Kuvat: Tero Takalo-Eskola / Like Kustannus
SARJAKUVA | Jokainen voi löytää Kamalan luonnon hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuitenkin kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen.
”Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.”
ARVOSTELU
Kamala luonto – parhaassa seurassa
- Tekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen.
- Like, 2022.
- 80 sivua.
Eläinsarjakuva Kamala luonto on tämän hetken parhaita kotimaisia sarjakuvia. Sen paras oivallus on, että eläinhahmojen avulla on mahdollista käsitellä ihmiselämän syvällisiä ajatuksia osoittelematta ketään sormella. Eläinhahmojen avulla voi myös vitsailla esimerkiksi uskonnosta, mikä suomalaisessa kulttuurissa olisi muuten tabu.
Jokainen voi löytää hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Löydän itsestäni paljon ilveksen piirteitä: hieman synkkyyteen taipuvainen, aina valmis syömään vähän lisää, nukkumisen sijasta miettii öisin mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia. Miten takamus voi olla leveämpi kuin etumus? Miksi sormi sopii niin hyvin sieraimeen?
Parhaassa seurassa -albumi (Like, 2022) jatkaa tuttua hahmojen kehittelyä. Se on juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan. Toivoin jopa, että albumi olisi hieman yllättänyt. Kun hahmot ovat seikkailleet jo niin monta vuotta, tekijöillä on varmasti jonkin verran hankaluuksia taiteilla tuttuuden ja tuoreuden välillä. Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.
Strippisarjakuvan hankaluus on siinä, että strippi on kertakäyttötavaraa. Osa albumin stripeistä on jo tullut vastaan sanomalehden sivuilla. Albumeissa olisi mahdollisuus kehitellä laajempia teemoja, mutta tässä en sellaista havainnut.
Havaitsin, että kaikkein mieluiten luen ilvekseni Aamulehden sivuilta yksi kerrallaan – se on sokeri pohjalla, joka päättää lehdenluvun hyvään mieleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen. Havainto johti siihen, että hieman jopa epäröin avata albumia. Entä jos nyt lukeminen ryövää minulta tulevan nautinnon, kun lehden sivuilta avautuu sarjakuva, jonka olen jo lukenut?
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kakka lentää taas ja koiratkin ovat söpöjä – arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes yhennestoista paikas
SARJAKUVA | Ville Pirisen sarjakuvallinen urbaanilegenda-kokoelma tekee mainion paluun visuaalisesti päräyttävien ylilyöntiensä kanssa.
Heinari 1951–2022 -muistonäyttely kokoaa Miihkalin ja Pahkeisen luojan Heikki-Pekka Miettisen tuotantoa
NÄYTTELY | Tamperelaista kuvittajaa ja sarjakuvantekijää Heikki-Pekka Miettistä muistetaan näyttelyillä pääkirjasto Metsossa ja Pispalan kirjastossa.
Höyhenet pöllyävät, kun tasan ei käy onnen lahjat – arviossa Carl Barksin sankarit: Hannu Hanhi
SARJAKUVA | Hannu-serkku saapui Aku Ankan ovelle vuonna 1948. Serkusten kohtaamisissa on riittänyt nokan koputtamista siitä lähtien.
Sarjakuvarunoelma Hannu Leimun tapaan – arviossa Aavikon reiteillä
SARJAKUVA | Hannu Leimu on kuin raikas maskuliininen tuulahdus nyky-Suomen varsin feministisesti ja muutenkin tiedostavasti värittyneellä sarjakuvakentällä.