roxanne Moreil. Hän on taidehistoriaa opiskellut kirjakauppias Saint-Nazairesta. Kulta-aika on tekijöiden ensimmäinen yhteinen sarjakuvateos. Kaksikko on myös perustanut La Vie Moderne -taidekirjakustantamon.

Kulta-aikaa ei kuitenkaan julkaistu omalla merkillä. Sen auttoi maailman kirjakauppoihin belgialainen Dupuis, muun muassa Lucky Luken ja Smurffien kotitalli. Ranskankielinen alkuteos ilmestyi kahdessa osassa vuosina 2018 ja 2020.

KA kuva6

Vuodenajat vaihtuvat. Piiritys jatkuu.

Kun tarinan tapahtumapaikka on kuviteltu keskiaikaisen näköinen maailma, kun kirjan ensimmäinen osa kuljetaan pienellä joukolla halki vaarallisen maailman aarretta tavoitellen ja toisessa osassa käydään suureen taisteluun, on kai vaikea kertoa kokonaan omaperäinen tarina. Tulee kai väkisinkin mieleen se tarina sormuksista ja tv:stä tuttu valtaistuinpeli.

Kaikeksi onneksi tarina ei kangistu toistamaan fantasian kaavaa kirjain kirjaimelta. Tässä sarjakuvasadussa ei ole lohikäärmeitä eikä ura pahan palveluksessa näy naamasta. Julmuuksia tekevät ihmiset, eivät örkit ja möröt. Hahmot ovat moniulotteisia eikä edes seikkaileva ydinjoukko jaa samaa käsitystä päämäärästä. Valtapolitiikassa on kiemuroita ja tarina tarjoaa yllätyksiä. Kirjan teemat ovat tätä päivää. Asioita ei alleviivata, eikä rautalankaa väännetä.

Yleisestä ja ylettömästä kauneudesta annan linnunradan verran tähtiä. Hyvin kulkeva, tämän päivän teemoja sisältävä, taitava, mutta kuitenkin perustaltaan liian tuttu tarina palauttaa huokailevan arvostelijan maan pinnalle.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua