Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
SARJAKUVA | Kurissa ja nuhteessa -kokoelmaan on kerätty parhaat palat Ville Rannan Iltalehdessä julkaistuista pilapiirroksista vuosilta 2019–2022.
”Ranta on taitava haistelemaan kiinnostavia aiheita ja niihin sopivan provokatiivisia ja pisteliäitä näkökulmia.”
ARVOSTELU
Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa – Pilapiirroksia 2019–2022
- WSOY, 2022.
- 139 sivua.
Ville Ranta (s. 1978) on pitkän linjan sarjakuvataiteilija, joka on tehnyt jo pitkään pilapiirroksia. Aikaisemmin pilapiirroksia oli julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä, mutta vuonna 2019 Ranta aloitti Iltalehden pilapiirtäjänä. Kurissa ja nuhteessa -kokoelmaan (WSOY, 2022) on koottu parhaat palat Iltalehdessä julkaistuista piirroksista.
Ajankohtaisista aiheista vitsejä vääntävän pilapiirtäjän tehtävä ei varmastikaan ole helppo: on oltava ajan hermolla, keksittävä nopeasti jotain hauskaa ja terävää ja reagoitava, kun maailmassa tapahtuu. Ranta on toki saanut toimia pilapiirtäjänä kiinnostavina aikoina. Vuoden 2019 jälkeen on nähty niin koronapandemia kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Näistä on riittänyt paljon piirrettävää, perinteisten kestoaiheiden kuten ilmastonmuutoksen, perussuomalaisten ja sananvapauden ohessa.
Ranta on kyllä hyvä pilapiirtäjä. Hän on taitava haistelemaan kiinnostavia aiheita ja niihin sopivan provokatiivisia ja pisteliäitä näkökulmia. Pilapiirtäjä, joka ei ärsytä ketään, on huono pilapiirtäjä. Ranta on myös taitava piirtäjä, jolla on taitoa kuvata julkisuuden henkilöitä ilmeikkäästi ja tunnistettavasti. Kuvien saatteina on virkkeen-parin saatteet, jotka tuovat hieman kontekstia olematta kuitenkaan kovin perinpohjaisia selityksiä. Tällainen pilapiirroskokoelma on oikein mainio supertiivistelmä aikakauden uutisilmiöistä.
Kun olin lapsi, meillä oli kotona kirjahyllyssä joku Kari Suomalaisen pilapiirroskokoelma. Sitä tuli luettua useampaan otteeseen, vaikka Mauno Koiviston, Urho Kekkosen, Johannes Virolaisen, Paavo Väyrysen ja Karin perushahmojen, kuten Kokoomuksen kypäräpapin (!), seikkailut eivät ihan täysin auenneetkaan. Pientä kontekstiahan niissäkin oli mukana, joten jotain näistä 1960- ja 1970-luvun politiikan kiemuroista saattoi ymmärtää.
On hauska pohtia, millainen ajankuva tästä kokoelmasta välittyy joskus 20–30 vuoden päästä. Aikakausi näyttäytynee sekopäisenä, mutta toisaalta – mikäpä aika ei näyttäytyisi. Ville Ranta on joka tapauksessa oivallinen ajankuvan dokumentoija, jonka piirroksia on ilo katsella näin tuoreeltaankin.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maalaispunkkari merkityksellisten keikkareissujen ytimessä – arviossa Maalaispunkin matka metropoliin
SARJAKUVA | Pauli Kallion ja Henri Gylanderin albumi suurenmoisen seitsikon tapahtumarikkaasta keikkareissusta lahden taakse pääsee seikkailun makuun.
Cassandra Calinin sarjakuvassa Lia kipuilee uudessa maassa mutta löytää myös onnea – arviossa Uusi tyttö
SARJAKUVA| Vaikka visuaalisessa ilmaisussa on paikoin toivomisen varaa, on Uusi tyttö aivan pätevä sarjakuvaromaani nuorille.
Heikki Kemppaisen muistisairautta käsittelevän sarjakuvatrilogian päätösosa elää pilkahduksissa – arviossa Perintö
SARJAKUVA | Heikki Kemppaisen pelkistetty viivapiirtotyyli sopii toimivasti äidin kodin muistorikkaaseen tyhjentämiseen.
Parasta juuri nyt (17.9.2026): Ghost World, Wilson, Gynekologiaa, The Death-Ray, Monica
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Kimmo Ylönen on nauttinut viikon aamukahvit Daniel Clowesin sarjakuvien seurassa.