Kuvat: Tero Takalo-Eskola / Like Kustannus
SARJAKUVA | Jokainen voi löytää Kamalan luonnon hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuitenkin kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen.
”Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.”
ARVOSTELU
Kamala luonto – parhaassa seurassa
- Tekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen.
- Like, 2022.
- 80 sivua.
Eläinsarjakuva Kamala luonto on tämän hetken parhaita kotimaisia sarjakuvia. Sen paras oivallus on, että eläinhahmojen avulla on mahdollista käsitellä ihmiselämän syvällisiä ajatuksia osoittelematta ketään sormella. Eläinhahmojen avulla voi myös vitsailla esimerkiksi uskonnosta, mikä suomalaisessa kulttuurissa olisi muuten tabu.
Jokainen voi löytää hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Löydän itsestäni paljon ilveksen piirteitä: hieman synkkyyteen taipuvainen, aina valmis syömään vähän lisää, nukkumisen sijasta miettii öisin mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia. Miten takamus voi olla leveämpi kuin etumus? Miksi sormi sopii niin hyvin sieraimeen?
Parhaassa seurassa -albumi (Like, 2022) jatkaa tuttua hahmojen kehittelyä. Se on juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan. Toivoin jopa, että albumi olisi hieman yllättänyt. Kun hahmot ovat seikkailleet jo niin monta vuotta, tekijöillä on varmasti jonkin verran hankaluuksia taiteilla tuttuuden ja tuoreuden välillä. Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.
Strippisarjakuvan hankaluus on siinä, että strippi on kertakäyttötavaraa. Osa albumin stripeistä on jo tullut vastaan sanomalehden sivuilla. Albumeissa olisi mahdollisuus kehitellä laajempia teemoja, mutta tässä en sellaista havainnut.
Havaitsin, että kaikkein mieluiten luen ilvekseni Aamulehden sivuilta yksi kerrallaan – se on sokeri pohjalla, joka päättää lehdenluvun hyvään mieleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen. Havainto johti siihen, että hieman jopa epäröin avata albumia. Entä jos nyt lukeminen ryövää minulta tulevan nautinnon, kun lehden sivuilta avautuu sarjakuva, jonka olen jo lukenut?
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.
Parasta juuri nyt (17.9.2026): Ghost World, Wilson, Gynekologiaa, The Death-Ray, Monica
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Kimmo Ylönen on nauttinut viikon aamukahvit Daniel Clowesin sarjakuvien seurassa.