Kuvat: Tero Takalo-Eskola / Like Kustannus
SARJAKUVA | Jokainen voi löytää Kamalan luonnon hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuitenkin kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen.
”Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.”
ARVOSTELU
Kamala luonto – parhaassa seurassa
- Tekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen.
- Like, 2022.
- 80 sivua.
Eläinsarjakuva Kamala luonto on tämän hetken parhaita kotimaisia sarjakuvia. Sen paras oivallus on, että eläinhahmojen avulla on mahdollista käsitellä ihmiselämän syvällisiä ajatuksia osoittelematta ketään sormella. Eläinhahmojen avulla voi myös vitsailla esimerkiksi uskonnosta, mikä suomalaisessa kulttuurissa olisi muuten tabu.
Jokainen voi löytää hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Löydän itsestäni paljon ilveksen piirteitä: hieman synkkyyteen taipuvainen, aina valmis syömään vähän lisää, nukkumisen sijasta miettii öisin mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia. Miten takamus voi olla leveämpi kuin etumus? Miksi sormi sopii niin hyvin sieraimeen?
Parhaassa seurassa -albumi (Like, 2022) jatkaa tuttua hahmojen kehittelyä. Se on juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan. Toivoin jopa, että albumi olisi hieman yllättänyt. Kun hahmot ovat seikkailleet jo niin monta vuotta, tekijöillä on varmasti jonkin verran hankaluuksia taiteilla tuttuuden ja tuoreuden välillä. Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.
Strippisarjakuvan hankaluus on siinä, että strippi on kertakäyttötavaraa. Osa albumin stripeistä on jo tullut vastaan sanomalehden sivuilla. Albumeissa olisi mahdollisuus kehitellä laajempia teemoja, mutta tässä en sellaista havainnut.
Havaitsin, että kaikkein mieluiten luen ilvekseni Aamulehden sivuilta yksi kerrallaan – se on sokeri pohjalla, joka päättää lehdenluvun hyvään mieleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen. Havainto johti siihen, että hieman jopa epäröin avata albumia. Entä jos nyt lukeminen ryövää minulta tulevan nautinnon, kun lehden sivuilta avautuu sarjakuva, jonka olen jo lukenut?
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aapo Kukko sarjakuvailee säveltäjä Šostakovitšista – arviossa Punainen Beethoven
SARJAKUVA | Millaista on luoda taidetta vainoharhaisen diktatuurin keskellä, pohtii Aapo Kukko Dmitri Šostakovitš -sarjakuvaelämäkerrassaan.
Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.
Itsetyytyväinen sarjakuvaversiointi Flaubertin klassikosta – arviossa Posy Simmondsin Gemma Bovery
SARJAKUVA | Rouva Bovaryn uudelleenkerronta on tyylikkäästi toteutettu mutta satiiriltaan löysä dekkarimysteeri.
Erik Svetoftin altaassa ei ole matalaa päätyä olekaan – arviossa sarjakuvaromaani Spa
SARJAKUVA | Erik Svetoftin Spa on on parasta taidetta ja pitkään mielessä kummitteleva hemmotteluviikonloppu.