Tuomas Puikkosen larp-valokuvat Pelimuseossa upottavat muihin maailmoihin

17.08.2020

Homssut tutkivat aarrekarttaa pelissä Laakso. Kuva vuodelta 2012. Kuva: Tuomas Puikkonen

NÄYTTELY | Kuvia kymmenen vuoden ajalta kokoavassa Toisista todellisuuksista -näyttelyssä aaltoilevat kiinnostavalla tavalla dokumentoinnin ja taiteen rajat.

Tuomas Puikkonen on kuvannut viimeisen kymmenen vuoden aikana 70 larppia eli liveroolipeliä. Katri Lassilan Vapriikin Pelimuseoon kuratoima Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020 tituleeraa itseään ensimmäiseksi suomalaisessa museossa pidetyksi larppivalokuvien näyttelyksi.

Larppaus (Live Action Role-Playing) on muun muassa eläytyvää improvisaatiota ja sääntöjen mukaan pelaamista yhdistelevä kulttuurimuoto, jota ei tehdä yleisöä varten ja jonka tutkijatkin ovat monta kertaa todenneet olevan vaikeasti selitettävissä ulkopuoliselle. Puikkosen valokuvissa se on kuitenkin yllättävän helposti lähestyttävissä. Pelien tapahtumat tulevat lähelle tavalla, joka kiehtoo ja tempaa mukaansa, vaikkei niitä jälkikäteen kuvia katselemalla voikaan täysin ymmärtää.

Yhtä vaikeaa kuin selittää larppaaminen lyhyesti ja yksinkertaisesti olisi varmaan mahduttaa jokainen kymmenen vuoden aikana kuvattu peli yhteen näyttelyyn. Puikkosen lempiohjenuorakseen kertoma inklusiivisuus näkyy silti selvästi: mukana on valtava skaala erilaisia maailmoja ja hahmoja hätkähdyttävästä sotakarjusta kokoustaviin konsultteihin ja hilpeisiin homssuihin. Ummikkonakin näyttelyyn tuleva ymmärtää yhdellä vilkaisulla, että lajissa ei ole vain yhtä tyylilajia tai ainoaa oikeaa tapaa.

Tuomas Puikkonen 6 original

Koneiden hyökkäys pelissä Odysseus – Local Run. Kuva vuodelta 2019. Kuva: Tuomas Puikkonen

Näyttelyssä aaltoilevat kiinnostavalla tavalla dokumentoinnin ja taiteen rajat: Puikkonen pyrkii tapahtumien tallentamisen lisäksi viestittämään kuvissa larpin todellisen tunnelman värisävyjen ja kontrastien muokkaamisen avulla. Vaikka voi toki kysyä, onko tunnelman tallentaminen tällä tavoin taiteellista tarinankerrontaa vai myös yksi tapahtumien dokumentoinnin tapa, toisaalta dokumentoiva ote myös pelaa tarinallisuuden pussiin ja kääntää katsojan täysin huomaamattaan uskomaan näkemäänsä. Tuntuu itsestään selvältä, että katsoo todella valokuvaa avaruusolennosta tai läheisensä juuri menettäneestä ihmisestä. Vaikka näyttelylle varattu tila vaikuttaa sisään astuessa harmillisen pieneltä, myös se päätyy toimimaan täydellisesti ja onnistuu sulkemaan kävijän omaan monien maailmojen piiriinsä.

Kuvien tapahtumat eivät ole varsinaisesti tosia, eivätkä silti myöskään lavastuksia. Kaikki kuvattuhan on tapahtunut ja olisi tapahtunut myös ilman kameran läsnäoloa, mutta ei ole kuitenkaan ole aivan tätä maailmaa ja aikajanaa. Vuosien kulusta ja genren vaihtelusta huolimatta kaikkien kuvien läpi kulkee pelaajien heittäytymisestä syntyvä aitous ja sen kirurgintarkka pyydystäminen valokuviin. Näyttely siis lunastaa nimensä lupauksen upeasti: Puikkonen ei lopulta ole kuvannut ihmisiä larppaamassa, vaan hahmoja keijuista parlamenttiedustajiin maailmoissa, joissa ne ovat oikeita.

Elena Harju

Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020 –näyttely Tampereen Vapriikin Pelimuseossa 23.8.2020 asti.

Tuomas Puikkonen 3 original

Hahmot lohduttavat toisiaan kohdattuaan menetyksen. Marras, 2015. Kuva: Tuomas Puikkonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This